Kriisitilanteessa ihminen alkaa pohtia, miksi omassa elämässä käy aina huonosti. – Tunnetta ei tarvitse ottaa niin vakavasti tai henkilökohtaisesti. Voin ikään kuin katsoa sitä tunnetta kuin karsinan nurkassa jurmottavaa, ärtynyttä possua, neuvoo lastenpsykiatri ja asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore.
Kriisitilanteessa katse kääntyy yleensä suoraan syyllisyyteen, häpeään tai kielteisiin selityksiin. Ihminen alkaa pohtia, miksi omassa elämässä käy aina huonosti, eikä tilanne tule koskaan muuttumaan.
– Tällaiset toivottomat ajatukset ihmismieli tuottaa helposti ja automaattisesti. Meillä on sellaiset aivot, että suuntaamme huomion riskien ja uhan analysointiin. Jos vastoinkäyminen tai onnettomuus tapahtuu, aivot lähtevät luontaisesti etsimään syytä, josta se johtui. Ettei enää joutuisi samanlaisen onnettomuuden uhriksi, lastenpsykiatri ja asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore kuvaa.
– Näin ollen kielteinen ajattelu syntyy automaattisesti, se on yleisinhimillistä, myönteistä ajattelua joutuu opettelemaan. Muuten pahimmassa tapauksessa elää jatkuvassa uhan tai vaaran kokemuksessa.
Mieltä voi hallita!
Millainen ihminen pärjää?
Cacciatoren ja Max Karukiven nuorille suunnatussa teoksessa Mieletön fiilis – Hyvän mielen käsikirja opitaan keinoja tunteiden kanssa pärjäämiseen. Millainen ihminen pärjää hyvin?
– Sellainen ihminen, joka tunnistaa tunteensa, ei pelkää niitä, hyväksyy ne. Ymmärtää, että tunne on pelkkä tunne. Päästää siitä myös irti, ei jää siihen jumiin.
Tunne ei siis ole sama asia kuin ihminen itse – ja tunteesta voi päästää irti. Oman kohtalon manaamisen sijaan kannattaa keskittyä nykyhetkeen tekemällä esimerkiksi tietoisuusharjoituksia.
– Nykyhetkeen ja omiin aistikokemuksiin keskittyminen silloin, kun voimakas tunne on päällä, auttaa vähentämään potutuksen aiheuttamaa lisäahdistusta. Niin, etteivät ajatukset lähde laukkaamaan kielteisen tunnekokemuksen myötä yhä kielteisempiin ympyröihin, Cacciatore kuvaa.
Jos lyö varpaansa, kannattaisi siis kiroilun ja harmittelun sijaan keskittyä sinnikkäästi tuntemaan, miltä varpaan peseminen tai laastaroiminen tuntuvat. Samalla tavalla voi keskittyä hengityksen tunteeseen tai auringonpaisteeseen iholla.
Tunne ei ole sama asia kuin ihminen itse.
– Silloin ikävämmät ajatukset eivät ehdi vallata koko mieltä ja kehoa. Etäisyyden ottaminen omiin ajatuksiin ja tunteisiin on oleellista: jokainen ajatus ja tunne ei vyöry päälle ja lanaa alleen, vaan voi huomata, että nyt minulla on nyt tällainen ajatus tai että minussa on nyt tällainen tunne, ja kohta se menee ohi. Voi huomata, että minä olen paljon muutakin ja minä jään tänne myöskin kun tuo ajatus tai tunne on mennyt ohi, Cacciatore kuvaa.
– Tunnetta ei tarvitse ottaa niin vakavasti tai henkilökohtaisesti. Voin ikään kuin katsoa sitä tunnetta kuin villinä laukkaavaa tai karsinan nurkassa jurmottavaa, ärtynyttä possua. Kohta se keksii muuta tekemistä. Ihminen on paljon enemmän kuin se yksi tunne tai yksi ajatus.
Olenpa vanha, olenpa lihava
Kun stressi alkaa, älä ajattele kielteisesti ja pohdi, miksi stressi ja ahdistus aina iskevät tärkeillä hetkillä. Keskity sen sijaan itsesi kehumiseen.
– Voi ajatella, että hei, kehoni reagoi hyvin. Säikähdin tai nolostuin, nyt sydän hakkaa kunnolla verta aivoihin ja koko keho terästäytyi tähän hälyttävään tilanteeseen. Minulla on fantastinen keho, joka toimii loistavasti! Cacciatore neuvoo.
– Positiivinen ajattelu johtaa siihen, ettei stressireaktio jää päälle, vaan lähtee nopeammin pois eikä aiheuta niin suurta verenpaineen nousua ja sydämen rasitusta.
Kun stressi alkaa, älä ajattele kielteisesti!
Ihminen puhuu itselleen jatkuvasti. Mielen hyvinvointia voi lisätä tiedostamalla omia, automaattisia ajatuksiaan.
– Esimerkiksi kun mene katsomaan peiliin, alkaako päästä kuulua puhetta: olenpa vanha, olenpa lihava, olenpa laiha, olenpa ryppyinen, olenpa kalpea? Huomaa se puhe ja ne ajatukset, ja ala kääntää niitä myönteisemmiksi: onpa hyvä tyyppi tuolla peilissä, tuon kanssa pärjään hyvin ja tästä tulee hieno päivä! Cacciatore neuvoo.
– Olemme itse itsemme kanssa keskusteluväleissä vuorokauden ympäri, tämä oma päänsisäinen puhe vaikuttaa eniten omaan minäkuvaamme ja itsetuntoomme. Mutta siihenkin voi vaikuttaa, sitäkin voi ohjata, sitä kannattaa alkaa havainnoida ja olla itse itselleen ystävällinen. Tämä muuten näkyy heti sosiaalisissa suhteissakin aurinkoisempana olona ja ystävällisempänä ihmisenä.
Etäisyyden ottaminen omiin ajatuksiin ja tunteisiin on oleellista.
Lue myös:
Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi