Alikersantin sotilasarvon saanut karhu ja merimiinoja etsivät delfiinit – näin eläimiä on käytetty sotatoimia varten

Valas vaikutti norjalaiskalastajien mukaan kesyltä, sillä se hakeutui alusten lähelle ja tuntui hakevan apua valjaiden irrottamiseen.

CNN:n haastatteleman biologin mukaan on mahdollista, että valas olisi karannut Venäjän laivaston tukikohdasta. Valas voisi olla Venäjän merivoimien kouluttama.

– Tiedämme, että armeija koulutti niitä jo kylmässä sodassa haistamaan miinoja ja vanhoja torpedoja, merieläintutkija Martin Biuw sanoi.

Vaikka todisteita valaan sotilaskoulutuksesta ei toistaiseksi ole, se ei kuitenkaan olisi missään nimessä erikoinen tilanne. Eläimiä on koulutettu sodankäyntiä varten ihmiskunnan historian ajan.

Raskas kalusto vaati norsun voimat

Eläinten tyypillisin rooli armeijan leivissä on ollut kaluston kuljettaminen. Esimerkiksi hevoset ovat vetäneet perässään kärrylasteittain sotakalustoa sodasta toiseen. Ensimmäisessä maailmansodassa kuoli jopa kahdeksan miljoonaa hevosta.

BBC uutisoi vuonna 2003, että Lin Wang -niminen sotaveteraani kuoli 86-vuotiaana. Lin Wang oli norsu, joka osallistui kahden eri armeijan kaluston kuljettamiseen toisessa maailmansodassa.

Lin Wang kuljetti Japanin armeijan tykistökalustoa ja tarvikkeita Myanmarin viidakoissa, kunnes Kiinan joukot kaappasivat sen. Sen jälkeen Lin Wang kuljetti Kiinan armeijan kalustoa Taiwanissa.

Vuodesta 1954 eteenpäin Lin Wangia pidettiin Taipein eläintarhassa.

Norsujen avulla kuljetettiin kalustoa myös Brittein saarilla kuin Saksassakin.

Merten miinaharavat

Jos Norjassa havaittu valjastettu maitovalas on peräisin Venäjän merivoimilta, on sen rooli todennäköisesti havaita merimiinoja – jos on uskominen Venäjän tiedotuslinjaa. Valaan on epäilty toimivan vakoilutarkoituksissa.

BBC:n mukaan eversti Viktor Baranets kommentoi venäläisen Govorit Moskva -kanavan haastattelussa, että Venäjä kouluttaa delfiinejä muun muassa vesistöjen tutkimiseen sekä miinojen ja sukeltajien havaitsemiseen.

Myös Yhdysvaltojen merivoimat kouluttaa delfiinejä vastaaviin tehtäviin. Myös merileijonia koulutetaan niiden erinomaisten sukellustaitojen takia.

Forces-julkaisun mukaan Baranets kommentoi, että Yhdysvallat olisi aloittanut oman ohjelmansa ennen Neuvostoliittoa. (Venäjän narratiivissa se vastaa aina lännen tekemiin uhkaaviin aloitteisiin.)

Yhdysvaltojen merinisäkkäiden koulutusohjelma oli salattu 1990-luvulle saakka, mutta nykyään ohjelmasta tiedotetaan omilla verkkosivuilla.

Ohjelmasta on vuosikymmenten varrella esitetty paljon salaliittoteorioita, minkä takia merivoimilla on oma puhelinnumero, johon kansalaiset saavat kysymyksineen soittaa.

Kyyhkysten ohjaamat ohjukset

Kirjekyyhkyt ovat viestinnän klassikko. Niitä käytettiin etenkin ensimmäisessä maailmansodassa viestien kuljettamiseen, mutta vielä toisessakin maailmansodassa niiden avulla lähetettiin tiedustelutietoja ja ohjeita.

Tiedelehti Smithsonian Magazine kirjoitti vuonna 2013 Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA:n yrityksestä kouluttaa kyyhkyjä myös ohjuksien ohjaamiseen.

Lehden haastattelema Bob Baley oli Yhdysvaltojen delfiinien koulutusohjelman ensimmäinen johtaja. Hän kertoi lehdelle, että Kylmän sodan aikaan Yhdysvaltojen armeija selvitti usean eläimen kykyjä toteuttaa armeijan visioita.

– Ei ollut eläintä, jota emme olisi pystyneet kouluttamaan, hän kertoi haastattelussa.

Hän kertoi haastattelussa, että toisen maailmansodan aikaan CIA kehitti ohjusta, jota ohjaisi onttoon kärkeen laitettu kyyhky nokkimisellaan. Idea kuulostaa älyttömältä, ja se kuopattiinkin lopulta.

Samassa artikkelissa kerrotaan myös väitetystä "Acoustic Kitty" -ohjelmasta, missä CIA yritti kouluttaa kissoja hakeutumaan keskustelujen äärelle kuuntelulaitteiden kera.

Jutussa haastateltu Bailey kertoo, että viralliset dokumentit kokeilusta olisivat tuhoutuneet vuonna 1989 sattuneessa arkistotulipalossa. Toimittaja löysi vain yhden, rankasti sensuroidun dokumentin, jossa esiintyy lause "kissoja voidaan todella kouluttaa liikkumaan lyhyitä matkoja".

Muuta tietoa toimittaja ei tietopyynnöistä huolimatta saanut, joten kissavakoojat liittyvät osaksi omituisten tiedusteluväitteiden kaanonia.

Ratsuväki saapuu

Eläimillä on myös hyökätty suoraan vihollista päin. Ratsuväellä oli suuri merkitys armeijalle jo historian ammoisista ajoista lähtien.

Esimerkkinä käyköön hakkapeliitat, eli Ruotsin armeijassa 1600-luvulla palvelleet suomalaiset ratsumiehet. Historiaan jäänyt nimi on peräisin hakkaa päälle -huudahduksesta.

Siitä huolimatta hakkapeliitat taistelivat väitetysti varsin suomalaisesti eli hiljaa, mikä taas ahdisti vihollisia – ainakin legendan mukaan.

Hevosten lisäksi historiassa on ratsastettu vihollisen joukkoja päin myös kameleilla ja norsuillakin.

Norsuja vastaan taas käytettiin hyödyksi sikoja, joiden vinkuminen ja röhkiminen hermostuttivat norsut paniikkiin.

Kevennyksenä mainittakoon vuoden 2017 kohuj-uutisointi Neuvostoliiton käyttämistä sotahirvistä.

Venäläisen sotamuseon valokuvat ja tiedot paljastuivat kuitenkin aprillipilaksi, joka oli jäänyt elämään totena. Median itsesääntelyelin Julkisen sanan neuvosto antoi innokkaasta sotahirviuutisoinnista langettavat päätökset Iltalehdelle ja Yleisradiolle.

Sotamies Wojtek, tykistön maskotti

Eläinten läsnäolo nostatti sotilaiden tunnelmaa, joten niillä oli myös keulakuvan rooli.

Yksi historian tunnettuja sota-ajan eläinmaskotteja on Wojtek-karhu. Puolalainen tykistökomppania adoptoi karhunpennun toisen maailmansodan aikaan Iranissa.

Wojtek-nimi tarkoittaa pienokaista, tosin Wojtek kasvoi yli satakiloiseksi ja aikuisen miehen kokoiseksi, 182-senttiseksi.

Wojtekista tuli niin tärkeä osa komppanian arkea, että se sai oman palvelusnumeronsa ja sotamiehen arvon.

Spiegelin artikkelissa veteraanit kertoivat, kuinka Wojtekia ruokittiin maidolla, mutta tämän kasvaessa isommaksi sille annettiin myös olutta ja tupakkaa – ilmeisesti kuitenkin pieniä määriä, ettei Wojtek niistä sairastunut. Sen kerrottiin kumoavan pullon olutta vailla huolta päihtymisestä.

Monte Cassinon taistelussa Italiassa Wojtek avusti yksikköä ammusten kantamisessa. Lopulta Wojtek ylennettiin alikersantiksi.

Sodan päätteeksi Wojtek päätyi Skotlantiin Edinburghin eläintarhaan, jossa se eli kuolemaansa, vuoteen 1963 saakka. Sille on pystytetty muistopatsaat niin Edinburghiin kuin Krakovaan.

Wojtekin lisäksi monet muut komppaniat ottivat maskotikseen eläimiä, jotka jäivät syystä tai toisesta elämään sotilaiden kanssa. Tällainen oli esimerkiksi Britannian kuninkaallisten ilmavoimien lentäjän kanssa poseerannut ketunpoikanen, joka viihtyi lentäjien läheisyydessä.