MTV-analyysi: Onko tässä EU:n nimitysruletin saldo – Macronin kupla puhkeaa, Saksa kärsii kirvelevän tappion ja Suomi kuuluu voittajiin?

Valtataistelu keskeisistä johtopaikoista voi päättyä EU-parlamentin ja Suomen kaltaisten pienten maiden yllätysvoittoon. Se ei välttämättä ole hyvä uutinen.

Euroopan unionin keskeisten johtopaikkojen täyttäminen on loppuun asti kolmen rintaman sotaa.

Vastakkain ovat keskenään:

1) EU:n instituutiot eli eurovaaleissa valittava parlamentti ja jäsenmaiden johtajien Eurooppa-neuvosto.

2) Parlamentin suurimmat poliittiset ryhmät eli keskustaoikeisto (EPP), sosiaalidemokraatit (S&D), liberaalit ja vihreät. Myös oikeistopopulistien uusi ID-ryhmä voi sotkea kuvioita.

3) Ranska ja Saksa, joiden keskinäinen sopu on edellytys sille, että Eurooppa-neuvosto voi tehdä enemmistöpäätöksen nimityspaketista.

Ratkaiseva taistelu käydään tulevana sunnuntaina, kun jäsenmaiden johtajien Eurooppa-neuvosto kokoontuu alkuillasta Brysseliin.

Voitot ja tappiot selviävät todennäköisesti vasta maanantaina, eli 1. heinäkuuta, kun Suomi aloittaa puoli vuotta kestävän EU-puheenjohtajakautensa.

Luvassa on pitkien puukkojen yö.

Neuvotteluja käydään yötä päivää

Sopua ja riittäviä enemmistöjä etsitään ennen sunnuntain ylimääräistä huippukokousta eri kokoonpanoilla eri puolilla maailmaa.

Ensimmäinen askel otetaan jo keskiviikkona Berliinissä.

Angela Merkel illastaa yhdessä komission puheenjohtajaksi edelleen pyrkivän EPP:n kärkiehdokkaan, saksalaisen Manfred Weberin kanssa.

Pöytään on kutsuttu myös kristillisdemokraattisen puolueen (CDU) puheenjohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer eli AKK, Baijerin kristillissoiaalisen unionin (CSU) Markus Söder sekä EPP puheenjohtaja Joseph Daul.

Todennäköisesti tämän illallisen tuloksena Merkel ja Saksan oikeistounioni (CDU+CSU) vannovat seisovansa edelleen Weberin takana. Näin siitäkin huolimatta, vaikka kaikki tietävät, että Weber torjutaan sekä Eurooppa-neuvostossa että EU-parlamentissa.

Berliinin hallituslähteiden mukaan kanslerinvirastossa yritetään hahmotella myös B-vaihtoehtoa. Sitä ei kuitenkaan kerrota julkisuuteen. Ei ainakaan vielä.

Lue myös: Rinne nosti ilmastonmuutoksen ihmiskunnan suureksi haasteeksi ja Suomen EU-puheenjohtajuuden keskeiseksi asiaksi

Nimitysruletti pyörii lisäksi Osakassa pidettävän G20-kokouksen yhteydessä. Kokoukseen osallistuvat kaikki avainpelurit eli EU:n komission ja Eurooppa-neuvoston ykkösten lisäksi Saksan, Ranskan, Espanjan ja Hollannin johtajat.

Samaan aikaan EU-parlamentin poliittiset ryhmät yrittävät Brysselissä haarukoida, miltä pohjalta saadaan aikaan enemmistö, joka voi hyväksyä jäsenmaiden johtajien ehdottaman kandidaatin komission puheenjohtajaksi.

Komission puheenjohtaja on nimityspaketin avain.

Sen jälkeen valitaan EU-parlamentin puhemies, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, unionin ulkopoliittinen edustaja sekä todennäköisesti myös Euroopan keskuspankin pääjohtaja.

Merkel ei enää mestaroi

Valtaosa Berliinin EU-asiantuntijoista on sitä mieltä, että Saksa kärsii nimitysruletissa kirvelevän tappion. Weberiä ei valita komission puheenjohtajaksi, vaan paikalle nostetaan joku muu suurimman parlamenttiryhmän EPP:n ehdokas.

Sisäpoliittisesti painavan torjuntavoiton Saksa saa vain, jos se pystyy torjumaan ranskalaiset kandidaatit eli brexit-komissaari Michel Barnierin ja kasnainvälisen valuuttarahaston IMF:n pääjohtajan Christine Lagarden.

Berliini on valmis kannattamaan esimerkiksi Irlannin pääministeri Leo Varadkaria, Maailmanpankin bulgarialaista pääjohtajaa Kristalina Georgievaa tai Kroatian pääministeriä Andrej Plenkovicia, jos ja kun Weber kaatuu.

Ranskalaisen komission puheenjohtajan Saksa kuulemma hyväksyy vain, jos Bundesbankin pääjohtaja Jens Weidmann nostetaan EKP:n ykköseksi. Brysselin EU-diplomaattien mukaan tätä ratkaisua vastustetaan kuitenkin erityisesti Etelä-Euroopassa.

Miksi Saksa sitten häviää tai saa korkeintaan torjuntavoiton?

Lue myös: EU-tukien kavaltamisesta epäillyn Tshekin pääministerin uskotaan selviävän luottamusäänestyksestä

Siksi, että Merkelin arvovallasta on jäljellä enää vain muisto. Tämä koskee sekä sisä- että EU-politiikkaa.

Lisäksi Berliinin suuri koalitio, eli oikeistounioni ja sosiaalidemokraatit (SPD), on luisunut katkeavalle oksalle.

