Hallituksen sote-sekamelska näyttää aina vaan jatkuvan. Maanantaina hallituspuolueet julistivat, että sote-uudistuksen valmistelussa on löydetty sopu potilaan valinnanvapauden osalta. Mutta ei ehtinyt kulua kuin muutama päivä, niin uusi sotku oli valmis, kirjoittaa MTV:n nettivieras, RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson.
Hallituksen sisällä ollaan jälleen kerran eri mieltä siitä, mistä loppujen lopuksi on sovittu. Tämä on surullista, kun kyse on kohta 100-vuotiaan Suomen suurimmasta hallintouudistuksesta.
Mutta valitettavasti uusin käänne ei kauheasti yllätä. Sote-uudistuksen valmistelu ei ole olleenkaan ollut sillä tasolla, mitä näin mittava uudistus edellyttäisi. Perustuslakivaliokunta tyrmäsi hallituksen edellisen valinnanvapausmallin täysin. Se lakiesitys taitaa kilpailla Suomen ennätyksestä, mitä tulee perustuslainvastaisuuksien määrään.
Ymmärrän sinänsä, että hallituksella on vaikeuksia saada uudistus maaliin. Perustuuhan hallituksen koko sote-viritys keskustan ja kokoomuksen väliseen lehmänkauppaan, jossa keskusta sai maakunnat ja kokoomus valinnanvapauden. Tämä on vaikea yhtälö ratkaistavaksi eteenkin, kun maakunnat eivät vaikuta olevan kokoomuksen ykkösasia eikä valinnanvapaus keskustan. Kolmannen osapuolen, eli Sinisen eduskuntaryhmän suurin intohimo vaikuttaa lähinnä olevan hallitusvallassa pysyminen.
RKP:ssä emme suhtaudu intohimoisesti maakuntiin. Mielestämme perusterveydenhuollon ongelmia ei ratkaista luomalla uutta hallintotasoa. Tarvitsemme lisää lääkäreitä terveyskeskuksiin, emme enemmän hallintoa. Mutta, jos maakunnat perustetaan tulisi niillä olla aito itsehallinto ja oma verotusoikeus. Niiden tulisi esimerkiksi itse saada päättä missä laajuudessa ne järjestävät päivystystoimintaa ja missä sairaaloissa saa tehdä päiväkirurgiaa. Hallituksen mallissa tällaista itsehallintoa ei ole, vaan maakunnista on tulossa valtionhallinnon jatke.
Emme siis vielä tiedä millainen hallituksen uusi valinnanvapausmalli tulee olemaan. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan hallitus olisi parantamassa pienempien yritysten ja järjestöjen mahdollisuuksia tuottaa sote-palveluita. Tämä on sinänsä erittäin hyvä asia, jos se pitää paikkaansa. Pienillä- ja keskisuurilla yrityksillä ja järjestöillä on jo tänään tärkeä rooli terveydenhuollossa.
Mutta yksi asia arveluttaa minua suuresti. Missä ovat kunnat? Olen moneen otteeseen esittänyt kysymyksen: miksi kunnat eivät jatkossa saa tuottaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita? Kaikista terveydenhuoltoalan toimijoista juuri kunnilla on se kaikkein kattavin kokemus ja tietotaito.
Siksi on perusteltua kysyä miksi hallitus on päättänyt poistaa juuri kunnilta oikeuden tuottaa palveluita? En valitettavasti ole saanut mitään vastausta tähän kysymykseen. Mielestäni tämä hallituksen linjanveto on mittaluokassaan niin merkittävä, että se tulisi pystyä perustelemaan kunnolla.
Ajatellaan vaikka vanhustenhuoltoa. Millä muulla taholla Suomessa on yhtä laaja kokemus ikäihmisten kotihoidosta, kuin kunnilla? Millä muulla taholla on niin paljon arvokasta paikallistuntemusta, kuin kunnilla?
On myös melko absurdi ajatus, ettei esimerkiksi pääkaupunkimme Helsinki saisi itse tuottaa minkäänlaisia hoito- ja hoivapalveluja. Erityisen kummalliseksi asian tekee se, että Helsinki on väestömäärältään moninkertaisesti suurempi kuin pienimmät maakunnat.
En ylipäätänsä pidä hallituksen hokemasta, että tarvitaan ”leveämmät hartiat”, jotta sote-palvelut voidaan turvata. Se on tyypillistä hallintoslangia, jota yleensä käytetään, kun ei oikein muuten osata perustella asioita. Mutta, jos nyt käytetään hallituksen omaa kieltä, niin voi kysyä onko esimerkiksi noin 77 000 asukkaan Keski-Pohjanmaan maakunnalla todellakin ”leveämmät hartiat”, kuin yli 600 000 asukkaan Helsingillä? Ei vaikuta oikein johdonmukaiselta.
Joku ehkä haluaa sivuttaa tämän kysymyksen väittämällä, että tämä on pelkästään oppositiopuolue RKP:n poliittista kritiikkiä. Näin ei kuitenkaan ole. On huomionarvoista, että yksimielinen perustuslakivaliokunta kiinnitti kesäkuussa lausunnossaan huomiota kuntien oikeuteen tuottaa palveluita. Vähintäänkin siksi hallituksen tulisi pystyä perustelemaan valintansa edes jollain tavalla.
Vielä parempi vaihtoehto olisi muuttaa kurssia ja antaa kunnille oikeus tuottaa sote-palveluita. Se olisi se kaikkein järkevin ratkaisu. Juuri nyt olisikin oivallinen tilaisuus tehdä uusi linjaus, kun hallitus muutenkin taas neuvottelee sote-uudistuksensa sisällöstä.