Olympique Gymnaste Club Nice Côte d'Azur, tutummin OGC Nice, ei ole Ranskalaisen jalkapallon viime vuosien menestyksekkäimpiä seuroja, mutta juuri tällä hetkellä yksi Euroopan mielenkiintoisimmista.
Tavalliselle kadun pulliaselle Nice tuskin herättää mitään tuntemuksia. Kaupunki, jota seura edustaa varmasti enemmän.
Nice pitää päämajaansa silmiä hivelevässä Välimeren kaupungissa Nizzassa. Legendaariseen Ranskan Rivieraan kuuluva Nizza elää turismista, mutta hegittää nyt myös erittäin vahvasti jalkapalloylpeyden OGC Nicen mukana.
Nicen historia ei ole täynnä gloriaa ja glamouria, mutta sillä on oma paikkansa 1950-luvun huikean dominanssin ansiosta. 1950-luvulla Nice voitti neljä kertaa Ranskan pääsarjan, nykyisin Ligue 1, ja Ranskan cupin Coupe de Francen kahdesti.
Noiden menestysvuosien jälkeen pokaalit ovat suurilta osin vältelleet Rivieran helmeä. 1950-luvun jälkeisinä vuosikymmeninä Nice pelasi Ligue 1:n lisäksi kakkos ja jopa kolmos-divisioonaa. Seuraavan ja viimeisimmän kerran Nice on nostellut kannua vuonna 1997 seuran voittaessa kolmannen Ranskan cupinsa.
Evra, Ospina, Lloris
Nice on hyvin harvoin kyennyt pitämään kiinni suurimmista pelaajakultakimpaleistaan. Nicestä on vuosien varrella eteenpäin matkannut pelaajanimiä, kuten Patrice Evra, David Ospina ja Hugo Lloris. Tähän on kenties tulossa muutos tulevaisuudessa, mikäli seuran positiivinen kehityskaari jatkaa voittokulkuaan.
Frederic Antonetti toi seuraan tuloksellisen stabiliteetin ollessaan Nicen päävalmentaja kaudet 2004-2005 - 2008-2009. Nykyisen hekumoinnin on saanut aikaan kaudelle 2012-2013 seuran ohjaksiin astunut Claude Puel, joka viimeisellä kaudellaan 2015-2016 toi nizzalaisseuran peräsimessä neljännen sijan ennen Southamptoniin siirtymistään.
Puelin korvaajaksi hankittu sveitsiläinen Lucien Favre on jatkanut siitä, mihin edeltäjänsä jäi. Ranskan liigaa on tällä hetkellä pelattuna seitsemän kierrosta, ja Nice komeilee sarjan piikkipaikalla. Favren suoritusta korostaa entisestään se, että Puelin lähdön lisäksi seura menetti edellisen kauden tähtipelaajat Ben Arfan, Germainin ja Nampalys Mendyn.
Jotain tämän vajaan neljänsadan tuhannen asukkaan kaupungin ylpeyden menestyksestä kertoo, kun katsoo joukkueita Nicen takana: AS Monaco, Paris Saint-Germain, Olympique Lyon ja Olympique de Marseille. Edellä mainituissa seuroissa humisee menestys ja vauraus.
Vauraus saattaa olla OGC Nicenkin tulevaisuus. Alkusykäyksen antoi uuden stadionin käyttöönotto syyskuussa 2013. Uusi Allianz Riviera (UEFA:n alaisissa otteluissa Stade de Nice) korvasi vanhan, rapistuneen, mutta fanien silmissä korvaamattoman Stade du Rayn. Allianz Riviera vetää syövereihinsä reilut 35 tuhatta katsojaa siinä missä Stade du Raylle mahtui vain reilut 18 tuhatta.
Tämän lisäksi kesällä 2016 Nice ilmoitti kiinalais-amerikkalaisten sijoittajien ostaneen 80 prosenttia seurasta. Nicen seurapresidentti Jean-Pierre Rivere omistaa loput 20 prosenttia.
Aika jälkeen Ben Arfan
Hatem Ben Arfa jätti jälkeensä ison aukon tehoihin ja kentällä, ja sen ulkopuolella, vaikuttaneena ”joko-tai" -persoonana. Ben Arfaa joko rakastetaan tai hänen tuittupäistä luonnettaan vihataan. Hyökkäyspään ratkaisuksi löydettiin Ben Arfan magiikkaa jokaisella osa-alueella kompensoiva Mario Balotelli.
Balotellin viime kausien loukkaantumiset ja heikot otteet, sekä miehen lähes itse eläämääkin suurempi ego nostivat epäilyksen pilvet siirron ylle. Nicessä kuitenkin uskottiin 26-vuotiaaseen hyökkääjään, ja Balotelli on vastannut luottamukseen. Italialainen on iskenyt Ligue 1:ssä kahteen otteluun neljä maalia.
Nicen tuleva menestys kulminoituu Favren menestymiseen, pelaajiston uudistumiseen ja seuran nahkan uudelleen luomiseen. Nice on seura, jonka on pakko pysyä jatkuvassa liikkeessä.