Elinkautisvangeille tehtävät väkivaltariskiarviot saattavat pitkällä aikavälillä vähentää henkirikoksia. Näin arvioi Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri, tutkimusprofessori Hannu Lauerma.
Vaatimus riskiarviosta tuli elinkautisvankien vapauttamista koskevaan lakiin syksyllä 2011, ja arvioita on tähän mennessä tehty Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) mukaan noin kahdeksankymmentä.
Lauerman mukaan suomalainen systeemi on elinkautisvankien osalta varsin toimiva, koska vankilaan palaajia on vähän
– Karkea veikkaus on, että kun 50 ihmisen kanssa asiat käydään perusteellisesti läpi, niin voisi toivoa, että yksi henkirikos vältetään. Toiminta on silloin erittäin kustannustehokasta, Lauerma kertoo. Varmaa tietoa vaikutuksista tosin saadaan hänen mukaansa vasta noin 20 vuoden aikajänteellä.
Elinkautisvankien uusintarikollisuus on vähäisempää kuin vankien keskimäärin. Vuodesta 1980 lähtien elinkautisvankeja on vapautettu 73 ja heistä 16 oli palannut vankilaan vuoden 2009 loppuun mennessä.
Riskiarvion teko perustuu kansainvälisiin metodeihin, mutta niihin on Suomessa tehty täkäläiset erityispiirteet huomioivia lisäyksiä.
Vankeja on laidasta laitaan
Arviot tehdään Psykiatrisessa vankisairaalassa viikon parin tutkimusjaksolla. Tarkastelussa ovat vangin vointi, henkilöhistoria ja tulevaisuuden suunnitelmat. Tutkimuksissa muun muassa pohditaan vangin kanssa, missä tilanteissa hän saattaisi uusia vakavan väkivallanteon ja miten riskiä pienennetään.
Yksi Suomen erityispiirre on, että lähes aina testataan, voisiko vanki käyttää antabuslääkitystä. Henkirikollisuus ja alkoholi kun nivoutuvat meillä usein yhteen.
– 1980-luvulla huomattiin, että pelkästään henkilön vointiin nojaava arviointi ei ennustanut juuri mitään, sillä se on altis muuttumaan. Mutta kun siihen liitetään henkilöhistoria ja jatkosuunnitelmat, on kokonaisuus huomattavasti luotettavampi, Lauerma kertoo.
Osa-alueet yhdistämällä saadaan vangin sijoitus joko matalan, keskitason tai korkean riskin luokkaan. Lauerma korostaa, että julkisessa keskustelussa pitäisi aina muistaa, että vangit ovat hyvin monenkirjava ryhmä.
– Vaihtelu on valtavaa. Toisessa päässä ovat ne, joita vankilassakaan ei ole pystytty auttamaan: on pohjattoman asosiaalisia asenteita ja vainoharhaa. Toisessa päässä taas on ihmisiä, jotka ovat raitistuneet, kouluttautuneet ja vuosia käyneet vankilasta ulkona töissä.
Risen elokuun 2014 selvityksen mukaan korkean riskin saaneista vangeista kukaan ei ollut vielä vapautunut.
Pleikka ei kuntouta
Risen lakimiehen Anne Kohvakan mukaan riskiarviot eivät ole vaikuttaneet rangaistusaikoihin. Arviot on tarkoitettu tukemaan Riseä oman lausuntonsa teossa ja hovioikeutta varsinaisessa vapauttamispäätöksessä.
– Arvio on taustatukea antava elementti ja toiminut siinä erittäin hyvin, Kohvakka sanoo.
Arvioista saatu palaute on ollut myönteistä.
– Toki yksittäisiltä vangeilta voi tulla kritiikkiä, jos heidät on laitettu korkean riskin luokkaan, mutta se on itsestään selvää.
Hannu Lauerman mukaan suomalainen systeemi on elinkautisvankien osalta varsin toimiva, koska vankilaan palaajia on vähän. Resursseja on kuitenkin jo nyt olennaisesti vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa, ja Lauerma varoittaa lisäleikkausten vaaroista.
– Kuntouttavaan työhön ja vankien terveydenhuoltoon kannattaa panostaa. Henkilökunta on entistä tiukemmilla, ja kesäisin työtoiminnat saattavat olla pitkään poissa pelistä. Se ei ole hyvä asia kuntoutuksen kannalta. Voi olla, että säästöt vielä maksavat.
– Jos vanki vain makaa sellissä ja pelaa pleikkaa, niin se ei johda siihen eikä tähän.