Ari Vatanen eli karmeiden ajatusten kanssa ihmepelastumisensa jälkeen: ”Luulin, että minä kuolen ja perheeni kuolee – olin psykoosissa”

Vatanen sai onnettomuudessa vakavia vammoja kartturinsa Terry Harrymanin selvittyä kuin ihmeen kaupalla hyvin lievällä loukkaantumisella. Suomalaiskuskille tuli vakavia murtumia jalkoihinsa ja keskivartaloon sekä sisäistä verenvuotoa.

LUE MYÖS: Ari Vatanen täyttää 70 vuotta – Henri Toivosen sanat tuntia ennen kohtalokasta kolaria jääneet mieleen: ”Sellainen veret seisauttava lause”

Fyysinen toipuminen kesän 1985 onnettomuudesta ja sitä seuranneista leikkauksista vei noin vuoden. Puolentoista vuoden päästä hän oli valmis testaamaan Peugeot’n autoa Pariisi-Dakarin rallia varten.

Vuoden 1987 rallissa hän istuikin jo kisakuskina. Selviytyminen turmasta oli suoranainen ihme, mutta ajatukset vaivasivat yhä Vatasta.

– Niiden surrealististen elämänvaiheiden jälkeen olin Paris-Dakarin-rallin lähtöviivalla, ja sitä ennen olin luullut, että minä kuolen ja meidän koko perhe kuolee. Olin henkisesti täysin poissa tolaltani. Olin psykoosissa itse asiassa, Vatanen kertoo Antero Mertarannan haastattelussa.

Afrikan hiekkadyynien keskellä hän sai kuitenkin uuden suunnan elämälleen. Vuoden 1981 maailmanmestaruus ensimmäisenä suomalaisena oli saanut tarinaan jatkumoa, jota Vatanen ei ollut uskoa todeksi.

– Sitten, kun siitä heräsinkin tähän uuteen elämään – se oli kuin toinen elämä. Kun olin Paris-Dakarin lähtöviivalla, ajattelin, että tämä on ihan uskomatonta. Piti nipistää itseäni, että olenko se minä?

– Miten elämä on ihmeellistä ja upeaa. Välillä, kun ajattelen, mitä elämässäni on tapahnut, katson, että ovatko ne oikeasti tapahtuneet minulle? Vai ovatko ne tapahtuneet jollekin muulle? Mitä minä olen tehnyt, että minulle on näin paljon annettu.

Vatanen kertoo saavansa asuinmaassaan Ranskassa edelleen päivittäin keskustella rallista ihmisten kanssa.

– Näen sen, mitä olen tietämättäni merkinnyt heidän elämässään. He ovat jollakin lailla olleet autossa mukana.

– Se on sirkusta. Tämä elämä on viime kädessä vain sirkusta. Me olemme pieniä klovneja täällä, mutta jos me hetken saamme hymyä muiden ihmisten huulille vaikka menemällä mutkaan oikein poikittain niin, että vähän heinää jää takapuskurin reunaan, niin emmekö se silloin ole jotain saaneet aikaiseksi? Vatanen pohtii.

Jutun ylälaidan videolla Vatanen kertoo elämänsä muuttaneesta käänteestä. Tässä koko Antero Mertarannan tekemä haastettelu Vatasesta Tulosruudun Viikon vieraana: