Maastohiihtäjien veriarvoista sunnuntaina tehty paljastus ei tuonut tietoon mitään yllättävää, Suomen urheilun eettisen keskuksen SUEK:n lääketieteellinen asiantuntija Pekka Rauhala alleviivaa MTV Sportille.
Brittiläinen Sunday Times ja saksalainen ARD ovat päässeet tutkimaan tietokantaa, joka sisältää yli 10 000 verinäytettä lähes 2 000 maastohiihtäjältä vuosilta 2001-2010. Heidän palkkaamansa asiantuntijatiimin mukaan vuosina 2001-2017 maastohiihdossa arvokisamitaleja saavuttaneista urheilijoista peräti 41 prosenttia on antanut uransa aikana ainakin yhden verinäytteen, jonka arvot olivat epäilyttäviä.
SUEK:n asiantuntijana toimivan Rauhalan huomio kiinnittyi uutisessa ensimmäisenä näytteiden tarkastelujaksoon (2001-2010). Dopingvalvonnassa käytetty biologinen passi tuli kestävyysurheiluun vuonna 2009.
– Tieto on se, että korkeita hemoglobiiniarvoja on mitattu. Sehän ei ole kovin suuri yllätys, että korkeita arvoja on joskus ollut. Tilanne on nyt kuitenkin toinen kuin mikä se oli 2000-luvun alussa. Nykyään erytropoietiini- eli EPO-testit ovat käytössä ja biologinen passi on tullut. Ne molemmat kohdennetaan siihen, että pyritään estämään hemoglobiiniarvojen keinotekoinen nostaminen, Rauhala kommentoi.
Toisena asiana Rauhala huomioi sen, että tutkimuksessa puhutaan mitalisteista aina vuoteen 2017 saakka.
– Hemoglobiiniarvot olivat vuosilta 2001-2010 ja mitaleita lasketaan vielä senkin jälkeen. Tilanne on kuitenkin ollut menossa huomattavasti parempaan suuntaan, Rauhala kommentoi tehostuneeseen dopingvalvontaan viitaten.
"Yksittäisestä arvosta ei voi tuomita"
Rauhala painottaa, että antidopingtyön perustana tulee käyttää biologista passia, ei yksittäisiä näytteitä.
– Yksittäisistä korkeista arvoista ei voi ketään sinäänsä tuomita. Ongelmia on ollut, mutta sen takia biologinen passi on tullut käyttöön.
Myös ruotsalainen SVT on päässyt tutkimaan aineistoa. Heidän haastattelemansa asiantuntija James Stray-Gundersen huomauttaa, että epäilyttäviä veriarvoja on ollut paljon varsinkin arvokisojen yhteydessä, ja varsinkin mitalisteilla.
SVT:n mukaan näistä mitalisteista kuitenkin vain murto-osa on saanut kilpailukiellon.
– Se, että epäilyttävä löydös biologisessa passissa joutuu tarkastelun alle, on eri asia kuin se, että voidaan sanoa sen varmuudella olevan näyttö kielletyn aineen käytöstä. Kyse on urheilijan oikeusturvasta. Biologinen passi on pyritty saamaan sellaiseksi, että jos urheilija tuomitaan, niin takana on varmasti dopingin käyttöä, Rauhala tarkentaa.
– Eli tässä tapauksessa on voitu nähdä biologisessa passissa jotain poikkeavaa, mikä on aiheuttanut sen, että asiaa on tarkasteltu syvemmin, mutta sitten on päädytty siihen, ettei asiasta ole varmuutta. Näin sen tulkitsisin.
Rauhala suhtautuu hieman skeptisesti ennen biologista passia annettujen näytteiden analysointiin, sillä vertailukohtia pitäisi olla runsaasti.
– Verikokeita pitäisi olla niin, että niitä voitaisiin dokumentoida biologisen passin tavoin.
– Yksi hemoglobiiniarvo ei kerro tarpeeksi. Biologisessa passissa arvioidaan muitakin arvoja, koko punasolukuva. Esimerkiksi punasolujen määrä ja uusien punasolojen määrää.
Medialähteiden mukaan epäilyttäviä veriarvoja antaneiden hiihtäjien listalla on eniten urheilijoita Venäjältä, mutta myös lukuisista muista maista, kuten Suomesta.