Luonnonmukaisesti tuotetulla ruualla onkin reippaasti suurempi ilmastovaikutus kuin perinteisesti tuotetulla ruualla, kertoo tuore ruotsalaistutkimus. Tutkimuksessa vertailtiin uusin metodein ruuantuotannon vaikutusta ilmastoon.
Chalmersin teknologisen yliopiston tutkimus vahvistaa muutaman vuoden takaista Oxfordin yliopiston selvitystä, jonka mukaan luomuruuan tuotanto vaatii enemmän maa-alaa suhteessa siitä saatavaan ruuan määrään kuin tavanomainen tuotanto.
Esimerkiksi maidon, viljatuotteiden ja sianlihan luomutuotannosta syntyi enemmän päästöjä kuin niiden tuottamisesta perinteisin keinoin.
– Tutkimuksemme osoittaa, että esimerkiksi Ruotsissa viljellyillä luomuherneillä on noin 50 prosenttia suurempi ilmastovaikutus kuin tavanomaisesti viljellyillä herneillä.
– Joillain tuotteilla vaikutus on vieläkin suurempi, esimerkiksi Ruotsissa talvella viljellyllä luomuvehnällä vaikutus on lähemmäs 70 prosenttia suurempi, kertoo tutkimuksesta vastaava professori Stefan Wirsenius Chalmersin yliopistosta.
Syy tähän on se, että luomutuotannossa lannoitteita ei käytetä, joten saman ruokamäärän tuottamiseen tarvitaan paljon suurempi maa-ala.
Wirseniuksen mukaan tämä johtaa siihen, että metsiä hävitetään luomupeltojen alta. Näin myös Pohjoismaiden käyttämät viljelystavat ovat merkittäviä maailman mittakaavassa.
– Kansainvälinen kaupankäynti säätelee ruoantuotantoa. Jos saman ruokamäärän tuottamiseen vaaditaan enemmän peltoalaa meillä, lisäämme metsien katoa epäsuorasti muualla maailmassa.
Suomalaistutkija ihmettelee vertailua
Suomalaistutkija muistuttaa, että kyseessä ei ole ollenkaan perinteinen tapa vertailla tavanomaisen ja luomutuotannon ilmasto- ja ympäristövaikutuksia.
– Tässä on otettu ruoka- ja maatalouden ympäristövaikutuksia koskevaan tutkimukseen metsät mukaan. Tässä siis sotketaan – toki tutkimuksellisesti ihan järkevästi – maatalous- ja metsätuotanto.
– Jos asiaa näin haluaa verrata, niin sitten se näyttäytyy näin: Jos meillä on maa-alalle joku muu vaihtoehtoinen käyttö kuin maanviljelys, niin sitä metsittämällä saadaan hiilensidontaa aikaiseksi, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri.
Hänen mukaansa tässä ajattelutavassa kuitenkin luovutaan muista maanviljelyksen tärkeistä periaatteista, kuten huoltovarmuudesta ja omavaraisuudesta. Emme voi ulkoistaa ruoantuotantoa ja esimerkiksi keskittyä Suomessa metsiin ja hiilensidontaan.
Katajajuuri näkee, että globaalissa kontekstissa hyvän suomalaisen ruoantuotannon kehittäminen ja laajentaminen pitäisi nähdä enemmänkin mahdollisuutena meille.
– Tällä logiikalla voitaisiin mennä niin pitkälle, että luovutaan kaikesta ruuantuotannosta, metsitetään vaan ja tuodaan tarvittava ruoka muualta maailmasta, eikä välitetä ruuan alkuperästä tai kokonaiskestävyydestä.
– Eli kaikki on aika teoreettista, kun jokaisen maan tulisi kuitenkin pystyä tuottamaan mahdollisimman pitkälle oma ruokansa ja huolehtimaan, että sen ympäristövaikutukset olisivat mahdollisimman pienet.
"Raflaavat tulokset leviävät"
Tutkijat käyttivät tutkimuksessa ensimmäisiä kertoja niin sanottua hiilihyötyindeksiä, jonka avulla tuloksia mitattiin.
Wirseniuksen mukaan yliopiston tutkimus on tärkeä, sillä Ruotsissa luomuruuan lisääminen on yksi isoista poliittisista tavoitteista.
Hän kuitenkin muistuttaa, että luomusti tuotetulla ruualla on monia muita hyviä vaikutuksia. Luonnonmukainen tuotanto mahdollistaa usein paremmat olot tuotantoeläimille.
Katajajuuren mukaan ruotsalaistutkimuksen kaltaiset raflaavat tulokset leviävät helposti ja samalla ne synnyttävät sen mielikuvan, että tilanne tunnetaan.
