Suomen taloutta voi kuvata tällä hetkellä kahdella tavalla, valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok) kirjoittaa MTV:n nettikolumnissaan.
Pessimisti puhuisi monesta taantumavuodesta, kasvulukujen eurooppalaisesta häntäpäästä, vauhdilla velkaantumisesta, jähmettyneestä päätöksenteosta, suurista säästöistä, lamaantuneesta ilmapiiristä, Venäjän talouden sakkaamisesta ja Kiinan talouden ennakoitua heikommasta kasvusta.
Optimisti puolestaan muistuttaisi, että tälle vuodelle ennustetaan kasvua sekä euroalueelle että myös Suomeen, yksityiset investoinnit ovat nousussa, EKP:n löysä rahapolitiikka tukee kasvua, öljyn hinta on alhaalla ja Yhdysvaltain kasvu on historiaansakin nähden kohtalaisen vahvaa. Aineksia uuteen nousuun on olemassa, kun niihin tartumme.
Realisti sanoo, että käänne on tehtävä. Voivottelu ei auta. Kasvuoptimismilla ei voi väistää päättäjille kuuluvaa vastuuta. Hallitusohjelman työ- ja talouslinja on hyvä lähtökohta. Se on syytä panna määrätietoisesti toimeen. Päämäärä on käänne Suomen taloudessa.
Hallituksen talous- ja työlinja
Talous tasapainoon ja lisää työtä Suomeen. Näin voisi tiivistää hallituksen linjan ydinkohdat.
Talous tasapainoon tarkoittaa sitä, että valtion ja kuntien velkaantuminen taitetaan. Tavoite on, että velaksi eläminen saadaan loppumaan: se edellyttää tulojen ja menojen tasapainoa.
Nyt julkisen sektorin rahoituksessa on kymmenen miljardin euron kestävyysvaje. Hallitus on sopinut, että tällä vaalikaudella tehdään päätökset, joilla tämä kymmenen miljardin aukko katetaan vuoteen 2030 mennessä.
Tähän hallituksella on neljän kohdan ohjelma:
1. Nopeavaikutteiset säästöt ja rakenneuudistukset (pysyvä vaikutus): 4,5 miljardia euroa
2. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus: 3 miljardia euroa
3. Kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsiminen: 1 miljardi euroa
4. Työllisyys ja kasvu tai ehdolliset lisäsäästöt: 1,5 miljardia euroa
Lisää työtä Suomeen tarkoittaa sitä, että hallituksen tavoitteena on tehdä työn tekemisestä ja teettämisestä nykyistä palkitsevampaa. Tavoitteena on nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin.
Hallitusohjelmassa on selkeä työlinja:
1. Kilpailukykypaketilla alennetaan yksikkötyökustannuksia viidellä prosentilla.
2. Lakeja muutetaan siten, että jatkossa työehdoista ja palkoista voidaan sopia työpaikoilla.
3. Työntekijöiden palkkaamisesta tehdään helpompaa esimerkiksi työntekijän koeaikaa pidentämällä, määräaikaisten työsuhteiden solmimista helpottamalla ja irtisanomistilanteisiin liittyvää takaisinottovelvoitetta lyhentämällä.
4. Työn vastaanottamisesta tehdään houkuttelevampaa esimerkiksi työn verotusta keventämällä ja ansiosidonnaista työttömyysturvaa lyhentämällä.
Arvioinnin paikka julkisen talouden riihessä
Julkinen talous kestävälle pohjalle ja työllisyysaste 72 prosenttiin. Nämä ovat kaksi tärkeintä maalia, joiden saavuttamista hallitus keväällä arvioi. Tämän arvioinnin paikka on julkisen talouden riihi tai kehysriihi, kuten sitä ennen kutsuttiin.
Valmistautuminen julkisen talouden riiheen on jo täydessä vauhdissa. Ministeriöt tekevät parhaillaan esityksiään vuosien 2017-2020 menokehyksiksi. Teen päätöksen valtiovarainministeriön kehysehdotuksesta helmikuun puolivälissä. Tämän jälkeen ehdotuksesta käydään kahdenväliset neuvottelut kaikkien ministeriöiden kesken. Hallitus sopii lopullisesta ehdotuksesta julkisen talouden riihessä 5. huhtikuuta.
Monilla ministeriöillä on suuriakin menolisäyspaineita. Esimerkiksi turvapaikanhakijoiden määrän kasvu aiheuttaa lisämenoja. Joillakin hallinnonaloilla hallitusohjelmassa sovitut säästöt eivät tule toteutumaan täysimääräisesti. Esimerkiksi eläkeläisten asumistuen siirto osaksi yleistä asumistukijärjestelmää päätettiin syksyllä perua.
Julkisen talouden tasapainottaminen edellyttää, että hallitusohjelmassa sovitusta säästötavoitteesta pidetään kiinni. Velkaantumiskierre on kerta kaikkiaan kyettävä katkaisemaan. Jo nyt on selvää, että huhtikuussa hallitus joutuu tekemään täydentäviä säästöpäätöksiä, jotta edes hallitusohjelmassa sovitussa neljän miljardin euron tavoitteessa pysytään.
Lisäsäästöjen mittaluokka tarkentuu helmikuun alussa, kun valtiovarainministeriö on ehtinyt arvioida ministeriöiden tekemät ehdotukset. Keväällä on myös arvioitava, onko velan suhde kokonaistuotantoon taittumassa vuoteen 2019 mennessä ja ellei, paljonko lisäsopeutusta tuon tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi.
Hallitusohjelmassa on sovittu sellaisesta periaatteesta, että jos hallinnonalalle osoitetun säästön toimeenpano täysimääräisenä osoittautuu mahdottomaksi, tehdään korvaava säästö kyseisellä hallinnonalalla.
Käänne on tehtävä
Julkisen talouden tasapainottamisen kannalta toinen kriittinen kysymys on hallituksen kilpailukykypaketin ja työmarkkinaneuvotteluiden kohtalo.
Jos hallituksen kilpailukykypaketti tai sen sijaan tehty yhteiskuntasopimus sekä palkkaratkaisut vahvistavat julkista taloutta kahdella miljardilla eurolla, hallitus keventää työn verotusta miljardilla eurolla. Työllisyys vahvistuisi ja veronkevennys parantaisi palkansaajien ostovoimaa. Tämä olisi isänmaan kannalta paras vaihtoehto ja omiaan vahvistamaan optimistista tulokulmaa.
Jos taas yhteiskuntasopimusta ei synny ja syksyllä sovitaan työllisyyden näkökulmasta vastuuttomista palkankorotuksista, myöskään julkinen talous ei vahvistu. Tämä edellyttää hallitukselta täydentäviä päätöksiä. Hallitusohjelmassa on sovittu 1,5 miljardin euron ehdolliset lisäleikkaukset, jotka pannaan toimeen siinä tapauksessa, että julkinen talous ei työmarkkinauudistusten ja palkkaratkaisujen myötä vahvistu. Siinä olisi pessimistille pureskeltavaa.
Laskusuunta voidaan kääntää uudeksi nousuksi. Suomi pystyy parempaan. Toivon rohkeutta ja realismia käänteen tekemisessä ja optimistia talousnäkymiä tuleville vuosille.
Keskustelu jatkuu, tällä hetkellä osaltani Maailman talousfoorumissa Davosissa, ensi viikolla mm. talouspolitiikan arviointineuvoston raportilla sekä OECD:n Suomi-katsauksella.