Maatilojen määrä Suomessa on laskenut 1960-luvulta lähtien ja laskun ennakoidaan jatkuvan. Myös muut trendit voivat lähivuosikymmeninä mullistaa maatalouden rakenteita.
Suomessa oli 60-luvun alussa yli 300 000 maatilaa. Nyt niitä on enää alle 50 000. Tilojen keskikoko jatkaa kasvamistaan, kun tilojen määrä vähenee. Tuotannon uskotaan kuitenkin pysyvän samalla tasolla. Yhä suurempien tilojen pyörittäminen vaatii viljelijöitä yhä monipuolisempaa osaamista.
Asiantuntijat uskovat, että seuraavan kymmenen vuoden aikana tilat erikoistuvat ja erilaistuvat yhä voimakkaammin.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorin Jyrki Niemen mukaan tiloilla on neljä strategiaa sopeutumisessa rakennemuutokseen.
Päästrategia on tuotannon laajentaminen. Tällaiset tilat tuottavat yleensä elintarviketeollisuudelle perusraaka-aineita.
– Tulotason säilyttäminen vaatii oikeastaan jatkuvasti tilakoon kasvattamista ja kustannusten alentamista, Niemi sanoo.
Toinen ryhmä ovat pienet maatalousyrittäjät, jotka yrittävät löytää parempihintaisia markkinoita esimerkiksi viljelemällä luomutuotteita tai myymällä tuotteita suoraan tilalta kuluttajalle, jolloin tuotteista saadaan parempi hinta.
Kolmas ryhmä ovat ne tilat, joille maatalous on osa-aikainen elinkeino. Maataloudesta saatavaa tuloa täydennetään esimerkiksi käymällä palkkatöissä tai perustamalla maatilalle muuta yritystoimintaa, kuten maatilamatkailua.
– Sitten on vielä se neljäs ryhmä maatiloja, jotka jatkavat toimintaansa vähän niin kuin nykyisellä toimintakonseptilla. Erityisesti tällaiset iäkkäiden viljelijöiden hallussa ilman potentiaalista jatkajaa olevat pienehköt tilat, joilla velkarahoitus on vähäinen ja kannattavuus kuitenkin kohtuullinen, saattavat pysyä pitkäänkin tuotannossa, Niemi arvioi.
Teknologia apuun
Uusi teknologia tarjoaa paljon mahdollisuuksia maataloudelle. Pellervon taloustutkimuksen maatalousekonomisti Heini Lehtosalo uskoo, että jo kymmenen vuoden aikana teknologia tulee apuun esimerkiksi vesitalouden hallintaan ja täsmäviljelyyn.
– Eli data kertoo missä tarvitaan ravinteita, missä siellä pellossa on riittävästi vettä ja minne tarvitaan ehkä lisää vettä, miten se vesitalous toimii missäkin kohtaa peltoa. Kaikkeen tällaiseen voidaan asentaa erilaisia antureita ja vaikkapa lannoitusta voidaan tarkentaa sillä, että otetaan valokuvia kasvustosta ja traktorit osaavat tiputtaa ravinnetta oikeaan kohtaan.
Suomessa teknologioiden käyttöönotto on ollut verrattain hidasta, koska pienehköille tiloille niihin satsaaminen ei aina ole kannattavaa. Lehtosalo peräänkuuluttaa yhteistyötä.
– Investointi yksittäistä tilaa kohden on verrattain suuri. Mutta mitä jos ostaisikin sen kapistuksen kavereiden kanssa kimpassa? Sellaisia pellepelottomia tarvitaan, jotka vain lähtevät kokeilemaan kaikkea. Sitten kaveritkin huomaavat, että ehkä tuo oli kannattavaa.
Kaikki työpaikat eivät katoa
Niemen mukaan yksi visio on täysautomaattisuus, jossa autonomisista peltotyökoneista koostuva järjestelmä suunnittelee ja toteuttaa viljelyn.
