Tapio Nurmisen kommentti: EU:n kivireki etenee tuttuun tyyliin – ensimmäinen lupaava esitys johtajanimityksistä ammuttiin heti alas

Esitys on kiistatta lupaava.

Jäsenmaiden johtajien Eurooppa-neuvoston ja EU-parlamentin konflikti vältettäisiin. Saksa ja Ranska olisivat jotakuinkin yksimielisiä. Parlamentin poliittiset ryhmät tukisivat. Ja ehdokas olisi hyvä.

EU ei kuitenkaan olisi EU, jos kaikki menisi näin helposti. Jos rypyt silitettäisiin jo ennen neuvotteluja ja varsinainen ratkaisu olisi läpihuutojuttu.

Timmermans kiilaisi ohi Weberin

Euroopa-neuvoston puheenjohtajan Donald Tuskin räätälöimä paketti nostaisi toteutuessaan komission johtoon hollantilaisen sosiaalidemokraatin, komission nykyisen varapuheenjohtajan Frans Timmermansin.

Timmermans korvaisi parlamentin suurimman ryhmän, keskustaoikeistolaisen EPP:n kärkiehdokkaan, saksalaisen Manfred Weberin, koska hän ei saa taakseen riittävän laaja tukea.

Lohdutukseksi Weberistä tulisi parlamentin puhemies. Myös Eurooppa-neuvosto pysyisi EPP:n hallussa. Liberaalin keskustan ja Ranskan presidentin Emmanuel Macronin yhteinen parlamenttiryhmä saisi ulkopoliittisen edustajan paikan.

Saksan, Ranskan, Hollannin ja Espanjan nimissä tehdyn esityksen suurimmaksi kompastuskiveksi nousee Timmermans. Vaikka on kiistatta pätevä ja karismaattinen.

Itä-Euroopan maat marssivat yksi toisensa jälkeen tv-kameroiden eteen ilmoittamaan haisevan vastalauseensa. Puolan ja Unkarin vastaisia rangaistustoimia masinoinutta Timmermansia ei idässä pidetä ”yhdistävänä tekijänä”.

Myös EPP:n rivit alkoivat rakoilla ennen kuin kaikki EU-johtajat oli saatu koottua suuren pyöreän pöydän ääreen. Äänekkäin epäilevä näkemys sosiaalidemokraatin valitsemisesta tuli Itävallan konservatiiveilta.

Myös Italia on villi kortti.

Rooman populistihallituksen vahvan miehen, sisäministeri Matteo Salvininin tiedetään hänenkin karsastavan Timmermansia. Ilmeisen väkevästi.

Paluu lähtöruutuun näyttää varmalta

Macron ja liittokansleri Angela Merkel ymmärsivät yskän nopeasti. Mahtimaiden johtajat antoivat kumpikin omalla tavallaan ymmärtää, ettei mikään ole vielä varmaa ja että aikaa tarvitaan.

Donald Tusk on jo varmuuden vuoksi tilannut EU-johtajille aamukahvit ja croissantit siltä varalta, että yöllä ei synny ratkaisua.

Uskallan veikata, että Tusk teki viisaasti. Uupuneille johtajille maistuu aamiainen tuloksettoman yön jälkeen. Kokonaan toinen asia on, syntyykö sopu huomenna.

Suomen kannalta kiinnostava EKP:n pääjohtajanimitys siirtyy loppukesään. Suomen pääministeri Antti Rinne (sd.) arvioi, että tämä parantaa Suomen vahvojen ehdokkaiden, Suomen Pankin pääjohtajan Olli Rehnin (kesk.) ja hänen edeltäjänsä Erkki Liikasen (sd.) mahdollisuuksia.

Arvio on rohkea, kun vielä ei tiedetä, millaiseksi neljän muun kärkipaikan jakosuhteet muodostuvat.

Sen voi sanoa, että jos mahdollisessa nimityspaketissa Ranska saa jotain, suomalaiset voivat vielä toivoa. Rehnin ja Liikasen vahvimmat vastaehdokkaat ovat ranskalaisia.

EU:n uskottavuus murenee

Joka tapauksessa tulokseton jänkkääminen ja pienimmän yhteisen nimittäjän pieneneminen lehmänkauppakarusellissa, nakertaa EU:n uskottavuutta.

Venäjän presidentti Vladimir Putin julisti hiljan Financial Timesin haastattelussa, että liberaali demokratia on tullut tiensä päähän, koska se ei enää palvele kansalaisten enemmistön etuja.

Valitettavasti Brysselin yö, jossa pitkät puukot heiluvat päämäärättömästi, vahvistaa tätä näkemystä.

EU:n johtajilla olisi nyt loistava tilaisuus näyttää, että eurovaalien EU-myönteinen aalto jalkautuu nimityspakettiin ja sitä kautta tuleviin päätöksiin. Samalla näytettäisiin myös uhmakkaalle Putinille.

Toivottavasti tilaisuutta ei tärvätä. Toivottavasti edes komission puheenjohtajasta päästään yksimielisyyteen ennen kuin EU-parlamentti keskiviikkona valitsee puhemiehen. Ja toivottavasti muuta palaset loksahtavat sen jälkeen nopeasti paikoilleen.

Putin ja EU:ta toistuvasti mollaava Yhdysvaltain presidentti Donald Trump toivovat tietysti jotain aivan muuta.