Se olisi iloinen yllätys, jos työmarkkinoille syntyy tänä vuonna päänavaus eli Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden työnantajien uusi työehtosopimus. Se ei ole yllätys, jos sopu venyy ensi vuodelle ja apuun tarvitaan valtakunnansovittelijaa, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan ja talouden toimittaja Ossi Rajala.
Palkankorotusten yleisen linjan ratkaiseva työmarkkinaneuvottelu käynnistyi eilen, kun Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuuden työnantajat aloittivat väännön seuraavasta työehtosopimuksestaan.
Lähtökohdat neuvotteluille ovat vaikeat, koska Teollisuusliitto vaati heti julkisesti muutosturvan parantamista irtisanottaville työntekijöille. Syynä on se, että hallituksen työmarkkinauudistukset ovat heikentäneet esimerkiksi työttömyysturvaa.
Muutosturvan parannus voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että irtisanomisaikoja pidennettäisiin. Teollisuusliitto ei kuitenkaan vielä kerro julkisuuteen, mitä se muutosturvan osalta neuvotteluissa tarkalleen esittää.
Työnantajat vastustavat irtisanomisten hintaa nostavan muutosturvan parantamista. Perusteeksi nostetaan se, että kalliimmat irtisanomiset nostaisivat irtisanomisten määrää, jos yritysten on pakko säästää rahaa.
Lisäksi kalliimmat irtisanomiskustannukset voivat työnantajien mielestä heikentää haluja työllistää uusia työntekijöitä.
Kiistakapula on syntynyt
Yhtälö näyttää näin selvältä: työmarkkinaneuvotteluihin muodostui kiistakapula perinteisen palkankorotus-prosentin kylkeen. Kiistakapulan nimi on muutosturva.
Riitaherkkä aihe tarkoittanee sitä, että työmarkkinaneuvotteluita kuvaillaan loppuvuona sanoilla: junttura, konkelo, jumi ja umpikuja.
Neuvottelijat saavat toki mielellään osoittaa tämän ennusteen vääräksi.
Teollisuusliitto ei kuitenkaan voi helposti perääntyä muutosturvan vaatimisesta, kun se paalutti aiheen tänään yhdeksi kärkitavoitteistaan.
Muutosturva on joillakin aiemmillakin kierroksilla ollut neuvotteluissa esillä, mutta nyt sen merkitys on suurempi hallituksen työmarkkinapolitiikan myötä.
Sopu syntyy ennemmin tai myöhemmin
Työmarkkinoilla pelataan varsinkin nyt isoilla panoksilla, kun Suomessa odotetaan kuumeisesti talouskasvun käynnistymistä.
Jos neuvotteluissa epäonnistutaan, vientiteollisuudessa voivat alkaa pahimmillaan pitkät lakot. Lakkoilu lykkäisi talouskasvun alkamista, mikä olisi isku niin yrityksille, työntekijöille kuin Suomen julkiselle taloudelle.
Uskoa sovun ripeään syntymiseen tosin lisää se, että niin Teollisuusliitto kuin Teknologiateollisuuden työnantajat tarvitsevat uuden sopimuksen.
Osapuolet ovat lisäksi keskenään hyvissä neuvotteluväleissä ja molemmilla puolilla pöytää istuu kokeneita ammattineuvottelijoita. Monesta asiakysymyksestä ollaan eri mieltä, mutta vastapuolen näkemyksiä kunnioitetaan.
Nyt jos koskaan pitää kuitenkin paikkansa vanha sanonta: osapuolet ovat kaukana toisistaan.
Kompromissi palkankorotuksista ja tekstikysymyksistä on aina vaikea luoda ja nyt pitäisi jotenkin sopia myös muutosturvasta.
Teollisuusliitolla ja Teknologiateollisuuden työnantajilla on lisäksi painetta niskassa muiltakin aloilta, koska nykykäytännön mukaan niiden palkkaratkaisu luo prosenttikaton muillekin aloille. Vientimalli on todellisuutta, vaikka laki se ei vielä ole.
Muissa neuvotteluissa ei päästä maaliin ennen kuin Riku Aalto ja Jarkko Ruohoniemi kirjoittavat nimet uuteen sopimukseensa.
Viimeisillä kolmella neuvottelukierroksella on jouduttu turvautumaan valtakunnansovittelijan apuun, kun teknologiateollisuuden sopimusta on neuvoteltu. Pahoilta lakoilta on kuitenkin vältytty.
Toivottavasti työtaisteluja ei nähdä tälläkään kertaa. Sopu syntyy kyllä ennemmin tai myöhemmin, mutta millä hinnalla?
Osapuolet yrittävät saada uuden sopimuksen tehtyä marraskuun loppuun mennessä, koska silloin nykyinen työehtosopimus päättyy. Marraskuun jälkeen työtaistelut tulevat mahdollisiksi, jos uutta sopimusta ei ole.