Charles III on ollut kuningas vasta muutaman päivän ajan ja jo ainakin yksi hänen hallitsemistaan maista aikoo lähteä omille teilleen. Vajaan sadan tuhannen asukkaan Antigua ja Barbudan pääministeri Gaston Browne ilmoitti viikonloppuna, että maa aikoo järjestää seuraavan kolmen vuoden kuluessa kansanäänestyksen tasavaltaan siirtymisestä. Samanlainen äänestys saattaa olla edessä myös ainakin Australiassa.
Britannian siirtomaavaltaa kutsuttiin aikoinaan imperiumiksi, jonka ylle aurinko ei koskaan laskenut, sillä se omisti alueita kaikilta maailman kolkilta. Britannian hallitsemia alueita oli kaikilla mantereilla, joten aina jossakin päin imperiumia oli päivänvalon aika.
Imperiumi oli laajimmillaan vuonna 1921, kun juuri luhistuneeseen Ottomaanien imperiumiin kuuluneita laajoja alueita tuli Britannian valvontaan. Valtapiiri on sen jälkeen kutistunut merkittävästi.
Britanniaan kuuluu nykyään niin sanottuina merentakaisina alueina lähinnä pieniä saariryhmiä, esimerkiksi Falklandinsaaret Etelä-Atlantilla tai Caymansaaret Karibianmerellä.
Pääosa vanhasta imperiumista kuuluu kuitenkin nykyisin Kansainyhteisöön, englanniksi Commonwealth of Nations.
Sen 56:ssa jäsenmaassa asuu noin 2,4 miljardia asukasta, hieman vajaa kolmannes maailman väestöstä. Suuri osa näistä on intialaisia, noin 1,3 miljardia. Muita suuria jäsenmaita ovat muun muassa lähes 230 miljoonan asukkaan Pakistan, liki 195 miljoonan asukkaan Nigeria sekä liki 170 miljoonan asukkaan Bangladesh.
Yhteisön "sisäpiirissä" 15 valtiota
Kansainyhteisön eräänlaisen sisäpiirin muodostavat 15 valtiota, joiden valtionpää on muodollisesti uusi kuningas Charles III. Tähän joukkoon, jota kutsutaan englanniksi nimellä Commonwealth Realms, eli suunnilleen Kansainyhteisön kuningaskunnat, kuuluu Yhdistyneen kuningaskunnan lisäksi 14 entistä siirtomaata, joilla on yhä muuta Kansainyhteisöä lähempi suhde Lontooseen.
Näillä 15 maalla on valtavia eroja keskenään lähes kaikessa lähtien pinta-alasta, väestöstä ja taloudesta päätyen aina ilmastoon ja kulttuuriin.
Kanada on Kansainyhteisön suurin ja maailman toiseksi suurin valtio pinta-alaltaan liki kymmenellä miljoonalla neliökilometrillään. Se on myös asukasluvultaan toiseksi suurin Kansainyhteisön kuningaskunnista noin 38 miljoonalla asukkaallaan.
Pienin on Tuvalun atolleista muodostuva valtio Tyynellämerellä. Siellä noin 11 000 asukasta, vain vähän enemmän, kuin esimerkiksi Nivalassa, Sotkamossa tai Kauniaisissa kussakin. Tuvalun pinta-ala on noin 24 neliökilometriä, eli hieman vähemmän kuin Keravan kaupungin pinta-ala.
Charles saattaa hallita pian yhä harvempia kuningaskuntia
Virta on vienyt hiljalleen pois brittimonarkin hallitsemista kuningaskunnista ja kohti tasavaltoja. Viime vuonna tuolloinen hallitsija, Elisabet II menetti Barbadosin kuningattaren tittelin, kun maa julistautui tasavallaksi ilman kansanäänestystä parlamentin yksimielisellä päätöksellä. Tasavallan julistamisjuhlallisuuksissa Britanniaa edusti silloinen Walesin prinssi, nykyinen kuningas Charles III.
Haluja siirtyä tasavaltaan on myös Jamaikalla, jossa aiheesta keskustellaan aktiivisesti. Myös Australian nykyinen pääministeri Anthony Albanese ilmoitti taannoin maansa järjestävän kansanäänestyksen tasavallasta, jos hänen johtamansa Työväenpuolue voittaa seuraavat vaalit.
Australia järjesti kansanäänestyksen aiheesta jo vuonna 1999, mutta tuolloin monarkian jatko sai äänestäjiltä hyväksynnän prosentein 55-45.
Jo aiemmin tasavalloiksi ovat julistautuneet useat maat, joita brittimonarkki aiemmin hallitsi, muun muassa Irlanti (1949), Intia (1950), Pakistan (1956) sekä lukuisat Afrikan maat.
Tasavallan julistaminen on ensi sijassa symbolinen teko, jolla halutaan katkoa siteet siirtomaamenneisyyteen ja esimerkiksi Karbialla erityisesti orjakauppaan.
Käytännössä muutokset ovat pieniä, esimerkiksi monarkin kuvan poistaminen seteleistä ja postimerkeistä.
9:54
Mikä on britti-imperiumin tulevaisuus? Katso videolta maailmanpolitiikan professori Teuvo Teivaisen arvio tilanteesta Elisabetin kuoleman jälkeen.
Kansainyhteisö ei ole enää vain "brittiläinen"
Myös tasavalloiksi julistautuneet maat pysyvät yleensä Kansainyhteisön jäseninä. Viime vuosikymmeninä Kansainyhteisö on kuitenkin menettänyt brittiläistä luonnettaan jopa siinä määrin, että sen virallisesta nimestä on poistettu sana "brittiläinen" ("British").
Kansainyhteisö toimii hyvin vapaamuotoisesti. Sillä ole esimerkiksi peruskirjaa, vapaakauppasopimusta tai yhteistä ulkopolitiikkaa.
Järjestö pyrkii lähinnä demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen, sekä järjestää neljän vuoden välein yhden maailman suurimmista urheilukilpailuista, Kansainyhteisön kisat. Viimeksi ne käytiin noin kuukausi sitten Englannin Birminghamissa.
Tärkein maita yhdistävä tekijä ei enää ole yhteinen hallitsija, vaan englannin kieli, jota ymmärretään yleisesti suurimmassa osassa Kansainyhteisön maista.
Kaikilla Kansainyhteisön jäsenmailla ei tätä nykyä ole mitään historiallista yhteyttä brittiläiseen imperiumiin. Yhteisön nykyistä luonnetta ihmisoikeusjärjestönä korostaa se, että siihen voi nykyään liittyä periaatteessa mikä valtio tahansa.
Järjestöön ovat 2000-luvulla liittyneet entiset Ranskan siirtomaat Gabon ja Togo, entinen Belgian siirtomaa Ruanda ja entinen Portugalin siirtomaa Mosambik. Kaikki nämä ovat entisten Britannian siirtomaiden naapurimaita ja niillä on ollut jo valmiiksi enemmän tai vähemmän läheiset suhteet Kansainyhteisön maihin.
Kansainyhteisöstä ovat historian aikana täydellisesti eronneet vain Irlanti, Zimbabwe sekä arabimaailmaan kuuluvat entiset Britannian protektoraatit kuten Egypti, Irak ja Jordania.