Aivokasvaimen hoito ja potilaan elinajanennuste riippuvat merkittävästi kasvaimen laadusta. Ihminen saattaa elää vielä vuosikymmeniä diagnoosin jälkeen.
Suomessa vuosittain diagnosoiduista 900 aivokasvaimesta karkeasti ottaen puolet on hyvän- ja puolet pahanlaatuisia.
– Aivokasvainten syntymisen tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta niiden esiintyvyydessä on tiettyä jakaumaa, kertoo HYKS:n neurokirurgian ylilääkäri ja professori Mika Niemelä.
Yleinen, hyvänlaatuinen, aivokalvolla sijaitseva meningeooma-kasvain on esimerkiksi yleisempi naisilla kuin miehillä. Tuntemattomasta syystä noin kaksi kolmasosaa potilaista on naisia.
– Pahanlaatuisia aivokasvaimia taas alkaa esiintyä yleensä keski-iästä ylöspäin. Ne painottuvat iäkkäämmille, yli 70-vuotiaille, sanoo Niemelä.
Lue myös: Tiinan pahin pelko toteutui, kun häneltä löytyi parantumaton aivokasvain
Tiettyjä riskiryhmiäkin on: esimerkiksi HIV-potilailla todennäköisyys saada aivokasvain on muuta väestöä suurempi. HIV-positiivisia ei kuitenkaan seulota.
Seuranta ja seulonta on kohdistettu tietyistä periytyvistä sairauksista, kuten harvinaisista neurofibromatoosista ja von Hippel-Lindaun taudista, kärsiviin potilaisiin.
Aivokasvain havaitaan useimmiten magneettikuvauksessa, joskus jopa sattumalta. Esimerkiksi päähän kohdistuneiden vammojen yhteydessä saatetaan tehdä tietokonetomografia, ja tällöin sivulöydöksenä saattaa paljastua aivokasvain. Tämänkin jälkeen tehdään yleensä vielä magneettikuvaus asian varmistamiseksi ja kasvaimen laadun selvittämiseksi.
– Magneettikuvaus kertoo jopa 95 prosentin tarkkuudella, onko isoaivojen alueelta löytynyt kasvain hyvän- vai pahanlaatuinen. Pikkuaivojen sisällä sijaitsevan kasvaimen laadun määritteleminen kuvan perusteella voi olla vaikeaa, kertoo Niemelä.
Aivokasvainten tarkkaa syntysyytä ei tiedetä.
"Kaikkia kasvaimia ei kannata leikata"
Iäkkäällä potilaalla havaittua hyvänlaatuista ja oireetonta kasvainta ei yleensä leikata. Yli 90-vuotiasta potilasta ei kannata edes seurata, sillä kasvain ei useimmiten ehdi edes kasvaa oireita aiheuttavaksi.
Nuoren potilaan kohdalla voidaan miettiä ennaltaehkäisevää leikkausta tai jäädä seuraamaan kasvaimen kasvutaipumusta.
– Kaikkea ei kannata leikata. Aivojen sisäiset kasvaimet kuitenkin pyritään leikkaamaan, sillä sen on todettu parantavan ennustetta myös siinä vaiheessa, kun kasvain on hyvin pieni.
– Mitä pienempi kasvain, sitä parempi ennuste, sillä sitä varmemmin kasvaimen saa pois, tiivistää Niemelä.
Lue myös: Milloin päänsärystä pitää huolestua? Aivokasvain voi oireilla monin tavoin
Pahanlaatuiset kasvaimet eivät yleensä ole leikkauksella parannettavissa, vaan jatkohoidoiksi vaaditaan säde- ja lääkehoitoa. Uusiutumisriski on suuri hoidoista huolimatta.
Jos kasvain on kookas ja siihen liittyy turvotusta, hoito aloitetaan kortisonihoidolla. Sitten tehdään leikkaus. Hyvänlaatuinen, kokonaan poistettu kasvain ei välttämättä vaadi jatkohoitoa alkuunkaan. Jos hyvänlaatuisesta kasvaimesta poistetaan vain osa, jäädään yleensä seuraamaan aivoihin jäänyttä jäännöstä. Vähitellen aivojen kuvausväliä voi harventaa pariin vuoteen.
– Joskus aivokalvolla sijaitsevasta kasvaimesta kärsivää potilasta voidaan hoitaa täsmäsädehoidolla potilaan toiveen tai huonon kunnon vuoksi. Se pysäyttää kasvaimen kasvun tai hiukan kutistaa sitä, muttei sovellu lähtökohtaisesti alle kolmen sentin kasvaimille, Niemelä kertoo.
Diagnoosi otetaan vastaan yleensä rauhallisesti
Aivokasvainpotilaan diagnosoi neurologi. Leikkauksen tekee neurokirurgi, säde- ja solunsalpaajahoitoja antaa onkologi. Lisäksi esimerkiksi silmä- ja korvalääkärit sekä plastiikkakirurgit osallistuvat hoitoon, mikäli kasvaimen sijainti tätä vaatii. Henkistä apua tarjoavat psykiatrit.
Ylilääkäri, professori Mika Niemelä muistuttaa, että aivokasvainpotilaan ennuste voi olla hyvä.
– Aivokasvaindiagnoosin saatuaan potilaat saattavat olla hyvin peloissaan, mutta toisaalta rauhallisempia kuin maallikko voisi kuvitella. Ihmiset ovat sopeutuvaisia, ja tieto joskus pahanlaatuisestakin kasvaimesta tarjotaan heille vähitellen ja hienovaraisesti.
Hoitomenetelmät ovat kehittyneet suunnattomasti 50–60-luvulta, jolloin kolmasosa potilaista kuoli leikkauspöydälle. Nykyään pahanlaatuistenkin kasvainten kohdalla päästään hyviin tuloksiin leikkauksilla, sädehoidolla ja lääkkeillä.
– Pään avaaminen ei ole vaarallista, vaikka ihmiset kokevat sen olevan pahinta, mitä voi tapahtua. Päässähän on nahka, luu ja sitten tulevat käytännössä aivot ohuen kalvon ympäröimänä, toteaa Niemelä.
Myös nykyiset tablettimuotoiset solunsalpaajalääkkeet ovat hyvin siedettyjä. Ne eivät ole samanlaisia kuin joskus rajummat suonensisäiset lääkkeet, jotka vievät hiukset ja aiheuttavat pahoinvointia. Jokainen potilas saa kuitenkin yksilöllistä hoitoa ja yksilöllisen ennusteen, johon liittyy aina epävarmuutta.
– Hyvänlaatuinen kasvain ei lyhennä elinaikaa välttämättä ollenkaan. Pahanlaatuistenkin kasvainten ennuste on parantunut merkittävästi. Niiden kohdalla elinajanennuste toki vaihtelee, mutta nykyään kaksi vuotta nähdään realistiseksi, kun aikaisemmin puhuttiin alle vuodesta. Joskus ennuste saattaa olla viisikin vuotta, ja jotkut harvat paranevat kokonaan.
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.