Bev Hulsizer kertoo tarinan turhauttavasta ostosmatkasta äitinsä kanssa.
Kirjassa Chicken Soup for the Christian Soul Bev Hulsizer kertoo tarinan ostosmatkasta äitinsä kanssa.
Hulsizer kertoo olleensa äitinsä luona vierailulla, kun kävi ilmi, että äiti tarvitsisi uuden mekon. Hulsizerilla on omien sanojensa mukaan lyhyt pinna, eikä hän nauti shoppailemisesta muiden ihmisten kanssa. Nainen kuitenkin suostui lähtemään äitinsä kanssa kauppaan.
Ostosreissu venyi ja venyi, sillä äiti ei löytänyt lukuisista kaupoista asua, josta olisi pitänyt.
– Kun päivä vain jatkui, minusta tuli uupunut ja äidistäni turhautunut, Hulsizer kuvaa.
Lopulta äiti kokeili ylleen kaunista kolmiosaista mekkoa. Asuun kuului kaunis rusetti, mutta seuratessaan sovitusta Hulsizer huomasi, että äidiltä kesti kauan sitoa nauha.
– Hänen kätensä olivat niin reuman runnomat, ettei hän pystynyt siihen. Välittömästi kärsimättömyyteni antoi tilaa ylitsevuotavalle myötätunnolle häntä kohtaan, Hulsizer kuvaa.
– Käännyin ympäri piilottaakseni kyyneleet, jotka tulivat silmiini tahtomattani. Kun olin koonnut itseni, käännyin sitomaan rusetin hänelle. Mekko oli kaunis, ja hän osti sen.
"Myöhemmin illalla menin äitini huoneeseen..."
Ostosreissu oli ohi, mutta Hulsizerin mieli palasi koko illan ajan siihen, mitä kaupassa tapahtui. Hän ymmärsi, että häntä syöttäneet, hoivanneet ja pukeneet äidin kädet koskettivat häntä nyt aivan uudella tavalla.
– Myöhemmin illalla menin äitini huoneeseen, otin hänen kätensä omiini, suutelin niitä ja hänen suureksi yllätyksekseen, kerroin hänelle, että minulle ne ovat maailman kauneimmat kädet.
Hulsizer on kiitollinen siitä, että sai nähdä äitinsä uudessa valossa ja todistaa, miten ihana ja arvokas lahja rakastava äiti on.
– Voin vain rukoilla, että jonakin päivänä omat käteni, ja sydämeni, ovat ansainneet tuollaisen kauneuden itselleen.
Lähde: Chicken Soup for the Christian Soul
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.