Aseavulla suuri merkitys Ukrainalle – "Kukapa perässä viitsii ajaa, jos ensimmäinen vaunu leimahtaa tuleen"

Everstiluutnantti Jarmo Mattilan mukaan eniten merkitystä on ollut panssarintorjunta- ja ilmatorjuntaohjuksilla, mutta suojavarusteitakaan ei sovi unohtaa. Venäjän on hankala estää kaikkia asetoimituksia.

Länsimaiden aseavulla voi sanoa olleen hyvin suuri merkitys Ukrainan kyvylle puolustautua Venäjän hyökkäystä vastaan, sanoo Sotataidon laitoksen pääopettaja Jarmo Mattila Maanpuolustuskorkeakoulusta. Hän arvioi panssarintorjuntaohjusten ja lähi-ilmatorjuntaohjusten olleen eniten hyödyksi ukrainalaistaistelijoille, mutta tarpeen ovat tulleet myös rynnäkkökiväärit – eikä kypäriä tai luotiliivejäkään sovi unohtaa.

– En tiedä minkä verran siellä on ollut aseita jaettavaksi, mutta suojavarusteita ei varmasti ole jakaa kaikille reservistä perustettaville joukoille, everstiluutnantti Mattila sanoo.

Hänen mukaansa taistelijan suojaaminen on entistä merkittävämpää nykyaikaisella taistelukentällä, missä pääosa vammoista ja tappioista tuotetaan sirpaleilla.

Muun muassa Yhdysvallat ja EU ovat luvanneet lisää rahaa Ukrainan puolustuksen tukemiseksi. Mattila arvioi ukrainalaisten toivelistalla olevan täydennyksiä nyt jo käytössä oleviin asejärjestelmiin.

– Ja mitä pidemmälle sota etenee, niin käsiaseiden ja kranaatinheitinten sekä tykistön ampumatarvikkeet, niitähän Ukraina tarvitsee, Mattila sanoo.

Venäjän hyökkäyksen hidas eteneminen ei johdu Mattilan mukaan pelkästään Ukrainan aseista, vaan venäläisjoukoilla on ollut paljon myös omia vaikeuksia esimerkiksi huollossa. Silti oikein kohdistettu ja ajoitettu panssarintorjuntaohjuksen laukaus voi olla merkittävä.

– Kukapa siellä perässä viitsii ajaa, jos jonon ensimmäinen vaunu leimahtaa tuleen. Hyökkäys pysähtyy väkisinkin, Mattila kuvailee.

Helppoja aseita kouluttaa

Mattilan mukaan Ukrainaan tähän saakka toimitettujen aseiden etuna on se, että ne ovat lähtökohtaisesti aika yksinkertaisia käyttää.

– Esimerkiksi kevyt kertasinkohan on vähän niin kuin jokamiehen ase, Suomessakin sen käyttö koulutetaan kaikille, Mattila kertoo.

Javelin- ja NLAW-panssarintorjuntaohjukset ovat niin ikään yhden taistelijan käytettävissä. Niidenkin käyttö voidaan Mattilan mukaan kouluttaa verrattain nopeasti, mutta pelkkä itseopiskelu käyttöohjetta lukemalla ei sentään riitä.

– Puhutaan kuitenkin aseista, jotka voivat olla vaarallisia myös käyttäjälleen, hän muistuttaa.

Ukrainasta tulleiden kuvien perusteella lännen aseapua on myös päätynyt perille taistelukentille. Mattilan mukaan vastaavia aseita on tosin ollut Ukrainassa jo ennen sotaa, joten on vaikea sanoa, mikä on vanhaa ja mikä uutta kalustoa.

Ukrainaan lähetetyt aseet eivät Mattilan mukaan sisällä sellaista huippumodernia uutta teknologiaa, jonka joutumisesta sotasaalina venäläisten käsiin pitäisi olla lännessä huolissaan. Kaiken kaikkiaan Ukrainan sota on osoittanut, että "high tech -keihäänkärjen" suorituskykyjä on rajallinen määrä, kun taas sodan suuri massa on hyvinkin perinteistä jalkaväki- ja panssarihyökkäystä ja siihen vastaamista.

Ukraina sota on eräänlainen laboratorio, jonka oppeja sotatieteilijät niin Suomessa kuin monissa muissa maissa käyvät läpi vielä pitkään, Mattila arvioi.

Liikkuva kohde on vaikea maali

Lännen aseavun merkityksestä Ukrainalle kertoo tavallaan myös se, että Venäjä on ottanut toimitukset silmätikukseen ja ilmoittanut aikovansa iskeä niiden kimppuun. Tästä saatiin myös esimerkki viime viikonloppuna ohjusiskussa lähellä Puolan rajaa sijaitsevaan Javorivin sotilastukikohtaan, jossa oli ilmeisesti aseiden lisäksi myös ulkomailta tulleita vierastaistelijoita.

Mattilan mukaan Venäjän pyrkimyksenä onkin selvittää tiedustelulla tukikohdat, mihin aseita tuodaan tai mistä kuljetukset lähtevät eteenpäin.

– Ne jos löytyvät, niin kyllä Venäjällä on kalustoa, millä se pystyy vaikuttamaan kaukaa, joko ohjuksilla tai ilmavoimilla – tai ääritapauksessa erikoisjoukkojen iskulla, mutta se olisi sellainen korkean riskin operaatio, Mattila sanoo.

Ukraina luonnollisesti pyrkii pitämään apukuljetusten reitit, aikataulut sekä lähtö- ja varastointipaikat mahdollisimman hyvin salassa. Aseiden ja ammusten välivarastointi olisi syytä pitää mahdollisimman lyhytaikaisena ja materiaali hajottaa laajalle pienempiin kenttävarastoihin, Mattila kuvailee.

Kun asekuljetukset kerran pääsevät liikkeelle, niihin on Mattilan mukaan paljon vaikeampaa kohdistaa iskua etäältä.

Sotasaalista on riittänyt

Joissakin länsikommenteissa on esitetty, että Ukrainalle pitäisi toimittaa uudentyyppisenä kalustona muun muassa vastatykistötutkia, jotta ukrainalaiskapunkien jatkuvana moukarointina ilmenevä puolustajien alivoima suhteessa Venäjän tykistöaseistukseen tasoittuisi.

Mattilan mukaan asia ei ole yksinkertainen, sillä vastatykistötutkat ovat paitsi hyvin kalliita myös vaativia käytettäviä. Lisäksi tutkan tueksi tarvittaisiin raskasta tykistöä tai raketinheittimiä, joilla iskeä heti vastustajan tykistöasemaan, kun tutka on sellaisen maaliksi osoittanut.

Ukrainassa ei ole vielä käyty varsinaista kaupunkisotaa, mutta sellainen voi ennen pitkää olla edessä esimerkiksi Kiovassa. Mattilan mukaan lännen toimittamat kivääri- ja panssarintorjunta-aseet ovat käyttökelpoisia myös katutaisteluissa.

– Epäsuoran tulen osalta myös kranaatinheitin on hyvä, se ampuu yläkulmilla rakennusten yli, Mattila toteaa.

Ukrainasta on myös lukuisia kiistattomia todisteita siitä, että paljon käyttökelpoista kalustoa on saatu sotasaaliina, kun venäläishyökkääjät ovat hylänneet muun muassa panssaroitua ajoneuvojaan. Mattilan mukaan syyt tällaiseen käyttäytymiseen voivat olla moninaiset aina paniikista polttoaineen loppumiseen.

– Lähtökohta pitäisi tietysti olla, ettei vastustajalle jätetä käyttökelpoista tavaraa. Vaikea sanoa, miten venäläisiä on ohjeistettu toimimaan vai onko ohjeistettu mitenkään. Tällainen vaihtoehto ei ole ehkä ollut ensimmäisenä mielessä, Mattila pohtii.

Lue myös:

    Uusimmat