– Suomessa on tutkittu todella vähän luomun ja tavallisen tuotannon vaikutuksia ilmastoon tai muihin ympäristöasioihin. Tätä asiaa kannattaa katsoa tämän tietoaukon vuoksi suhteessa kansainvälisesti laajasti tehtyyn tieteelliseen tutkimukseen, jossa on vertailtu luomu- ja tavanomaista tuotantoa ja niiden ympäristövaikutuksia.
Vilkas keskustelu tiedemaailmassa
Katajajuuri painottaa, että monessa tutkimuksessa on noussut esille se, että tavanomainen tuotanto saattaa ilmastovaikutuksissa näyttää kiloa kohden vähän vähemmän kuormittavalta, mutta pinta-alaa kohden asia on ollut toisin päin.
– Erot ilmastovaikutuksiin ovat olleet valtavasti pienempiä kuin mitä tässä on esitetty.
Katajajuuri muistuttaa, että luomussa on kuitenkin automaattisesti sellaisia tuotantopiirteitä kuten viherlannoitus, jotka mahdollisesti lisäisivät hiilensidontaa.
– Toisaalta voidaanhan sitä käyttää myös tavanomaisen tuotannon puolella, hän jatkaa.
– Maatalousmaan mahdollinen hiilensidonta on nyt todella vilkkaan tutkimuksen ja keskustelun kohteena tiedemaailmassa, ja tällä hetkellä esimerkiksi laskentamallit saattavat tuottaa hiilensidonnan ja -vapautumisen osalta hieman erilaisia tuloksia kuin mitä pitkäaikaismittauksissa saadaan.
Katajajuuren mukaan asiaa pitää nyt kehittää tieteellisesti.
– Sitten kun saamme käsityksen eri tilanteissa maatalouden mahdollisista hiilen vapautumisesta tai sitoutumisesta, pitää miettiä sen integrointi tuoteketjujen ilmastovaikutusten laskentaan.
Hänen mukaansa nykytiedon valossa ei voida sanoa, onko samassa tuoteryhmässä tavanomainen vai luomuversio ilmaston kannalta olennaisesti parempi.
Valinnoilla on väliä – mutta mitkä valinnat ovat olennaisia?
Tutkimuksen mukaan viljelystuotteiden lisäksi myös maito- ja lihatuotteet ovat ilmaston kannalta huonompia luomuversioina. Syy tähän on eläinten tarvitsema luomurehu.
Lisäksi esimerkiksi luomupavut ja -kana ovat parempia vaihtoehtoja ympäristölle kuin tavanomaisesti tuotettu liha. Näin kuluttaja voi siis tehdä valintoja, jotka ovat myös ympäristölle hyväksi.
Punaisen lihan ja kovien juustojen korvaaminen kasvisproteiineilla kannattaa, samoin kuin porsaanlihan ja kananlihan sekä kalan ja kananmunien lisääminen ruokavalioon. Lähtökohta on kuitenkin kasvikunnan tuotteiden lisäämisessä.
Ruuantuotanto, ruokapolitiikka ja kestävyys ovat suomalaistutkijan mukaan "kompleksinen kokonaisuus".
Suomalaisessa politiikassa olisi Katajajuuren mukaan tärkeää nyt keskittyä ilmastoaiheiden ja ilmastopolitiikan kysymyksissä laajasti ruokajärjestelmään ja ruokapolitiikkaan – siihen, miten voimme saavuttaa ruokaketjussa merkittäviä ilmastosäästöjä kuitenkaan kokonaiskestävyyttä ja ravitsemusta unohtamatta.
– Ruoka ja ruokaan liittyvät valinnat muodostavat yllättävän ison siivun suomalaisen keskimääräisestä hiilijalanjäljestä, jopa neljänneksen.
Kolme keskeistä keinoa
Hän nostaa esille pari keskeistä keinoa, joilla maatalouden ja maataloustuotteiden hiilijalanjälkeä voisi pienentää.
– Yksi on orgaanisten maiden raivauksen lopettaminen maatalouskäyttöön tai jopa orgaanisten maiden vähentäminen maataloustuotantoon, toinen on hiilensidonta maatalousmaahan, kolmas lannan hyödyntäminen biokaasuna ja ravinteina, hän luettelee.
– Jos löytäisimme keinoja, joilla saadaan pysyvästi hiiltä sidottua maataloudessa, se saattaisi mullistaa koko käsityksen maatalouden ja maatalous- sekä ruokatuotteiden ilmastovaikutusten mittasuhteita. Toki jatkeena ilmastovaikutusten vähentämiseen liittyvät kuluttajien ruokavalinnat ja ruokahävikin vähentäminen koko ketjussa. Molemmissa suunnissa tulisi pystyä parantamaan maan kasvukuntoa ja satotasoja.
Ruotsalaistutkimuksesta uutisoi Suomessa ensimmäisenä Helsingin Sanomat.