Ulkomaiden hätäapu auttaa aluksi, mutta kurjuudesta nouseminen edellyttäisi uudistuksia, joista ei näy merkkejä.
Beirutin suuri räjähdys todennäköisesti lisää entisestään Libanonin syviä poliittisia jännitteitä, arvioi professori Hannu Juusola Helsingin yliopistosta.
Vaikka kyseessä on onnettomuus, eri osapuolet syyttävät tapahtuneesta toisiaan, hän ennustaa. Samalla lisääntynee myös tavallisten kansalaisten vihamielisyys poliittista johtoa kohtaan.
– Onnettomuutta pidetään osoituksena äärimmäisestä kyynisyydestä ja välinpitämättömyydestä ihmisiä kohtaan, Juusola sanoo.
Toinen jännitteitä lisäävä tekijä on tärkeän tuontisataman osittainen tuhoutuminen, joka voi Juusolan mukaan nostaa muun muassa elintarvikkeiden ja polttoaineiden hintoja. Se vaikeuttaa entisestään kansalaisten elämää hyperinflaation ja talouskriisin koettelemassa maassa.
Juusola ei pidä kovin todennäköisenä, että yhteinen kova koettelemus saisi Libanonin poliittisen ryhmät yhteistyöhön – ellei sitten painetta tule maan ulkopuolelta ensimmäisen vaiheen hätäavun jälkeen.
– Olisi hyvin tärkeää, että tämä lisäisi kansainvälisen yhteisön halua auttaa ja yhtenäisesti painostaa (Libanonin johtoa) reformeihin, joka voisi vaikuttaa siihen, että maa nousisi jaloilleen, Juusola sanoo.
"Joko oltaisiin pohjalla?"
Beirutissa Suomen Lähi-idän instituutissa työskentelevän Taavi Sundellin mukaan kulunut vuosi on ollut Libanonille talouden romahduksen ja koronaepidemian vuoksi entuudestaan järkyttävä.
– Alakerran vuokraemäntärouvan kanssa juteltiin aamulla, että jokohan olisi päästy pohjalle, eikä tästä olisi enää kuin yksi suunta ylöspäin, Sundell kertoo.
– Toisaalta niin on tullut ajateltua monta kertaa aiemmin ja aina se yllättää, että vieläkin huonommin voi mennä, hän jatkaa.
Mahdollisena räjähdyksen "hopeareunuksena" voi hänen mukaansa olla se, että maailman huomio kääntyy nyt ainakin muutamiksi päiviksi Libanoniin.
Tämä voisi hyvässä tapauksessa johtaa siihen, että maa saisi hätäavun myötä myös muuta apua, jota se olisi tarvinnut jo aiemmin esimerkiksi koronakriisin hoidossa.
Kansainvälisten lainahanojen avautumisen edellytyksenä olevista poliittisista uudistuksista Sundell ei sen sijaan näe merkkejä.
– Täällä on ollut pitkään tosi lannistunut ilmapiiri. Kärjistäen sanottuna kaikki, jotka pystyvät, haluavat lähteä pois maasta, hän kuvailee.
Auttamishaluakin löytyy
Suomen Punaisen Ristin Lähi-idän alue-edustajan Kaisa Rouvisen mukaan Libanonista kyllä löytyy niin sairaaloita kuin pätevää henkilökuntaa. Räjähdyksen aiheuttaman tuhon mittakaava tosin on sellainen, etteivät esimerkiksi sairaalapaikat riitä.
– On myös selvää, että koronaepidemian hoito on jo venyttänyt resursseja aika pitkälle, Rouvinen sanoo.
Hänen mukaansa Libanonin Punainen Risti on jo tehnyt hyvää työtä onnettomuuden ensihoidossa. Järjestö muun muassa siirsi kaikki ambulanssinsa muualta maasta Beirutiin hoitamaan sairaankuljetusta.
Rouvinen arvioi, että ensi vaiheessa Beirutissa on suurta tarvetta muun muassa tilapäismajoitukselle asuntojen tuhouduttua. Toisaalta kun ollaan Lähi-idässä, niin perhe ja sukulaiset ovat hänen mukaansa avustamisessa tärkeässä roolissa.
– Kaikesta huolimatta uskon, että siellä löytyy draivia omaehtoiseen ja toinen toisensa auttamiseen. Politiikka on aina politiikkaa, mutta ihmiset toimivat yhdessä hirveän hyvin eikä yhteiskunta ole niin hajautunut, kun ulkopuolelta ehkä näyttää, Rouvinen arvioi.
Pienen maan kovat koettelemukset
Sekä kooltaan että väestöltään pieni Libanon on kokenut historiansa aika monella tapaa kovia. Vuosina 1975–90 maata runteli pitkä ja verinen sisällissota. Sodan aikana 1980-luvulla arkkivihollisen Israelin joukot tunkeutuivat aina Beirutiin saakka.
Pitkään Libanonin asioihin syvästi sekaantuneen toisen naapurimaan Syyrian joukot vetäytyivät lopulta vuonna 2005. Sittemmin Syyriasta on paennut sotaa noin 1,5 miljoonaa pakolaista vajaan viiden miljoonan asukkaan Libanoniin.
Libanonin hallituksessakin vaikuttavaa Hizbollah-järjestöä tukee puolestaan vahvasti Iran. Syyrialaisia pakolaisia vanhempaa perua ovat Libanoniin nykyisen Israelin alueelta paenneet palestiinalaiset.
Poliittisten yhteistyökuvioiden rakentaminen on ollut useiden uskontokuntien maassa herkkää ja vaikeaa tasapainoilua. Perinteisen järjestelyn mukaan Libanonin presidentti on kristitty, pääministeri sunnimuslimi ja parlamentin puhemies tulee shiiamuslimeiden joukosta.
Viime syksynä Libanonissa puhkesi laajoja levottomuuksia maan poliittista johtoa vastaan. Vuosikymmeniin pahimman talouskriisin keskellä oleva maa ilmoitti maaliskuussa, että se keskeyttää velkojensa takaisinmaksun.
Tilanteeseen ei ole löytynyt ratkaisua neuvotteluissa kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kanssa. Libanonin valuutan liiran arvo on romahtanut, ja suuri osa maan väestöstä elää sekä köyhyysrajan alapuolella että vailla työtä.