Sauli Niinistö rikkoo vuosikymmeniä jatkunutta perinnettä – presidentti ei ole armahtanut yhtäkään rikollista lähes kahteen vuoteen

Presidentti Sauli Niinistö voi halutessaan armahtaa rikoksesta tuomittuja, mutta hän ei ole käyttänyt oikeuttaan kertaakaan tämän ja viime vuoden aikana. Presidentin kanslian mukaan Niinistöllä ei tässä vaiheessa ole aiheesta uutta kommentoitavaa.

Oikeusministeriöön on tähän mennessä saapunut 47 armahdushakemusta.

Toistaiseksi Niinistö on näyttänyt punaista valoa joka ikiselle. Oikeusministeriö ottaa hakemuksia vastaan ja esittelee niitä presidentille vielä joulukuun aikana, joten tilanne voi vielä muuttua.

Selvää on joka tapauksessa, että Niinistö on vetänyt armahduksissa edeltäjiään huomattavasti tiukempaa linjaa. Viimeksi Niinistö on armahtunut kaksi vankia vuonna 2018.

Viime vuosi ilman yhtäkään armahdusta oli hyvin historiallinen: oikeusministeriön tilastotietojen mukaan vuosien 1951–2018 aikana presidentti on myöntänyt armahduksia joka vuosi. Vuosikymmenet kestänyt jatkumo katkesi, ja sama voi toistua tänäkin vuonna.

Niinistö on ollut Suomen presidentti vuodesta 2012. Toimikausiensa aikana hän on tehnyt yhteensä 20 myönteistä armahduspäätöstä.

MTV Uutiset pyysi presidentiltä kommenttia armahdusoikeutensa käyttämisestä. Presidentin kansliasta vastattiin sähköpostitse, ettei uutta kommentoitavaa ole.

– Tasavallan presidentillä ei juuri nyt ole lisättävää hänen jo aiemmin antamiin lausuntoihinsa presidentille kuuluvan armahdusoikeuden käyttämisestä.

Näin Niinistö on kommentoinut 

Niinistö on aiemmin kertonut ajattelevansa, että perustuslakiin kirjattu presidentin armahdusoikeus on eräänlainen jäänne kuningasajalta.

Hän on sanonut olevansa valmis luopumaan armahduskäytännöstä. Presidentiti kertoi STT:n haastattelussa kolme vuotta sitten, että saman arvioinnin voisivat tehdä tuomioistuimet. 

Viime vuonna Niinistö kommentoi armahtamatta jättämistä Helsingin Sanomille ja kiisti vetävänsä jonkinlaista tietoisen tiukkaa linjaa. Samassa haastattelussa hän painotti, ettei armahduksella arvioida itse rikosta tai siitä langetettua tuomiota uudelleen.

Ketään ei siis julisteta syyttömäksi.

– Olen käyttänyt armahdusoikeutta tilanteissa, joissa joko rikoksesta tuomitun henkilön tai hänen perheensä olosuhteissa on tapahtunut erityisen merkittävä muutos. Se voi koskea terveydentilaa tai muita perheen tilanteeseen liittyviä asioita, presidentti sanoi HS:lle.

Armahti rattijuopon ja tappajan

Viimeksi Niinistö on siis armahtanut kaksi henkilöä vuonna 2018. Taposta tuomittu nainen pääsi ehdonalaiseen reilun viiden vuoden istumisen jälkeen.

Toisen armahduksen sai rattijuopumuksesta ehdottomaan vankeuteen tuomittu mies. Niinistön päätöksellä tuomio määrättiin ehdolliseksi.

Oikeusministeriön mukaan armahdusanomusten vuosittainen määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana vaihdellut yli sadan ja alhaisimillaan 37 hakemuksen välillä.

Armahdusanomukset valmistellaan oikeusministeriössä ja esitellään sitten presidentille. Armahdusasian käsittelyä varten oikeusministeriö hankkii tarvittavat lausunnot esimerkiksi vankilan johtajalta.

Lisäksi myönteisen armahduspäätöksen edellytyksenä on aina se, että myös korkein oikeus on antanut tapauksesta lausunnon.

Presidentin ei tarvitse perustella päätöksiään mitenkään. Armahduspäätökset ovat julkisia, mutta medialle ei anneta tietoa hylättyjen hakemusten pinosta eli siitä, ketkä ja millaisiin rikoksiin syyllistyneet henkilöt armahdusta ovat hakeneet.

Syy on se, että hakemukset voivat sisältävää yksityisiselämää koskevia arkaluonteisia tietoja ja perusteluita.

Elinkautisvankien osalta armahduksista käytäntö on ollut jo vuodesta 2006 lähtien se, että myös Helsingin hovioikeus voi hakemuksen perusteella vapauttaa elinkautiseen tuomitun vangin ehdonalaiseen.

 PRESIDENTIN ARMAHDUKSET

  • Perustuslain mukaan presidentti voi armahtaa tuomioistuimen määräämästä rangaistuksesta tai muusta rikosoikeudellisesta seuraamuksesta
  • Armahdusanomus voi koskea kaikenlaisia rangaistuksia: vankeutta, sakkoja, yhdyskuntaseuraamuksia tai esimerkiksi menettämisseuraamusta
  • Armahtamisessa ei ole kyse lainvoimaisen tuomion uudelleen arvioimisesta, muuttamisesta tai kumoamisesta, vaan armahtamisesta rikosoikeudellisesta seuraamuksesta
  • Armahduksessa ei siis ole kyse sen arvioimisesta syyllistyikö henkilö rikokseen vai ei. Myöskään teolla – tai sen luonteella – ei sinällään ole merkitystä arvioitaessa armahduksen edellytyksiä

Lähde: Oikeusministeriö

Lue myös:

    Uusimmat