Asuntomurrot ovat vähentyneet Suomessa merkittävästi koronapandemian aikana. Vuonna 2018 asuntomurtoja tapahtui noin 2 250, mutta viime vuonna enää noin 1 500, kertoo Poliisihallituksen poliisitarkastaja Tuomas Pöyhönen.
– Asuntomurroissa merkittävä osa tekijöistä on ulkomaalaisia ammattirikollisia. Kun rajat olivat suljettuna, nämä tekijät osin loistivat poissaolollaan. Nyt kun rajat ovat auenneet ja ihmiset liikkuvat entiseen malliin, myös asuntomurtoja on todennäköisesti tiedossa enemmän tulevalle kesälle ja syksylle, eli tarkkana pitää olla, Pöyhönen varoittaa.
Vapaa-ajan asuntoja koskevien murtojen määrissä sen sijaan ei ole tapahtunut samanlaista laskua. Tätä selittää Pöyhösen mukaan erilainen tekijäprofiili. Mökkimurtojen tekijät ovat useimmiten paikallisia, pääosin Suomen kansalaisia, eikä anastettu omaisuus ole yleensä yhtä arvokasta kuin asuntomurroissa.
Mökkimurtoja tehdään vuosittain noin 1 100–1 300. Viime vuonna murtoja oli hieman tavanomaista vähemmän.
Asuntomurtoja tapahtuu eniten suurissa kaupungeissa, ja ne kohdistuvat useimmiten uudempiin omakotitaloalueisiin. Mökkimurrot taas painottuvat alueille, joilla mökkejä on määrällisesti eniten – ja usein useampaan mökkiin samalla kertaa.
Asunto- ja mökkimurrot eroavat usein toisistaan myös anastettujen tavaroiden osalta. Asuntomurroissa viedään useimmiten koruja, rahaa ja pieniä arvotavaroita, jotka ovat helposti kuljetettavissa ulkomaille. Varkaat liikkuvat usein jalkaisin.
Vapaa-ajan asuntoihin sen sijaan mennään useammin autolla, ja niistä viedään esimerkiksi perämoottoreita, moottorisahoja tai raivaussahoja.
– Jos mökiltä ollaan pidempiä aikoja poissa, on erityisen tärkeää huolehtia, ettei sinne jää arvotavaraa. Mökin tulisi näyttää siltä, että siellä ei ole mitään anastettavaa.
Vara-avain ei kuulu maton alle
Pöyhösen mukaan viime vuosina kodeissa ja vapaa-ajan asunnoissa yleistyneet hälytyslaitteet ja valvontakamerat osaltaan ennaltaehkäisevät murtoja, sillä rikolliset harvemmin valitsevat tällaista kohdetta. Varsinkin asuntomurrot ovat yleensä hyvin suunnitelmallisia: tekijäkaarti tarkkailee asuinaluetta ja pyrkii löytämään hetken, jolloin ihmisiä ei ole paikalla. Murtoja tapahtuu keskellä päivää ja keskellä yötä.
– Kesäkaudella yhtä otollinen hetki on se, kun ollaan esimerkiksi takapihalla. Ovet on syytä pitää lukittuna aina silloin, kun ei olla sisätiloissa. Sama koskee ikkunoita, Pöyhönen muistuttaa.
Pöyhönen antaa myös muita vinkkejä murtojen välttämiseen: Työkalut, polkupyörät ja potkulaudat tulisi laittaa mahdollisuuksien mukaan lukkojen taakse, sillä pihalla ne voivat houkutella varkaita. Arvotavaroiden säilytykseen kannattaa kiinnittää huomiota myös sisätiloissa, etteivät ne näy suoraan ikkunasta sisälle katsoessa.
Pöyhönen kertoo, että moni on edelleen turhan varomaton vara-avaimen säilytyksen suhteen.
– Vara-avain ei kuulu maton alle. Sitä ei tule myöskään käyttää muuten kuin hätätilanteessa: jos vara-avaimelle johtaa selkeä polku tai muuten pölyisten parrujen keskellä onkin yksi puhdas parru, sieltä on helppo katsoa. Nykyään on hyviä lukittavia avainsäilöjä, joita kannattaa hyödyntää.
Klassinen esimerkki ihmisten omasta huolimattomuudesta ovat Pöyhösen mukaan myös julkisissa sosiaalisen median profiileissa julkaistut lomasuunnitelmat.
Alle puolet tekijöistä jää kiinni
Poliisi selvittää vuosittain noin 35–40 prosenttia asunto- ja mökkimurroista.
– Varsinkin asuntomurrot ovat korkealla prioriteetissa, ja niissä tehdään paljon teknistä tutkintaa, sanoo Pöyhönen.
Pöyhösen mukaan poliisille tulee paljon anastetuksi epäiltyä omaisuutta, jolle ei löydetä omistajaa. Oma haasteensa on siis myös oikean omaisuuden yhdistäminen oikeaan murtoon. Suomalaisten tulisikin hänen mukaansa olla paremmin perillä omasta omaisuudestaan.
– Jos kysyn sinulta, minkälainen polkupyörä sinulla on, osaatko kuvailla sitä? Entä mökkisi kaapissa olevaa akkuporakonetta tai moottorisahaa? Millainen maljakko eteisesi pöydällä oli? Onko sinulla kuvia niistä tai muita tunnisteita tallessa? Omaisuuden merkitseminen, tunnistaminen tai valokuvaaminen helpottaa osaltaan rikosten selvittämistä.