EU:n nimitysruletissa on monta yhteensovitettavaa palasta. Keskeisin on tälläkin kertaa Saksan ja Ranskan erimielisyys siitä, ketä voidaan nimittää EU:n huipputehtäviin ja ketä ei. Liittokansleri Angela Merkel ei halua kävellä EU-parlamentin yli. Ranskan presidentti Emmanuel Macron taas tekisi sen ilman suurempia kakisteluja.
Yksi asia näyttää nyt selvältä. Helsingissä viime joulukuussa EU-parlamentin keskustaoikeistoryhmän eli EPP:n kärkiehdokkaaksi valittu saksalainen Manfred Weber ei pääse toteuttamaan unelmaansa.
Weberiä ei valita EU:n komission puheenjohtajaksi, koska hän ei saa taakseen enemmistöä parlamentissa eikä EU-maiden johtajien muodostamassa Eurooppa-neuvostossa, joka on koolla Brysselissä.
Moni EPP-poliitikko on jo ehtinyt haikailla Suomen Alexander Stubbin (kok.) perään. Hänellä olisi ollut kaikkea sitä, mikä Weberiltä puuttuu: hallituskokemusta ja ylivertaista kielitaitoa.
Weberin tappioon varmat asiat sitten loppuvatkin. Kukaan ei osaa sanoa, mitä suurimman parlamenttiryhmän kärkiehdokkaan kompastumisesta lopulta seuraa tai kuka on jatkossa todella vahvoilla, kun avainpaikkoja täytetään.
Aikataulu venyy
Pääministeri Antti Rinne (sd.) toivoi ennen kokouksen alkua, että paketti saataisiin kasaan torstai-illan ja perjantain aikana Brysselissä tai viimeistään ennen kuin EU-parlamentti 2. heinäkuuta valitsee itselleen uuden puhemiehen.
Toiveen ensimmäinen osa tuskin toteutuu. Brysselissä juututtiin illan tunteina jankkaamaan ennen muuta sitä, millä perusteilla EU:n komission puheenjohtaja valitaan. Todennäköisempää on, että ratkaisu puristetaan uudessa huippukokouksessa kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa.