Konsultti Eero Laesterä on kuntatalouden konkari, joka pyydetään lähes poikkeuksetta apuun, kun kunnassa halutaan säästää. Hän on usein kertomassa säästöistä suoraan kuntalaisille kuulemistilaisuuksissa. Toisinaan tilaisuus on aloitettu keräämällä yleisöltä pesäpallomailat pois.
Kuntatalous voi äkkiseltään tuntua tylsältä aiheelta täynnä harmaita virkamiehiä, tylsiä kokoussaleja ja loputtomia taloustaulukoita. Se on sitäkin, mutta myös draamaa ja tunteiden vuoristorataa.
Konsultti Eero Laesterä kunta-alan ja julkishallinnon konsulttiyhtiö FCG-Perlaconista on tutustunut aiheeseen vuosikymmenten ajan ammattilaisena, jonka keskeinen tehtävä on tehdä kunnille sopeuttamissuunnitelmia. Käytännössä hän etsii kunnilla säästökohteita ja on usein myös se, joka kertoo säästötoimenpiteistä kuntalaisille.
– Draamaa alkaa tulla, kun eurot loppuvat, Laesterä toteaa.
Kuntalaisten kuulemistilaisuuksissa palaute on toisinaan rajua ja alatyylistä.
– Kamalimpia ovat ne hetket, kun seison yksin siellä edessä, joku sanoo oikein pahasti, ja ihmiset nousevat seisomaan ja taputtamaan.
Laesterä ymmärtää kyllä, miksi hänelle huudellaan.
– Kunta on pyytänyt konsultin sinne vaikean asian esittelijäksi, ja yleisö purkaa kaiken pahan olonsa konsulttiin.
Lue myös: Miksi valtio jakaa kunnille ehkä ekstramiljardin? Sanna Marin vastasi kysymykseen neljä kertaa – "En minä pysty tämän selvemmin tähän asiaan vastamaan"
Kun peli käy kovaksi, saa tunne usein yliotteen järjestä
Apua pyytäessään kunnilla saattaa olla edessään tilanne, jossa ne ovat vaarassa ajautua kriisikunnaksi ja pakkoliitokseen naapurikunnan kanssa. Kuntaliitoksesta keskustelu on esimerkki tilanteesta, jossa järki-ihminenkin muuttuu tunneihmiseksi.
– Kunpa nekin, jotka sanovat miettivänsä järjellä ja sanovat, että kaikki keinot ovat käytettävissä, olisivat oikeasti sitä mieltä, kun tullaan lähelle heidän omia etupiiriään ja intressejään. Jos oikeasti ajateltaisiin vain järjellä, olisi tämä homma paljon helpompaa.
– Konsultti on konsultti, ei se nimeä vaihtamalla miksikään muutu, Eero Laesterä sanoo.
– Ei ole helppo perustella päätöksentekijöille miksi kannattaisi alkaa suunnitella naapurikunnan kanssa yhteistä elämää. Nämä ovat äärimmäisen tunnepitoisia asioita, ja pelkästään tunteiden hallitseminen on vaikeaa.
Kuntaliitosten ohella kyläkoulujen lakkauttaminen on yksi yhteisöä ravistelevista toimenpiteistä.
– Kolme kertaa olen ollut tilaisuudessa, jossa on kerätty pesäpallomailoja pois ennen tilaisuuden alkua. Ja yhden kerran poliisit paikalla katsomassa, että päästään kunnanjohtajan kanssa pois paikalta.
Laesterän mukaan pahasti tulehtuneisiin tilanteisiin auttaa vain kaksi asiaa: asioista puhuminen ja aika.
Lue myös: Uusia kriisikuntamenettelyjä ei aloiteta koronan vuoksi – jopa 20 kuntaa saattaa saada parin vuoden lykkäyksen
Karkkilan kriisikunta opasti sopeuttamiseen
Eero Laesterän kiinnostus kuntatalouteen syntyi 1980-luvulla Tampereen yliopistossa. Lopputyönsä hän teki kunnallistalouden tunnusluvuista. Parikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 2010 hän väitteli Tampereen yliopistosta tohtoriksi otsikolla Finanssiriskit Suomen kunnissa.
