Erilaiset uhkaukset olivat Charlie Hebdo -satiirilehdessä varsin arkipäiväisiä, kertoo kansainvälisen journalistijärjestön IFJ:n varapääsihteeri Paco Audije STT:lle.
– En usko, että kertoivat lähellekään kaikista niistä. Valtaosaa uhkauksista ei otettu vakavasti.
Erityisen paljon uhkauksia lehti sai vuonna 2011 julkaistuaan Charia Hebdo -nimisen teemanumeron, jossa rienattiin kiihkoislamisteja. Pian sen julkaisun jälkeen lehden toimitukseen tehtiin myös polttopulloisku.
Jo vuonna 2006 Charlie Hebdo oli julkaissut tanskalaiseen Jyllands Posteniin tehdyt Muhammad-pilakuvat.
Linjaltaan Charlie Hebdo on ärhäkkä. Ranskalaisen satiirin perinteen mukaisesti se on samaan aikaan häijy ja älykäs, arvioi lehden tunteva Suomen sarjakuvaseuran puheenjohtaja Ville Hänninen.
– Charlie Hebdolla on voimakas sananvapauslähtökohta. Kaikkea saa ja pitää pilkata, Hänninen luonnehtii STT:lle.
Niin lehti tekeekin. Erityisesti sen hampaissa ovat olleet kaikenlaiset tabut ja uskonnollinen ajattelu.
Lehteä pidetään vasemmistolaisena, mutta Hännisen mukaan sen linja ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä.
Viimeisimmässä numerossa islaminpelkoa nostattanut uutuuskirja
Charlie Hebdo -lehti omisti tuoreimman numeronsa etusivun ranskalaisen kirjailijan Michel Houellebecqin uutuuskirjalle Soumission (Alistuminen). Kirja kertoo muslimin noususta Ranskan presidentiksi vuonna 2022. Kirja ilmestyi kauppoihin keskiviikkona ja on jo ampaissut bestseller-listojen kärkeen.
Kiistelty ja palkittu Houellebecq on noussut maailmanmaineeseen kyynisillä teoksillaan, joissa hän usein kuvailee yhteiskunnan luhistumista sisältäpäin.
Ennen keskiviikon verilöylyä antamassaan haastattelussa Houellebecq vakuutti, että uutuuskirja "ei asetu kenenkään puolelle". Hän kiisti, että islamofobiseksi haukuttu teos olisi joululahja äärioikeiston johtajalle Marine Le Penille.
Romaanissa Ranskan vasemmisto ja oikeisto antavat yksissä tuumin tukensa Mohammed Ben Abbes -nimiselle muslimiehdokkaalle torjuakseen Le Penin valinnan presidentiksi. Uusi presidentti ryhtyy pian rakentamaan EU:sta islamilaista imperiumia yhdessä Turkin ja Pohjois-Afrikan maiden kanssa.
Kirjan päähenkilö, 44-vuotias kirjallisuuden professori Francois, kääntyy muslimiksi innostuttuaan moniavioisuudesta ja yhteiselosta usean alistuvan vaimon kanssa.