Suomen päätös hakea Nato-jäsenyyttä aloittaisi jäsenyysprosessin, jossa olisi haasteita ja etukäteisvalmistelua edellyttäviä asioita, arvioi turvallisuuspolitiikan asiantuntija Henri Vanhanen.
Vanhasen mukaan Suomen kannattaisi varmistaa etukäteen kaikilta Nato-mailta tarvittava tuki jäsenyydelle sekä myös jonkinlaiset turvatakuut neuvottelujen ajaksi.
– Turvatakuut ovat tarpeellisia sen takia, että ne toisivat turvaa arvaamattoman ja hyvin riskialttiin jäsenyysprosessin aikana. Lisäksi ne sitouttaisivat muita (Nato-)valtioita siihen, että Suomen jäsenyys menisi läpi, Vanhanen perustelee.
Pitkään Ulkopoliittisessa instituutissa tutkijana työskennellyt Vanhanen on tällä hetkellä virkavapaalla ja työskentelee kokoomuksen eduskuntaryhmän ulkopoliittisena asiantuntijana. Hänen mukaansa turvatakuita voisi hakea Natolta tai kahdenvälisesti Yhdysvalloilta ja tärkeiltä eurooppalaisilta Naton jäsenmailta.
Suomen tilannetta Ranskasta seuraava turvallisuuspolitiikan pitkän linjan asiantuntija Francois Heisbourg puolestaan toteaa, että yksinkertaisinta toki olisi, jos EU suhtautuisi perussopimuksensa 42.7-artiklaan turvatakuuna jäsenmaataan Suomea kohtaan. Yhdysvaltain hän arvioi myös olevan valmis turvatakuisiin, olihan sillä sellaiset – tosin salaisesti – myös Ruotsin osalta kylmän sodan aikana.
Henri Vanhanen.
"Suomi ja Ruotsi konsultoisivat toisiaan"
Panokset Suomen Nato-option lunastamisessa ovat kovia, sillä jäseneksi pääsyn epäonnistuminen merkitsi Vanhasen mukaan turvallisuuspoliittisen linjan selvää heikentymistä. Eikä Nato-korttia voi hänen mukaansa pelata kuin kerran, joten huolellinen valmistautuminen on tärkeää.
Kaiken kukkuraksi jäsenyysprosessi pitäisi vielä sovittaa yhteen Ruotsin kanssa. Useat arvioijat pitävän maiden yhtäaikaista hakeutumista Natoon järkevänä, vaikka Ruotsissa on jo pohdittu, näinkö Suomi ajaa nyt itsekseen edelle, kuten Ruotsi aikanaan EU-jäsenhakemuksen kanssa.
– Olen aika luottavainen sen suhteen, että Ruotsi ja Suomi konsultoivat toisiaan, Vanhanen sanoo.
Kaikkien 30 Nato-maan on hyväksyttävä uusi jäsen. Vanhanen ei näe tällä hetkellä suurta riskiä sille, että jokin jäsenmaa haluaisi romuttaa sotilasliiton avoimien ovien politiikan sanomalla ei Suomen tai Ruotsin jäsenyyshakemukselle.
Tilanne näyttäytyy samanlaiselta myös Ranskasta käsin.
– En usko yhdenkään nykyisen Nato-maan katsovan Suomen tai Ruotsin hakemuksia samanlaisen linssin läpi kuin Georgian ja Ukrainan hakemuksia vuonna 2008, Heisbourg sanoo STT:lle.
Jäsenyys voisi toteutua kuukausissa
Suomella ja Ruotsilla on jo huomattavan Nato-yhteensopivat asevoimat, ja Heisbourg arvelee, että maiden jäsenyys voisi toteutua muutamissa kuukausissa hakemuksen jättämisen jälkeen. Heisbourg tuntee Suomen tilannetta hyvin, hän oli yksi neljästä kirjoittajasta Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksia vuonna 2016 arvioineessa raportissa.
Vanhasen mukaan mitä lyhempi mahdollinen hakemusprosessi on, sitä parempi. Pelkkään hakemuksen hyväksymisen odotteluun ei pitäisi hänen mukaansa tuudittautua. Hakemuksen jättämisen jälkeen Venäjä voisi suunnata hybridi- ja informaatiovaikuttamista Suomen ja Ruotsin lisäksi myös joihinkin Nato-maihin niiden pään kääntämiseksi.
– (Suomen) pitäisi tietää tarkkaan, mitä näissä maissa ajatellaan ja mikä niiden kyky vastustaa tällaista painostusta on, Vanhanen sanoo.
Myös Heisbourg pitää mahdollisina Venäjän Nato-maihin suuntaamia taivutteluyrityksiä Suomen ja Ruotsin jäsenyyshakemusten hylkäämiseksi.
– On sitten eri asia, tuottaako sellainen tulosta. Epäilen, että sitä olisi aika vaikea saada toimimaan, Heisbourg sanoo.
Selkeä ja ongelmallinen kansanäänestys
Diplomaattisten ennakkopohjustusten tekemisessä Suomen Nato-hakemukselle riittää Vanhasen mukaan tasapainoiltavaa. Luottamuksellisten asioiden vuotaminen ei ole viisasta, mutta liika salailukin on pahasta.
– Näitä asioita pitäisi kyetä käsittelemään niin avoimesti, etteivät kansalaiset koe, että heiltä jotain pimitetään, Vanhanen sanoo.
Avoimuudella ja luottamuksella on merkitystä senkin vuoksi, että Nato edellyttää hakijamaata osoittamaan kansalaisten riittävän tuen jäsenyydelle. Tämän osoittamisen keino jää hakijan itsensä päätettäväksi, mutta esimerkiksi Suomessa presidentti Sauli Niinistö on puhunut useaan otteeseen kansanäänestyksen puolesta.
Enemmistön tuki Natolle kansanäänestyksessä olisi ehkä eduskunnan enemmistöä selkeämpi osoitus kansalaisten tuesta, mutta samalla kansanäänestys pitää sisällään riskin ulkoisista vaikutusyrityksistä. Eikä kansanäänestystä brexitin jälkimainingeissa pidetä muutenkaan ongelmattomana.
– Kuten tiedetään, kansanäänestyksessä ihmiset eivät useinkaan vastaa siihen kysymykseen, joka heille esitetään, Heisbourg naurahtaa.
Hän ennustaa Suomen ja Ruotsin mahdollisten Nato-jäsenyysprosessien suurimman hidastavan tekijän löytyvänkin lopulta kyseisten maiden omasta kotimaisesta päätöksenteosta, ei niinkään Natosta.
– Erityisesti näin on Ruotsin tapauksessa, Heisbourg painottaa.
Francois Heisbourg.