Kuusivuotiaan pojan pahoinpitelyä epäillyt eläkeläismies oli yrittänyt kertoa havainnoistaan usealle taholle, mutta turhaan. Kukaan ei tuntunut kiinnostuvan asiasta. Nyt lapsen vanhempia syytetään pojan törkeästä pahoinpitelystä ja vapaudenriistosta.
Oululainen eläkeläismies tutustui tapahtuma-aikaan 5-6 -vuotiaaseen poikaan ja tämän perheeseen purjehdushankkeen myötä. Hän vietti perheen kanssa samassa veneessä vajaan viikon, minkä aikana hän havaitsi pojan joutuneen jatkuvasti ja systemaattisesti kaltoinkohdelluksi vanhempiensa toimesta.
– Pojan kohtelu oli käsittämättömän vastenmielistä ja huonoa. En nähnyt fyysistä pahoinpitelyä, mutta sanallinen kohtelu ja haukkuminen oli päivittäistä. Poika komennettiin heti perähyttiin, jos hän oli käyttäytynyt eri tavalla kuin vanhemmat olivat toivoneet, kertoo eläkeläismies MTV Uutisille.
Miehen mukaan poika sai pienimmistäkin, lähes olemattomista, asioista rangaistuksen, joka oli käsky mennä perähyttiin.
Tapahtumat sattuivat tässä purjeveneessä.
– Kun poika leikki pikkuauton kanssa lattialla, niin jos auto kaatui tai se sattui menemään väärään paikkaan, niin heti hänet laitettiin perähyttiin.
Mies soitti MTV Uutisten toimittajalle
Eläkeläismies päätti soittaa toimittajalle, jonka oli nähnyt aiemminkin kirjoittaneen lasten pahoinpitelystä. Hän ei tuntenut ennestään silloista MTV Uutisten rikostoimittaja Anna Zareffia, mutta päätti näppäillä tämän numeron.
Zareff muistelee, että päivä oli tavallinen, joskin poikkeuksellisen kiireinen ja puhelin oli soinut pitkin päivää.
– Sitten se taas soi, ja toisessa päässä oli tämä huolissaan oleva henkilö. Puheesta kuulsi valtava huoli. Kuuntelin häntä ja ajattelin, että hän on omalta osaltaan tehnyt niin paljon selvityksiä, ettei enää pääsisi itse eteenpäin. Tuntui, että jonkun on otettava huolesta koppi ja koin omaksi velvollisuudekseni auttaa häntä, Zareff kertoo nyt.
Puhelinkeskustelun aikana mies ja Zareff yrittivät miettiä, minkä kaupungin viranomaisiin pitäisi olla yhteydessä. Se oli kuitenkin ongelmallista, sillä mies tiesi perheestä vain vähän. Puhelun päätyttyä Zareff päätti olla yhteydessä poliisiin.
– Kysyin poliisilta, olisiko heidän mahdollista olla yhteydessä tähän mieheen. Sen jälkeen en tarkalleen tiedä, miten asiat etenivät – ennen kuin vasta nyt jälkikäteen.
Zareff ei koe omaa osuuttaan mitenkään ratkaisevaksi tilanteessa.
– Hän (eläkeläismies) oli ratkaiseva henkilö, vain ja ainoastaan hän. Hänen sinnikkyytensä oman huolensa kanssa. Hän olisi varmasti soittanut eri tahoille, kunnes asia olisi johonkin suuntaan ratkennut.
Asiaa on käsitelty käräjäoikeudessa. Vanhemmat kiistävät syyllistyneensä rikoksiin.
– Tarkalleen ei tiedetä, mitä on tapahtunut ja mikä oikeuden ratkaisu tulee olemaan. Tärkeintä tässä asiassa on ollut sivullisen sinnikkyys ja se, että asia selvitetään; oli lopputulos mikä tahansa.
Eläkeläismies kertoo, että hän ei kertaakaan huomannut, että vanhemmat olisivat osoittaneet pojalle hellyyttä tai ottaneet häntä syliin.
– Poika ja hänen pikkusiskonsa tarrautuivat minuun aivan kuin olisimme tunteneet vuosikausien ajan. Minulla tuli sellainen näkemys, että siinä etsittiin läheisyyttä sellaiselta, jolta sitä olisi mahdollisuus saada, ja sellaiselta, joka ei kohtele kaltoin, eläkeläismies pohtii.
– Se mies (perheen isä) kyllä moitti poikaa nyrkkiä puiden päivittäin todeten, että olet niin tyhmä, että en kestä sinua, et opi mitään ja valehtelet. Poikaa komennettiin tai vietiin hyttiin itkua vääntäen ja hän kysyi, että miksi hän joutuu sinne ja mitä hän on tehnyt. Poika myös kysyi kauanko hänen pitää hytissä olla ja mies vain sanoi että olet niin kauan että opit, hän jatkaa.
"Kysy isiltä, saanko leipää?"
Eläkeläismiehen mukaan poika yritti ottaa kontaktia usein silloin kun isä ei ollut kuuloetäisyydellä.
– Poika saattoi tulla hytin ovenraosta kysymään hiljaa, että kysy isiltä, saanko leipää. Ruoka-aikaan poika söi ruokansa nopeasti ja ilman vastaväitteitä tai kuten monet pienet lapset tekevät; sanoen, että en syö, en jaksa enää syödä tai en tykkää tuosta ruuasta.
– Poika myös kysyi joka kerta isältää, että saanko mennä vessaan. En ole koskaan aiemmin kuullut kuusivuotiaiden kysyvän vanhemmiltaan lupaa mennä vessaan.
Sosiaalipuoli ei regoinut
Eläkeläismies kertoo, että hän ei uskaltanut ottaa perheen käytöstä puheeksi veneessä. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan häntä. Hänellä ei ollut juuri mitääntietoja perheestä, joten hän otti yhteyttä useisiin viranomaistahoihin.
Hän kertoo koittaneensa ottaa yhteyttä lähes kahden kuukauden ajan muun muassa sosiaalipuolen viranomaisiin Oulussa, Hangossa ja Espoossa
– Törkeintä oli, kun puhuin asiasta Espoon sosiaalipuolelle. Sieltä vain sanottiin, asia on kuultu ja että heillä on muutakin tehtävää ja luuri lyötiin kiinni.
Eläkeläismies otti yhteyttä toimittajaan, jonka oli huomannut aiemmin kirjoittaneen samantyyppisestä aiheesta artikkelin. Tämä alkoi viedä asiaa eteenpäin.
– Hän kuunteli pitkään ja sai poliisiin yhteyden, ja sitä kautta viranomaiset lähtivät asiaa tutkimaan.
Eläkeläismies kritisoi vahvasti sosiaaliviranomaisten toimintaa.
– Pidän tällaista toimintaa täysin lastensuojelulain vastaisena, ja tällainen asia pitää korjata välittömästi. Tein kantelun sosiaaliviranomaisten toiminnasta Valviralle, mutta asiassa ei ryhdytty toimenpiteisiin.
"Kylmän väreet tulevat edelleen"
Eläkeläismies kertoo, että kokonaisuudessaan prosessi on ollut rankka.
– Ei meinannut iltaisin tulla uni, kun tuli mieleen, että miten tätä asiaa saisi vietyä eteenpäin. Mieleen on tullut joskus, että olisiko pitänyt antaa asian vain olla ja ummistaa silmät sekä korvat yrittäen poistaa ajatuksista tämä juttu kokonaan, mutta ei sellaista voi tavallinen järki-ihminen tehdä. Se oli niin mieltä painava tilanne siellä veneessä tämän pojan osalta.
Eläkeläismies kertoo, että hänellä tulee edelleenkin kylmänväreitä, kun hän muistelee pojan tilannetta ja joutuu asiaa käsittelemään.