Ukrainan sota Venäjää vastaan on ollut häkellyttävä sekoitus vanhaa ja uutta, mutta etulinjaa siirtää edelleen jalkaväki, kirjoittaa majuri Kalle Tuominen Jalkaväen vuosikirjassa.
Ukrainassa sotaa ovat käyneet ensi sijassa maavoimat ilma- ja merivoimien ollessa tukevassa roolissa, toteaa kenraalimajuri (evp.) ja eurokansanedustaja (kok.) Pekka Toveri Jalkaväen vuosikirjassa. Tätä on hänen mukaansa vahvistanut se, että molempien osapuolten ilmavoimat ovat olleet liian heikkoja kyetäkseen ilmaherruuteen vastustajan alueella.
Tämän vuoksi sota on tarjonnut paljon oppia maavoimien, erityisesti jalkaväen, toiminnasta myös suomalaisille. Tuoreessa vuosikirjassa niitä käy konkreettisella tasolla läpi majuri Kalle Tuominen Maavoimien esikunnan koulutusosastolta.
Lue myös: Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka suurennuslasin alle – selvityksessä myös jalkaväkimiinat
Tuomisen mukaan lähtökohdat ovat kunnossa, koska Suomi on varautunut puolustusratkaisullaan Venäjää vastaan käytävään sotaan jo kohta sata vuotta. Asevelvollisuuden tuottama laaja koulutettu reservi ja eri alojen turvallisuusviranomaisten yhteistyö ovat siten jotain, mistä Ukraina saattoi vain haaveilla Venäjän hyökätessä helmikuussa 2022.
– Koulutuksellisesti sotilaallisen maanpuolustusvalmiuden rakentaminen kesken sodan on liki yli-inhimillinen ponnistus, Tuominen kuvaa Ukrainan haastetta.
Sota on myös ollut häkellyttävä sekoitus vanhaa ja uutta. Tuomisen mukaan käytössä oleva kirjava sotakalusto on peräisin yli puolen vuosisadan pituiselta ajanjaksolta.
– Faktana voidaan kuitenkin todeta jalkaväen edelleen siirtävän etulinjaa, hän tiivistää.
3:57
Lue myös: Taistelukentän mullistaneet laitteet käyttöön myös varusmieskoulutuksessa jo syksyllä – tällaisia ovat Puolustusvoimien uudet dronet
Kolme sotilasta on jo maali
Ukrainan sota on myös erittäin hyvin dokumentoitu, eli esimerkiksi venäläisten toiminnasta taistelukentällä on paljon ajankohtaista tietoa. Tätä pitäisi Tuomisen mukaan hyödyntää varusmiesten ja henkilökunnan koulutuksessa Suomessa.
– Keskeisiä kehitettäviä koulutuksellisia asioita ovat ainakin drone- ja lennokkiuhka (mukaan luettuna itsemurha-dronet), elektroninen suojautuminen, jatkuva ansauhka sekä venäläisten tapa tehdä valehyökkäyksiä, joilla pyritään paljastamaan ryhmitykset muulle tulenkäytölle, Tuominen kirjoittaa.
Myös koulutusta omaan drone-operointiin pitäisi lisätä.
Tuomisen mukaan taistelukenttä on Ukrainassa lennokkien takia käytännössä kokonaan läpinäkyvä. Tämän vuoksi joukkojen hajauttaminen ja maastouttaminen on tärkeää, ettei niistä tule kohteita viholliselle.
– Yli kolmen sotilaan osastot muodostavat tällä hetkellä maalipisteen, joka voi olla peruste epäsuoran tulen tai itsemurhalennokin käytölle, Tuominen arvioi.
Lue myös: Puolijoukkueteltat ehkä historiaan – suomalaismajuri kertoo syyn
Samasta syystä Suomessa tulisi Tuomisen mukaan alkaa suhtautua kriittisesti lämmitettävien telttojen käyttämiseen majoituspaikkana taistelukentällä. Näitä ovat niin kutsutut puolijoukkueteltat ja pienemmän sissiteltat. Niissä voisi nukkua korkeintaan taaempana tukeutumisalueella, kun taas lähempänä etulinjaa pitäisi kyetä yöpymään yksitellen enemmän erillään toisista.
– Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi pienen laavukankaan ja bivy-pussin jakamista jokaiselle taistelijalle, Tuomien ehdottaa.
Bivy on vedenpitävä tai vettä hylkivä pussi, jossa voi nukkua makuupussin ja -alustan kanssa.
Lue myös: Puolustusvoimat löysi Venäjän suurhyökkäyksestä kaksi kriittistä iskutapaa, joista Suomen puolustuksessa tulee ottaa oppia
7:11
Venäläiset kaivautuvat, kun liike pysähtyy
Ammusten kulutus on osoittautunut Ukrainassa suureksi. Tuomisen mukaan ukrainalaiset pyrkivät kantamaan siksi taistelussa mukanaan jopa 12 rynnäkkökiväärin lipasta ja neljä käsikranaattia per taistelija, minkä lisäksi ryhmällä on niitä vielä lisää repuissaan.
Suomessakin koulutettaville joukoille voisi Tuomisen mukaan jakaa vähintään kuusi lipasta, jotta niitä totuttaisiin kantamaan ja käyttämään. Taisteluvarustukseen pitäisi puolestaan saada tila vähintään kolmelle heitteelle, esimerkiksi kahdelle sirpale- ja yhdelle savukranaatille.
Haavoittumisen varalle olisi myös olla hyvä kaksi kiristyssidettä nykyisen yhden sijaan. Tuomisen mukaan ukrainalaiset pyrkivät pitämään mukanaan neljää kiristyssidettä, yhden jokaista raajaa varten.
Lue myös: Oliko Suomen hävittäjätilaus miljardiluokan virhe? Dronet mullistivat sodan ilmatilan Ukrainassa
Ukrainan sota on myös osoittanut linnoittamisen eli omien asemien suojaamisen tärkeyden. Se on Tuomisen mukaan ollut mukana suomalaisen jalkaväen ohjeissa aina, mutta taisteluhautojen rakentamista ja niissä taistelemista olisi syytä harjoitella lisää.
– Venäläiset kaivautuvat välittömästi, kun heidän liikkeensä pysähtyy. Mikäli Venäjä tekisi Suomeen rajoitetun maahyökkäyksen, todennäköinen tilanne olisi, että myös venäläisvalmisteisissa taisteluhaudoissa joudutaan taistelemaan, Tuominen perustelee.
Jatkuva lennokkiuhka aiheuttaa myös sen, että kaivantojen ja korsujen kattorakenteisiin ja suuaukkojen suojaamiseen pitää kiinnittää aiempaa enemmän huomiota.
Sota Ukrainassa on yhä käynnissä, ja oppia kertyy koko ajan. Tuomisen mukaan tällä hetkellä kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.
– Yksi asia on kuitenkin käynyt uutisoinnistakin ilmi: menestyminen mitataan edelleen jalkaväen etulinjan asemista, hän toteaa.