Heti työuransa alussa 1990-luvun alussa Laesterä pääsi toden teolla testaamaan, miten talouden oikaisemisopit toimivat käytännössä. Hänet pyydettiin apuun talouskriisiin ajautuneen Karkkilan kaupungin nostamiseksi takaisin raiteilleen.
– Karkkila oli ensimmäinen sodan jälkeinen kriisikunta, ja siitä tuli ensimmäinen iso juttuni.
– Osasin käyttää tietokonetta, ja olin myös yksi ensimmäisistä excelin osaajista Suomessa. Niistä taidoista oli apua, kun teimme Karkkilalle selviytymissuunnitelman.
Sen jälkeen Laesterä on tehnyt kunnille kymmeniä samantyyppisiä sopeuttamissuunnitelmia.
Suunnitelmien pohjana hän käyttää painelaskelmaa, jossa arvioidaan, mihin suuntaan talous menisi ilman toimia ja mihin, jos tiettyihin toimiin ryhdytään.
Yleensä sopeuttavia keinoja on löytynyt, mutta tänä vuonna eteen on tullut ensimmäinen kunta, jossa kaikki keinot oli jo käytetty.
– Tuli ensimmäinen hylsy ikinä. Menimme kuntaan, jossa ei enää ollut mitään sopeutettavaa. Heille ei jäänyt muuta keinoa kuin nostaa veroprosenttia, Laesterä sanoo.
Harvoin silitellään myötäkarvaan
Haastatteluhetkellä Laesterää vaivaa hänestä muutama viikko sitten julkaistu juttu, jossa hänen työnsä on nostettu tikunnokkaan. Ylen MOT-ohjelmassa tuotiin esille, että Suomessa yksi ja sama mies tekee suurimman osan kuntien sopeuttamissuunnitelmista ja aina samalla kaavalla. Jutussa kysyttiin myös, onko kunnille ollut oikeasti hyötyä toimenpiteistä.
Laesterä myöntää olevansa tiimeineen useimmiten juuri se taho, jota kunnat pyytävät apuun talousvaikeuksissa, mutta sanoo alalla olevan kilpailuakin.
– Kyllä kilpailua on. Tilintarkastusyhtiöt ja muut konsulttitoimistot tekevät vastaavaa työtä.
Toisaalta harvalla on yhtä pitkää ja vankkaa kokemusta kuin Laesterällä tiimeineen.
– Meidän porukkamme on tehnyt näitä töitä niin paljon, että saamme kyllä töitä.
Sopeuttamispakettien samanlaisuutta Laesterä puolustaa kuntien tavalla toimia.
– Kuntien pakolliset ja lakisääteiset tehtävät ovat aika samanlaisia – vaikea sinne on keksiä mitään muuta. Kuntien pakollisia palveluja säädetään lailla.
Hän sanoo saaneensa ohjelmasta yli sata palautetta.
– Paras palaute, jonka sain, oli 37 kuntajohtajan allekirjoittama spontaani adressi kuntalehti.fi-sivuilla. Se liikutti.
Huonojen uutisten kertominen jatkuu silti
Vaikka talousasiantuntijan päivät ovat pitkiä, palaute on pääosin negatiivissävytteistä ja välillä ilmassa on suorastaan väkivallan uhkaa, ei Laesterä aio lopettaa työtään huonojen uutisten kertojana.
– En ole edes miettinyt muita vaihtoehtoja.
Hän ei myöskään luovu konsultti-tittelistä, vaikka se jo sanana saa monen karvat pystyyn.
– Usein konsultit vaihtavat tittelinsä asiantuntijaksi. Se vähän pehmentää.
Konsulttia mukavammalta kuulostaa myös Laesterän akateeminen arvonimi: tohtori.
– Tohtorina on helppo olla vähän aikaa, mutta ei sekään turvaa tuo. Konsultti on konsultti, ei se nimeä vaihtamalla miksikään muutu.