– Ei siellä enää tarvita välttämättä ihmistä ohjaamassa muuten kuin tietokoneen äärellä. Ei nyt varmaan olla ihan vielä lähellä sitä, mutta tämä mahdollisuus meillä on.
Lehtosalo muistuttaa, että teknologiat tarvitsevat aina ihmisiä. Työpaikkoja voi vielä hävitä jonkin verran, mutta ei ehkä niin paljon kuin voisi luulla.
– Se ei mene niin, että kymmentä poistuvaa tilaa vastaan poistuu myös kymmenen työpaikkaa. Osa niistä työpaikoista säilyy kyllä. Siellä mennään esimerkiksi kaverille töihin. Työ myös ehkä muuttuu.
Keinoliha voi tulla arkiruokaan
Teknologia saattaa mullistaa tulevaisuudessa koko ruokajärjestelmän, jos ruuan raaka-aineita pystytään korvaamaan keinotekoisesti. Jos esimerkiksi keinoliha löisi läpi, se tarjoaisi mahdollisuuden ilmastopäästöjen vähentämiseen.
Keinotekoisen ruuan etuna voisi olla myös se, ettei se ole riippuvainen pelloista ja sitä kautta vaihtuvista sääoloista.
– Keinolihan tutkijat itse sanovat saavansa kustannukset niin alhaisiksi, että jo kymmenen vuoden päästä se alkaa tulla kauppojen hyllyille. Kuluttajien näkemys on mielenkiintoinen, hyväksyvätkö he tällaisen vai haluavatko he autenttista ruokaa, Niemi pohtii.
Niemi arvelee, että tulevaisuudessa esimerkiksi pizzan päällä ja janssoninkiusauksessa saatetaan käyttää keinolihaa, mutta viikonloppuisin tai juhla-aterioilla halutaan autenttista ruokaa.
Suomi voi hyötyä lämpimämmästä ilmastosta
Yksi maatalouteen tulevaisuudessa voimakkaasti vaikuttava tekijä on ilmastonmuutos. Vielä kymmenen vuoden aikajänteellä ilmaston lämpeneminen ei ehdi suuresti vaikuttaa, mutta ilmastopolitiikka alkaa jo näkyä esimerkiksi maataloustukien kriteereissä.
Pidemmällä aikavälillä ilmastonmuutoksella on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia Suomen maatalouteen. Toisaalta lisääntyvät sään ääri-ilmiöt tietävät huonoja satovuosia, toisaalta lämpenevä ilmasto parantaa suomalaisen maatalouden suhteellista kilpailukykyä, kun monilla muilla alueilla maatalouden edellytykset heikkenevät.
– Se voi mahdollistaa myös uusien viljelykasvien käyttöönoton. Voi olla, että 20 vuoden päästä meillä Etelä-Suomessa oikeasti viljellään rehuksi maissia tai joitain muita pidemmän kasvukauden vaativia viljelykasveja, jos ilmastonmuutos muuttaa kasvuolojamme, Lehtosalo sanoo.
Markkina on kuningas
Niemi näkee selvänä trendinä myös sen, että maataloustuen merkitys vähenee ja markkinat ohjaavat yhä enemmän sitä, mitä maatalouden tuotannolle ja kannattavuudelle tapahtuu. Markkinaohjaus on jo lisääntynyt, ja sen merkitys kasvaa lisää.
– Kyllähän Suomessa maataloustuotteiden ja valmiiden elintarvikkeiden hinnat muodostuvat Euroopan yhteismarkkinoilla, johon vaikuttavat vahvasti globaalit markkinat.
Esimerkiksi pelkästään Suomeen osuva kuiva kesä ei juuri vaikuta markkinahintatasoon. Tänä kesänä markkinahinnat ovat kuitenkin nousussa, koska kuivuutta on ollut paljon laajemmalla alueella.