Helsingin vuoden 2005 MM-yleisurheilut muistetaan kaatosateista. Yhä vaikeammaksi on käymässä kisatulosten muistaminen, sillä ne menevät todennäköisesti monessa lajissa uusiksi.
Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF tiedotti tiistaina, että Helsingin ohella Osakan MM-kisojen (2007) dopingnäytteiden uudelleentutkinta on paljastanut peräti 32 uutta käryä 28 eri urheilijalta. Tiettävästi kärynneiden joukossa ei ole suomalaisia.
Paljastukset varjostavat yleisurheilun julkikuvaa vain runsas viikko ennen Pekingin MM-kisojen alkamista. Suomen urheiluliiton (SUL) toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä näkee positiivisiakin puolia.
-Sellaista sinisilmäisyyttä ei ole varmaan pitkään aikaan ollut, että kansainvälinen yleisurheilu ja urheilu ylipäätään olisi täysin puhdasta, Mäkelä sanoo.
-IAAF on saanut antidopingtyössään paljon aikaan. Se, että jo kauan sitten tapahtuneita asioita pystytään tutkimaan, on parasta pelotevaikutusta nykyurheilijoille, jotka miettivät, sortuako dopingiin vai ei.
Nimiä ei julki
Aiemmin tänä kesänä saksalaiskanava ARD ja brittilehti Sunday Times olivat pöyhineet yleisurheilun dopingongelmia uusilla paljastuksilla. IAAF kertoi kuitenkin aloittaneensa tutkimuksensa jo huhtikuussa ennen uutisointeja.
Tutkimuksista vastanneen sveitsiläisen antidopinglaboratorion mukaan työssä hyödynnettiin alan viimeisimpiä teknologisia läpimurtoja. Vanhoista näytteistä on ollut mahdollista löytää aineita, jotka eivät aiemmin ole olleet havaittavissa.
Helsingin kisojen osalta myös tutkinta-aika oli umpeutumassa. Nykyisen antidopingsäännöstön mukaan näytteitä voidaan tutkia uudelleen kymmenen vuoden ajan, huomauttaa Suomen Antidopingtoimikunnan (ADT) lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä.
-Mitä vanhemmaksi ne menevät, sitä epävarmemmaksi käy analyysi ja dopingaineet voivat alkaa hajota.
IAAF:n mukaan kärynneistä 28 urheilijasta suurin osa on jo lopettanut uransa tai saanut rangaistuksia aiemmin. Epäillyistä harvat aktiiviurheilijat on asetettu toistaiseksi kilpailukieltoon, eikä yksikään kilpaile ensi viikolla alkavissa MM-kisoissa Pekingissä.
IAAF ei vielä julkaissut nimiä lakiteknisistä syistä.
Pakoilu ongelmana
Seppälän mukaan testausmenetelmät ovat kehittyneet paljon. Esimerkiksi epo-hormonin johdannaisia osataan havaita paremmin. Lisäksi biologinen passi auttaa paljastamaan epäilyttäviä muutoksia urheilijoiden suorituskyvyssä.
Suurempana ongelmana Seppälä pitää sitä, että kaikkia urheilijoita ei testata kattavasti ympäri vuoden. Dopingtestien pakoilustakin seuraa rangaistus vasta silloin, jos urheilija välttää hänelle määrätyn testin kolmannen kerran vuoden sisään.
-Kun joka päivä ei testejä tehdä, urheilija voi ajatella, että seuraavan kuukauden aikana pakoilen kerran ja käytän ainetta. Jos jää kiinni, niin huono tuuri, mutta siitä ei tule dopingrangaistusta. Sitten voi yrittää toisenkin kerran sitä. Vuodessa se aika menee umpeen ja vanhat pakoilut nollautuvat, jos ei tule kolmatta kertaa, Seppälä havainnollistaa.