Tuula sai tietää muurin murtuneen vasta, kun hän lähti aamulla töihin Berliinissä: "Kaupungissa oli täysi kaaos, mutta ilon, onnen ja innostuksen tunnelma"

Suomalainen Tuula Andersson-Leithaus, 71, on asunut Berliinissä vuodesta 1970 lähtien. Hän muutti kaupunkiin opiskelemaan Englannin ja Ranskan kirjeenvaihtajaksi.

– Täällä Berliinissä olen yhä edelleen. Ei ollut tarkoitus viipyä näin kauaa, mutta jäin tänne kaupunkiin, josta tykkään yhä edelleen kovasti.

Andersson kuvaa kaupunkia fantastiseksi ja myöntää, että rakkaudellakin oli jotain tekemistä Berliiniin jäämisen kanssa. Kaupungissa Tuula on aina asunut Länsi-Berliinin puolella.

Lue myös: Berliinin muurin "mursi" Itä-Saksan häkeltyneen puoluepampun lipsahdus tiedotustilaisuudessa 30 vuotta sitten – osa saksalaisista tuntee yhä itsensä petetyiksi

Kadut täyttyivät Trabanteista

30 vuotta sitten Berliinin muurin murtumisen aikaan Tuula oli kotonaan.

– En katsonut illalla uutisia, enkä tiennyt mistään mitään. Mutta seuraavana aamuna, kun lähdin töihin, kaduilla oli niin paljon Trabanteja liikkeellä, että ihmettelin mistä tämä nyt johtuu.

– Työpaikalla muut kertoivat, että muuri on avattu. Kaupungissa oli täysi kaaos, mutta ilon, onnen ja innostuksen tunnelma. Kaikki, joilla oli vain mahdollisuus tulla Itä-Berliinin puolelta, tulivat lännen puolelle katsomaan ja ihmettelemään kauppojen tavaravalikoimaa, Tuula kertoo MTV Uutisille.

Monet perheet olivat erillään idän ja lännen puolella ja vihdoin perheet saattoivat tavata toisiaan.

– Se oli se suurin ilon aihe monissa perheissä, että sai olla sukulaisten kanssa kanssakäymisissä vuosien jälkeen.

Tuulankin miehen sukulaiset muurin toiselta puolelta tulivat virtanaan kyläilemään pariskunnan luo.

– Mieheni oli länsiberliiniläinen ja osa suvusta asui idän puolella, jotka tykkäsivät kovasti tulla kylään. Oli kiva nähdä heitä ja oli mukavaa, että heillä oli mahdollisuus olla pidempään ja he pääsivät kylään, koska halusivat. Kaupungilla oli myös aina juhlatunnelma.

Aiemmin länsiberliiniläiset ja muut länsisaksalaiset pääsivät idän puolelle vain etukäteen anotulla viisumilla. Idästä pääsi tuskin kukaan lännen puolelle kylään ennen muurin murtumista.

– Trabanteja ja Wartburgeja oli kaduilla niin paljon, että siellä tuskin pääsi kulkemaan. Se oli iloista aikaa ja tuntemattomat ihmiset juttelivat ja halasivat toisiaan. Osa itkikin ilosta. Jälkeenpäin ajatellen se oli ihan uskomatonta, muistelee Tuula.

Vanhaa lännen puolta laiminlyöntiin

Kun alkuhuuma yhdistymisestä oli ohi, Berliinin tunnelma laantui pikkuhiljaa.

– Sen jälkeen tuntui, että kaikki tehdään idässä. Asuntoja remontoitiin, katuja kunnostettiin. Lännen puoli laiminlyötiin täysin. Kymmenen vuoden kohdalla jotkut ajattelivat, että nyt tarvitaan muuri uudestaan. Mutta uudelle sukupolvelle on aivan itsestään selvää, ettei muuria ole.

– Yksittäiselle ihmiselle suurin lahja on se, että voi liikkua vapaasti. Ennen, kun lähdimme täältä Berliinistä Suomeen, oli ylitettävä raja kaksi kertaa. Ensin Itä-Saksan puolelle ja taas sieltä pois ennen kuin pääsimme laivalla jatkamaan matkaa. Epämiellyttävät kontrollit rajalla ovat jääneet pois. Ei ikinä tiennyt miten kauan se kestää ja kuinka paljon autoa tutkitaan ja joutuu aukomaan matkalaukkuja. Ikinä ei tiennyt mikä siellä idän puolella ajaessa odottaa. Pensaan takaa saattoi hypätä poliisi ja väittää, että ajoitte ylinopeutta, vaikkei se ollut totta, Tuula kertoo.

Verenvuodatukselta vältyttiin

Tapahtumat ovat vaikuttaneet siihen, miten Tuula arvostaa demokratiaa ja sananvapautta.

– Suuri asia myös on, miten muurin murtuminen tapahtui niin rauhallisesti. Ei ollut mitään kapinaa tai verenvuodatusta, vaan muuri aukaistiin ja se oli sillä selvä. Kaikki ovat yhä kiitollisia siitä täällä Saksassa.

– Kaiken kaikkiaan maailma näyttää hyvin erilaisesta kuin 30 vuotta sitten, Tuula kuvaa nykytilaa Berliinissä.

– Muutoksia tapahtuu aina. Ja niin kauan kuin ne ovat positiivisia, se on hyvä. Olen kyllä itse tyytyväinen Berliiniin. Nykyään valtavan suureen Berliiniin.

Lue myös: Berliinin muurin murtumisesta alkoi pitkä ja kallis savotta – yhdistymisen jälkeen tehdyistä 90-luvun virheistä maksetaan nyt äärioikeiston nousuna ja tyytymättömyytenä