Nato ei enää hyödytä kokoomusta yhtä paljon kuin viime kuussa, kun muiden puolueiden kannat ovat selkiytyneet. Sota ja Suomen turvallisuuspolitiikan täyskäännös ovat nostaneet hallituksen ulkopolitiikan tekijät valokeilaan, mutta se ei näy vihreiden kannatuksessa millään tavalla. Nato-hakemukseen liittyvä konsensuspolitiikan paluu tekee perussuomalaisten aseman tukalaksi, kirjoittaa MTV Uutisten yhteiskuntatoimituksen päällikkö Eeva Lehtimäki kommentissaan.
Nato-noste kiskaisi kokoomuksen viime kuussa ennätyslukemiin Ylen kannatusmittauksessa. Nyt suurin huuma on tasoittunut ja puolueen kannatus on laskenut kaksi prosenttiyksikköä. Siitä huolimatta kokoomus jatkaa vankassa johdossa 24,1 prosentin tuloksella.
Pääministeripuolue SDP mittautti itselleen 17,9 prosentin tuloksen. Laskua kuukauden takaiseen on 1,1 prosenttiyksikköä ja eroa ykköseen peräti 6,2 prosenttiyksikköä.
Politiikan taisteluparit
Tuoreen mielipidekyselyn mukaan äänestäjät ovat olleet jonkin verran liikkeessä kantojensa kanssa. Kun vaaleihin on aikaa enää vajaa vuosi, poliittinen kenttä on jakautunut kolmeen taistelupariin.
Kokoomus ja SDP kalistelevat suurimman puolueen paikasta. Seuraava ottelupari on myös tuttu eli perussuomalaiset (14,6 prosenttia ) ja keskusta (13,5 prosenttia).
Kiinnostavinta liikettä tapahtuu vasemmistoliiton (9,0 prosenttia) ja vihreiden välillä (8,8, prosenttia).
Vihreiden eduskuntavaalikannatus on ollut laskusuunnassa koko alkuvuoden. Symbolisesti on merkittävää, että vasemmistoliitto onnistuu kiilaamaan puolueen eteen, vaikka niukasti.
Toisille Nato tuo nostetta, toisille ei
Uutisointia on hallinnut 71 vuorokauden ajan Venäjän raakalaismainen sota Ukrainassa sekä Suomen turvallisuuspoliittisen liturgian notkea täyskäännös kohti Nato-hakemusta.
Suomen ulkopoliittiselle johdolle on syytä antaa kiitosta. Nato-prosessi on jyskyttänyt eteenpäin hallitusti.
Niinpä puolueiden kannatustilannetta voi katsoa myös hallituksen ulkopoliittisten ykköstykkien kautta.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) on löytänyt piilossa olleet ulkopoliittiset muskelinsa ja esiintynyt selkeästi ja johdonmukaisesti sekä kotimaisilla että ulkomaisilla areenoilla.
Enää puuttuu vain ensi viikolla julkaistava myönteinen Nato-kanta.
Siitä huolimatta puolueen kannatus on laskenut, eikä se ole hyötynyt Marinin näkyvästä roolista. Vai onko syynä myös entisen ulkoministerin ja ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtajan Erkki Tuomiojan (sd.) yhden miehen sota Nato-hakemusta vastaan?
Lopulta Tuomioja on kuitenkin päätynyt median sotapsykoosisyytösten kautta sanomaan äänestävänsä Suomen Nato-hakemuksen puolesta.
Porukka päättää, erityisesti demareissa.
SDP:n puoluevaltuusto päättää puolueen Nato-kannasta ensi viikon lauantaina. On ollut jopa outoa, kun puolueaktiivit ovat pidättäytyneet niin tiukasti kertomasta Nato-näkemyksiään. Juuri nyt on ollut Nato-keskustelun aika.
Tosin suomalaisittain se on tarkoittanut yhtä oikeaa kantaa ja muiden, kriittisten äänien kivittämistä julkisuudessa.
Kaikkosen näkyvä rooli
Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) on noussut Nato-prosessin aikana viimeistään suomalaisen politiikan raskassarjalaiseksi. Kaikkonen on onnistunut hommissaan ja esiintymisissään. Nato-vierailut sekä puolustusvoimien saama mittava lisärahoitus ovat pitäneet puolustusministerin näkyvillä.
Keskusta nosti kannatustaan viime kuusta 1,2 prosenttiyksikköä. Keskustan ehtiväinen somehärveli Mikko Kärnä on haistanut tuulet. Kansanedustaja on ehdottanut Kaikkosen kosiskelua mukaan keskustan presidenttipeliin.
Haavisto ei auta puoluettaan
Vihreät kyntää kannatusalhossa. Jo nyt voi sanoa, että puheenjohtaja Maria Ohisalon (vihr.) tehtävien jakaminen vanhempainvapaan ajaksi ei ole tuonut mitään hyötyä puolueelle, päinvastoin.
Eurooppa, myös Suomi yrittää irtaantua uskottavasti Venäjän tuontienenergiasta. Fossiiliset polttoaineet ja Venäjän sotakassan paisuttaminen veriöljyllä ovat olleet sodan suuria teemoja, mutta tässä keskustelussa vihreät ei ole onnistunut profiloitumaan.
Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) on ollut Nato-prosessin keskeisiä toimijoita, mutta Haaviston osaaminen ei ole tuonut mitään nostetta puolueelle.
Tässä on Haavistolla ja vihreillä mietittävää, kun puolue asemoituu eduskuntavaalien rinnalla myös presidentinvaaleihin.
Konsensusajat vaikeita perussuomalaisille
Nato ja sota ovat hallinneet politiikkaa viime kuukaudet. Suomalainen konsensuspolitiikka on tehnyt paluun, ainakin hetkeksi. Tämä kurittaa perussuomalaisia, vaikka viime mittauksesta kannatus on noussut prosenttiyksikön.
Vielä viime vuonna puolue sai 18 prosentin tuntumassa pyörineitä kannatuslukuja. Valmiuslain rajaongelmat sekä kallistuvat hinnat, erityisesti rahanmeno bensapumpulla, ovat palanneet vyöryllä puolueen ulostuloihin.
Nato-kannoissaan perussuomalaiset on ollut nopea ja johdomukainen, mutta aihe ei välttämättä ole niin keskeinen puolueen ydinkannattajille.
Venäjän häirintä vetää rivit yhteen
Lähikuukaudet suuria irtiottoja puolueiden välillä ei nähdä, jos Venäjä aloittaa Nato-hakemuksen jälkeisen Suomen ja Ruotsin häirinnän pelätyllä tavalla.
Sietokyky vaatii yhtenäisyyttä ja vakautta.
Niinpä eduskuntavaalitunnelmiin sukelletaan kunnolla vasta loppuvuodesta.