Mielipidemittausten mukaan vihreät on jo maan suurin puolue. Hallitusrintama keskittyy myös EU-asioissa pelastamaan vain oman nahkansa hinnalla millä hyvänsä.

Macron tuotti pettymyksen

Berliinin tappio ei tällä kertaa välttämättä silti tarkoita Pariisin voittoa.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron on viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana erityisesti puheissaan yrittänyt esiintyä suurena eurooppalaisena, jolle yhteinen EU-etu on kansallisia etuja tärkeämpi.

Puheet eivät kuitenkaan ole muuttuneet teoiksi.

Nimitysruletissa Macron on paljastanut olevansa pesunkestävä ranskalainen valtapoliitikko. Manöövereillään Élysée-palatsin isäntä on vahvistanut asemaansa kotimaassa. EU-väännöissä hän on kuitenkin jäämässä altavastaajaksi.

Macron on suututtanut ison osan EU-parlamentista ilmoittamalla, että komission puheenjohtajaksi pitää valita joku muu kuin parlamenttiryhmien kärkiehdokas.

Saksalaiset EPP-edustajat ja oikeistounionin johtavat poliitikot ovat takajaloillaan, koska Macron on antanut ymmärtää, ettei EPP:n Weberillä ole eväitä johtaa komissiota.

Parlamentilla tuhannen taalan paikka

Erityisesti parlamentin vihreitä, mutta myös sosiaalidemokraatteja ja keskustaoikeistoa kismittää se, että Macron on käytännössä sitonut liberaalit palvelemaan omia etujaan. Ja että liberaalit ovat lähteneet niin avoimesti yhden jäsenmaan johtajan kelkkaan.

Juuri siksi parlamentin odotetaan torppaavan Macronin yritykset ajaa omaa suosikkiaan komission johtoon. Oli kyse sitten ranskalaisesta tai jostain muusta.

Jos tai kun molemmat suuret jäsenmaat kompuroivat edellä esitetyllä tavalla, EU-parlamentti saattaa lopulta kammeta itsensä koko nimityspaketin voittajaksi.

Lue myös: Kommentti: Mikään asia ei edennyt merkittävästi EU:n juhannuksen huippukokouksessa – hyvällä syyllä voi puhua kirvelevästä flopista

Berliinin hallituslähteiden mukaan avainasemaan nousee EPP:n, sosiaalidemokraattien ja vihreiden koalitio. Se voi kääntyä kannattamaan komission puheenjohtajaksi jotain pienen maan kompromissiehdokasta sillä ehdolla, että kärkiehdokasmenettely uudistetaan ja naulataan käytännöksi tulevissa vaaleissa.

Tämä ei EU-kuvioissa olisi täysin tavatonta.

Mitä ilmeisimmin kompromissia ei saada pyöriteltyä nykyisten kärkiehdokkaiden ympärille. Eli myös parlamentin sosiaalidemokraattien ykkösnimi, nykyisen komission hollantilainen varapuheenjohtaja Frans Timmermans on pois pelistä.

Kilpailukomissaari ja liberaalien kärkiehdokas Margarethe Vestager puolestaan joutuu luopumaan haaveistaan, koska hän on Macronin suosikki.

Pienet hyötyvät – EU ei

Saksalaiset EU-asiantuntijat ovat jo leikitelleet myös ajatuksella, että mahtimaat eli Saksa ja Ranska tekevät nimitysruletin viimeisillä kierroksilla näyttävästi tilaa nimenomaan pienille maille.

Käytännössä Pariisin ja Berliinin nokittelu on keskittynyt siihen, kenestä tulee komission puheenjohtaja ja toisaalta kuka nimitetään EKP:n pääjohtajaksi.

Vetäytyminen voisi tarkoittaa sitä, että Saksa ja Ranska tyytyisivät yhteisymmärryksessä jakamaan parlamentin puhemiehen ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajien paikat ja jättäisivat komission puheenjohtajuuden, ulkopolitiikan korkeimman edustajan ja EKP:n pääjohtajan paikan muille.

Tämä malli tasoittaisi tietä Suomen EKP-ehdokkaille eli Suomen Pankin nykyiselle pääjohtajalle Olli Rehnille (kesk.) ja hänen edeltäjälleen Erkki Liikaselle (sd.).

Kaikki tämä kuulostaa tietysti hyvältä pienten maiden pääkaupungeissa – esimerkiksi Helsingissä. EU:n kannalta tällainen sovitteluratkaisu ei välttämättä kuitenkaan ole ollenkaan paras mahdollinen.

Vahva johtaja vahvasta maasta

Berliinin hallituslähteet, jotka toisaalta pitävät Saksan ja Ranskan vetäytymistä mahdollisena, muistuttavat, että nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa EU tarvitsee vahvan korkean profiilin johtajan.

Valitettavasti vahvuus ja korkea profiili kulkevat usein käsi kädessä sen kanssa, minkä kokoisesta ja miten vahvasta jäsenmaasta johtaja tulee.

Kroatialaisen tai bulgarialaisen vetämä EU:n komissio herättää toisella tavalla luottamusta kuin jos nuijaa heiluttaa saksalainen, ranskalainen tai vaikka espanjalainen. Kiistatta näin.

Osin tästä syystä sekä Berliini että Pariisi saattavat sittenkin pitää kiinni omista vaatimuksistaan.

Se taas johtaa lähes vääjäämättä pattitilanteeseen, jonka vuoksi nimityspaketin kasaaminen menee hitaaksi junnaamiseksi ja viimeiset palaset loksahtavat paikalleen ehkä vasta loppuvuodesta.