Harjavallassa asuva Annikki Ruohomäki, 70, päätti testamentata omaisuutensa kansainväliselle lastenoikeusjärjestö Planille. Suorapuheinen nainen sanoo oppineensa antamisen ilon jo lapsuudessaan.
Ruohomäki ei puhu sijoitusasunnoistaan tai rahasta edes ystävilleen. Hän ei kerro edes haastattelun aikana tarkkoja summia omaisuudestaan.
Kun Ruohomäeltä kysyy motiivia, miksi hän testamenttasi omaisuutensa juuri hyväntekeväisyyteen, vastaus on lyhyt ja ytimekäs.
– Koska omaisuutta ei voi viedä mukanaan.
Hyväntekeväisyys tuli hänelle tutuksi jo nuorena tyttönä.
– Meillä oli Kuusamossa Kotilieden kummiperhe, jolle lähetimme vaatteita ja leluja jouluisin, äitini teki jopa mattoja.
Omaisuus kertyi asuntokaupoilla
Miten Ruohomäki päätyi sitten lopulta asuntosijoittajaksi? Hän naurahtaa, että asiat tapahtuivat monen mutkan kautta.
Hän työskenteli opinto-ohjaajana Huittisissa, vaikka asui Harjavallassa. Tiet olivat huonossa kunnossa talvisaikaan, joten hän osti asunnon Huittisista.
Kun Ruohomäen äiti sairastui, hän päätti myydä Huittisten asuntonsa ja ostaa pienempiä asuntoja. Siitä kipinä asuntosijoittamiseen saikin alkunsa.
– Kun teen ostopäätöksen, en mieti sen jälkeen, oliko se hyvä vai huono. Eivät varmaan kaikki päätökset ole olleet hyviä, Ruohomäki avaa ajatteluaan.
Jotkut päätökset eivät kuitenkaan synny hetkessä.
– Olohuoneen verhoja ei osteta edes yhdessä tai kahdessa kuukaudessa, Ruohomäki toteaa humoristisesti.
Koulutus tuo turvaa
Ruohomäki näki muutama vuosi sitten televisio-ohjelman, jossa kerättiin varoja Planin toimintaan. Hän tarttui puhelimeen ja päätti hankkia kummilapsen ulkomailta.
Tänä päivänä hänellä on kolme kummilasta: 15-vuotias tyttö Haitissa, 7-vuotias tyttö Guineassa ja 7-vuotias poika Kambodžassa.
Kolmas vierailu kummipoikansa luona Egyptissä muutama vuosi sitten jäi Ruohomäen mieleen vahvasti. Hän järkyttyi, miten erilaisessa asemassa lapset voivat olla koulutuksen suhteen ulkomailla.
– Egyptissä kummilapseni perheeseen kuuluu kaksi poikaa, joista toinen on erityisoppilas. Hän joutui lopettamaan koulun, koska hänellä oli oppimisvaikeuksia. Meillä Suomessa on koulutetut erityisopettajat ja nuoret huomioidaan yksilöllisesti.
– Jos Egyptissä tippuu koulusta, niin silloin ei tehdä mitään. Perheen isä sairastui vakavasti. Lahjakas kummipoikani lopetti koulun ennen ammatillista koulutusta. Hän joutui lähtemään ulkomaille töihin hankkiakseen elannon koko perheelle, Ruohomäki kertoo.
Painottaa koulutuksen tärkeyttä
Eläkkeellä oleva opinto-ohjaaja painottaa useaan otteeseen koulutuksen tärkeyttä. Ruohomäki näkeekin sen merkittävänä tekijänä kehittyvien maiden osalta.
Hän uskoo, että hyväntekeväisyyteen lahjoitetulla omaisuudella pystytään tarjoamaan koulutusta sitä tarvitseville nuorille.