Aamuvarhain sunnuntaina 13. elokuuta 1961 kommunistisen Itä-Saksan viranomaiset alkoivat rakentaa Berliinin muuria, joka halkaisi kaupungin kahtia. Muurin avulla haluttiin ehkäistä itäsaksalaisten pakoa länteen.
Ennen muurin pystyttämistä 12 vuoden aikana yli kolme miljoonaa ihmistä oli paennut Itä-Saksasta Länsi-Saksaan vapautta ja parempaa elintasoa tavoitellen.
– Piikkilanka-aitoja ja kulkuesteitä on yön aikana asetettu paikoilleen sulkemaan raja Itä- ja Länsi-Berliinin välillä, uutistoimisto AFP:n kirjeenvaihtaja kuvaili tilannetta varhain aamulla.
– Tie on käytännössä katkaistu pakolaisilta. Suurin osa kaupungin kahden eri puolen välisistä rajanylityspaikoista on suljettu auringonnousun jälkeen, ja niitä vartioivat poliisit, jotka partioivat konetuliaseet olallaan.
Muuri erotti idän ja lännen 28 vuoden ajan
Pikku hiljaa Saksojen väliin nousi 43 kilometriä pitkä betonimuuri, joka halkaisi kaupungin pohjoisesta etelään. Ulompi muuri, joka oli 112 kilometriä pitkä, erotti Länsi-Berliinin ja sen kaksi miljoonaa asukasta Itä-Saksasta.
Muurin itäpuolella sijaitsi ei-kenenkään-maa, joka oli paikoitellen 300 metriä leveä. Muurin juurella alkoi niin sanottu "kuoleman kaistale". Tarkkaan haravoidusta maasta pystyi helposti erottamaan jalanjälkiä, ja se oli varustettu laitteistoilla, joka automaattisesti laukaisi aseita ja miinoja.
Lähes 5 000 ihmistä onnistui pakenemaan muurista huolimatta ja noin 100 kuoli yrittäessään. Berliinin muuri murtui 9. marraskuuta 1989.