Koira näyttää olevan valtionpäämiesten ja -naisten lempilemmikki. Muitakin eläinkunnan edustajia kuitenkin on päässyt nauttimaan presidentillisistä, kuninkaallisista ja diktaattorien mukavuuksista.
Suomalaiset muistavat päätään vaivaamatta presidentti Tarja Halosen kissat Miskan ja Rontin, ja ehkä hänen kilpikonnansakin.
Lue myös:
Kuvat: Englannin kuningattarella corgeja, Hitlerillä Blondi-koira – Tällaisia "kollegoja" Lennulla on palatseissa ja hoveissa ympäri maailmaa
Marsalkka ja presidentti C.G.E. Mannerheim vietti upseerina aikaansa hovien ja juhlasalien lisäksi ratsujen selässä. Jos hevosta ei voi aivan kotilemmikiksi sanoa, olivat ratsut kuitenkin hänellekin läheisiä.
Käthy oli hänen viimeinen hevosensa, ja sen henki on ikuistettu Aimo Tukiaisen ratsastajapatsaaseen taidemuseo Kiasman edustalla kohisevan Mannerheimintien vieressä.
Marsalkka Mannerheimin viimeinen ratsu oli Käthy.
Kissa ei tunnu istuvan koiran lailla presidentin kainaloon tai kuningattaren rapsuteltavaksi, vaikka ne olivat pyhiä eläimiä jo faaraoiden Egyptissä.
Kissaan liitetty taikauskoa ja pahaa
Yksi syy lienee, että vaikka kotikissa olisi kuinka laiskanpulskea, se ei ole yhtä kesyyntynyt, seurallinen ja erityisesti tottelevainen, kuin koira. Kissoihin on myös taikauskoissa liitetty pahoja voimia, erityisesti jos sen turkin väri on musta.
Kissat yhdistetään myös kavaliin roistoihin, kuten James Bond -elokuvien ystävät tietävät. Fiktiota toki, mutta kissa ei maineestaan pääse.
Britannian entinen pääministeri David Cameron yhdistetään pääministerin asunnon Downing Street 10:n Larry-kissaan. Larry on virallinen D10:n päähiirenpyytäjä (Chief Mouser to the Cabinet Office). Arvovaltainen virka on elinikäinen. Se on neljäs kissa virassaan. Larry on oikea julkkis, sen voi todeta vaikka googlaamalla.
Larry-kissa Britannian pääministerien virka-asunnon Downing Street 10:n edustalla toukokuussa 2015.
Entisistä pääministereistä ehkä suurin eläinten ystävä oli Winston Churchill, josta saattaa tulla mieleen bulldoggi, mutta hän oli todellinen kissafani.
Nelson-kissa sotaponnistelujen tukena
Sir Winstonin kotieläinkatraaseen kuului koirien, perhosten ja possujen lisäksi muun muassa Nelson-kissa. Nelson hiippaili Downing Street 10:ssä toisen maailmansodan aikana. Nimi totta kai viittaa amiraali ja sotasankari Horatio Nelsoniin (1758-1805). Kissatkin valjastettiin kansalliseen hengennostatukseen natseja vastaan.
Pääministerin toimistoista kissojen ystävä löytyy ainakin Malesiassa. Pääministeri Najib Razakilla kerrotaan olevan neljä kissaa: Leo, Kiki, Tiger ja Simba. Ne ovat kuulemma hemmoteltuja (kenenpä kissa ei ole), ja harrastavat medianäkyvyyttä isäntänsä luvalla.
Valtioyhteyksissä isompia kissaeläimiä näkee nykyään lähinnä vaakunoissa ja lipuissa.
Mutta kyllä niitä on myös oikeina ja elävinä palatseissa. Ne kuuluvat luokkaan diktaattori-chic.
Diktaattoreilla oma lemmikkimaku
Leijonissa ja muissa suurissa kissaeläimissä on voimaa, kuninkuutta, nopeutta, ja narsismia hivelevää charmia. Diktaattorit tietävät, että demokratioissa mahtipontiset eleet eivät olisi hyväksyttävissä.
Kissajumala Bastetin patsas, joka löydettiin kuningas Ptolemaioksen vaimon kuningatar Bereniken temppelin raunioista Alexandriassa Egyptissä.
Itsevaltiaiden suuruudenhullujen eleiden tarkoitus on osoittaa alaisilleen rajatonta valtaa. "Voin tehdä mitä haluan, vaikka pitää leijonaa lemmikkinä, koska niin maineikkaat alfaurokset ovat historian saatossa aina tehneet."
