Suomalaisten enemmistön odotetaan tukevan EU-päätöksiä, mutta kansalaisten on vaikea muodostaa kuvaa, missä nyt mennään, kirjoittaa politiikan ja talouden toimittaja Ossi Rajala.
"Päätösten legitimiteetin kannalta laaja kansalaishyväksyntä on tarpeellista.” Näin lukee valtioneuvoston heinäkuun alussa eduskunnalle tekemässä kirjelmässä, joka käsittelee EU:n elpymispakettia.
Kansalaishyväksyntä syntyy hallituksen toiveiden mukaan laajalla keskustelulla. Se kysyy puolestaan lisää tietoa siitä, mitä elpymispaketti Euroopalle ja sen myötä Suomelle tarkoittaa. Toivottavasti tätä tietoa on enemmän tulossa.
Elpymispaketin monimutkainen kompromissivyyhti puretaan nyt herkästi kysymykseen: voittaako Suomi vai häviää?
Syntyneen neuvottelutuloksen kehujat korostavat koko Euroopan elpymisen olevan vientivetoisen Suomen etu ja että osa Suomen tavoitteista, kuten avustusten pienempi osuus ja oikeusvaltioperiaate toteutuivat jollakin tasolla.
Koronakriisin päälle ei kaivata sitä, että Etelä-Euroopan ahdinko pahenisi entisestään ja EU joutuisi syvään poliittiseen kriisin. Vaikutukset tuntuisivat Suomessa asti.
Miljardimenot hirvittävät
Elpymispaketin arvostelijat kauhistelevat sitä, miten Suomi maksaa yli kolme miljardia enemmän EU:n elpymiseen kuin elpymisrahastosta itse saa.
Lisäksi oikeusvaltiokirjauksia epäillään sen verran vesittyneiksi, että Unkari ja Puola eivät niistä välitä. Samalla ollaan huolestuneita EU:n kehittymisestä enemmän liittovaltioksi, koska nyt on tulossa paljon yhteistä velkaa. Valtaa valuu kriitikoiden mielestä liikaa Brysseliin.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) joutuu myös vastaamaan kysymyksiin Suomen neuvottelutaktiikasta. Arvostelijat höykyttävät häntä siitä, että nuuka nelikko eli Tanska, Ruotsi, Hollanti ja Itävalta saivat esimerkiksi suuria alennuksia jäsenmaksuihin.
Marin tai hänen esikuntansa muistuttaa todennäköisesti siitä, että nuuka nelikko on yhä Suomea suurempi nettomaksaja ja Suomi neuvotteli rahaa maataloustukiin, kuten maan tapana on ollut.
Suomalaisille, kuten muillekin EU-kansalaisille, pitäisi pystyä kuitenkin tarkemmin perustelemaan, miksi EU-kerhoon kuulumisesta kannattaa yhä maksaa? Ja mikä olisi vaihtoehto?
Talousvaikutuksia tutkittu melko vähän
Valtioneuvoston eduskunnalle toimittamassa kirjelmässä todetaan hieman yllätyksellisesti, että Suomen EU-jäsenyyden merkitystä Suomen talouteen on tutkittu melko vähän.
Joitakin arvioita on sentään tehty.
– Oxford Economics laati keväällä 2019 Akavan toimeksiannosta katsauksen EU-jäsenyyden vaikutuksista Suomen makrotalouteen olemassa olevaan tutkimustietoon perustuen. Katsauksessa läpikäytyjen arvioiden mukaan Suomen bruttokansantuote asukasta kohden on EU-jäsenyyden myötä kasvanut 1,2–1,7 prosentilla, mikä vastaa kotitalouksien keskitulojen nousua 1 020–1 450 eurolla vuonna 2017, kirjelmä listaa.
Myös kaupalle jäsenyys on ollut arvioiden mukaan hyvä.
– Oxford Economics arvioi EU-jäsenyyden lisänneen Suomen kokonaiskauppaa 9–26 prosenttia, mikä vastaa 16–47 miljardia euroa vuonna 2017. EU- ja EMU-jäsenyyden arvioidaan myös kasvattaneen suoria ulkomaisia sijoituksia Suomeen yhteensä yli 30 miljardilla eurolla vuodesta 1995 alkaen.
Muita EU:n hyötyjä ovat eri arvioiden mukaan vakaus, ihmisten vapaa liikkuvuus ja mahdollisuudet työskennellä tai opiskella koko EU:n alueella.
– Yrityksille ja yliopistoille EU avaa yhteistyöprojekteja innovaatiossa ja tutkimuksessa. Poliittisesti EU tarkoittaa Suomelle vahvempaa ääntä kansainvälisissä yhteisöissä, kirjelmässä todetaan.
Kaikkia vaikutuksia on vaikea kääntää euroiksi.
Jatkossa tarvetta olisi kuitenkin laajemmalle tutkimukselle siitä, mitä hyötyjä ja myös haittoja EU-jäsenyydestä on.
Paremman tietopohjan avulla olisi helpompi arvioida, onko esimerkiksi elpymispaketti miljardiensa arvoinen.
Muuten keskustelu voi kärjistyä EU:n rakastajien ja EU:n vihaajien väliseksi juupas-eipäs -huuteluksi, jonka perusteella on vaikea päästä kunnolla kärryille siitä, missä EU nyt menee.