Entisen Kongon demokraattisen tasavallan ja sittemmin Zairen presidentti Mobutu Sese Seko tunnettiin leopardihatustaan, mutta myös kansansa rahojen omimisesta ja törsäämisestä. Diktaattorielämäntyylin mukaisesti hänellä oli lemmikkileopardi.
Libyan entisen diktaattorin Muammar Gaddafin poika Saadi pönkitti hillittömyyttäään useilla leijonilla. Hänellä oli tapana sulkea Tripolin eläintarha ja käydä siellä yksin tarkastamassa lemmikkileijonansa, joita hänellä oli neljä.
Mussolini ajeli autollaan leijona kyydissä
Italian fasistinen johtaja Benito Mussolini, operettimaisten ja naurettavien eleiden suurmies, piti leijonanpentua, nimeltään Ras, jonka kanssa hänellä oli tapana ajella pitkin katuja avoautollaan. Voi kuitenkin kuvitella, että joku vitsaili sillä, että Il Duce uskalsi pitää vain pentua, tosidiktaattorilla olisi ollut aikuinen leijona.
Kissaeläimet eivät ole ainoita diktaattorien hupeja. Ugandan johtajalla Idi Aminilla (1925-2003) oli krokotiileja. Niiden kanssa ei välttämättä poseerata kullatuissa huoneissa. Niillä ei pröystäilty, krokotiileilla oli kauhuvaikutus. Aminilla on tapana syöttää matelijoilleen vihollistensa ruumiinkappaleita.
Historia tuntee niin keisari Neron Incitatus-hevosen, saudikuninkaiden hevoset ja haukat, paavi Leo X:n norsun, kuin Ranskan vallankumouksen verihurmaisen Maximilien Robespierren Jacquot-papukaijan ja V.I. Leninin kissan.
Suhtautuminen eläimiin ja käsitys niistä ovat tietysti ajan saatossa muuttuneet, mutta eläinkunta on erottamaton osa myös poliittista historiaa, jos ei pääroolissa, niin esittämässä, ylläpitämässä ja vahvistamassa isäntänsä ja emäntänsä valtaa, turhamaisuutta ja hellyyden kaipuuta.
Escobarin fantastinen eläintarha
Kolumbialainen huumeparoni Pablo Escobar (1949-1993) ei koskaan noussut maansa johtoon, mutta hänellä oli vahvimmillaan asema ja verkostot, jotka horjuttivat koko maata. Hänet myös valittiin senaattiin varajäseneksi.
Virtahepo vuonna 2016 Pablo Escobarin entisessä yksityiseläintarhassa Nápolesin maatilalla 150 kilometriä Medellínistä itään. Escobar lennätti tilalleen neljä virtahepoa, nyt alueella olevan virtahepoyhdyskunnan kooksi arvioidaan 30-40 yksilöä.
Escobarilla oli Nápolesin maatilallaan oma eläintarha, joka oli avoinna myös suurelle yleisölle. Siellä kävi viikoittain tuhansia ihmisiä. Escobar ei ottanut pääsymaksua. Hänen mukaansa "eläintarha kuuluu koko kansalle", Alonso Salazar kertoo elämäkerrassaan Pablo Escobar, auge y caída de un narcotraficante (huumekauppiaan nousu ja tuho).
Kolumbian oma fauna on rikas, mutta se ei riittänyt Escobarille.
Lähes tuhannen eläimen joukko oli kuin Nooan arkki. Afrikkalaisia suuria nisäkkäitä kuten virtahepoja, sarvikuonoja ja kirahveja, eksoottisia lintuja, hirviä, strutseja, hevosia Argentiinasta. Nápolesissa syntyi Kolumbian ensimmäinen dromedaarin poikanen.
"Vapaus on kaunista"
Elefanttia tai seepraa ei salakuljeteta matkalaukuissa. Escobar osti eläimiä, koska varmasti nautti niistä esteettisesti, mutta mielihyvää taatusti tuotti myös se, että näin hän kykeni näyttämään, että voi tehdä mitä huvittaa.
Erään kerran tarhan työntekijät olivat laittaneet aitauksiin istutuksia tuhoavia, vapaana liikkuvia saksanhirviä. Escobar käski päästää ne menemään.
"Vapaus on hyvin kaunista", huumeparoni sanoi.