Psykoottisten vankien määrä Suomen vankiloissa on kymmenkertaistunut vuodesta 2005 vuoteen 2016, selviää tuoreesta tutkimuksesta.
Vankila ei sairaalle oikea paikka
Psykoottiset vangit saavat hoitoa myös vankilassa. Psykiatrisen vankisairaalan Vantaan yksikön ylilääkäri Alo Jüriloo kertoo, että vankila on siinä mielessä hyvä paikka hoitaa sairaita, että siellä palveluita on saatavilla, eivätkä henkilöt häviä sieltä mihinkään. Jüriloo on yksi psykoottisten vankien määrän kasvua käsitelleen tutkimuksen kirjoittajista. Psykoottiset vangit myös tunnistetaan kohtalaisen hyvin vankiloissa. Hän kuitenkin muistuttaa, että mielisairaat eivät kuulu vankilaan, vaan sairaalahoitoon.
– Oikeampi ratkaisu olisi, että he olisivat hoidossa. Psykiatrisesta vankisairaalasta ei uloskirjoiteta puolikuntoisena, Jüriloo sanoo.
Vaikka vankilassa saa hoitoa, vankilasta vapauduttuaan ihmiset eivät välttämättä sitoudu mihinkään hoitoon, vaikka eräissä tapauksissa vankeja siirretään valtion sairaaloihin.
– Tämä lisää riskiä rikoksen uusimiseen vapautumisen jälkeen.
Jüriloon mukaan hoidettujen ihmisten väkivaltariski laskee yleensä merkittävästi ja siksi hoitoa pitäisi saada jo siviilissä.
– Suomesta puuttuu tällainen velvoitteinen avohoito, johon ihminen voitaisiin määrätä.
– Me voisimme lyhentää valtionsairaaloiden hoitojaksojen pituuksiakin, jos voitaisiin velvoittaa ihminen käyttämään lääkitystä, edellyttää päihteettömyyttä ja käymään vastaanotolla, Jüriloo sanoo.
Psykoottisella ihmisellä tarkoitetaan henkilöä, jolla on psyykkinen sairaus, johon liittyy esimerkiksi voimakasta paranoiaa ja kiteytyneitä harhaluuloja, kertoo psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma.
– Psykoottinen ihminen voi esimerkiksi nähdessään kynän pöydällä tietyssä asennossa pitää sitä tappouhkauksena. Ihminen saattaa kokea, että häntä sädetetään tai myrkytetään ja niin edelleen.
Lauerma on yksi tutkimuksen tekijöistä.
Psykoottisia rikoksen tehneitä ihmisiä päätyy vankilaan Lauerman mukaan mahdollisesti siksi, että mielentilatutkimuksia tehdään vain puolet vuoden 2005 määrästä.
– Yksi elementti siinä on ilmeisesti se, että nykyään syytettyjä todetaan hyvin harvoin alentuneesti syyntakeiseksi. Se on kategoria, joka voisi lyhentää tuomiota.
Oikeudenkäynnissä mielentilatutkimusta voi pyytää joko syyttäjä tai syytetty. Lauerman mukaan asianajajien tai avustajien halukkuus pyytää tutkimusta on vähentynyt. Arviointia ei haluta välttämättä pyytää, koska syyntakeettomaksi toteaminen voi tarkoittaa pitkää hoitoa valtion sairaalassa, eli Niuvanniemen tai Vanhan Vaasan sairaalassa.
– Mielentilatutkimuksia tehdään myös hyvin mielivaltaisesti ilman edeltävää psykiatrin arvioita. Jonkinlainen arviointi voisi olla paikallaan, Lauerma pohtii.
Syynä kuntapsykiatrian alasajo?
Lauerman mukaan tutkimustulos herättää myös kysymyksen, voisiko tulosta selittää kuntapsykiatrian voimakas alasajo. Kun vielä 1980-luvulla sairaalapaikkoja oli 20 000, vuonna 2009 niitä oli yhteensä noin 4000. Sairauksien yleistymisestä syytä ei löydy, sillä psykoosien ilmaantuvuus on Lauerman mukaan vähentynyt.
– Kun pyritään avohoitopainotteisuuteen, siihen liittyy riski että ihmisen häiriökäyttäytymistä ei pystytä rajaamaan tai ennakoimaan. Näiden mahdollista syy-yhteyttä psykoottisten vankien määrän kasvuun tullaan sitten selvittämään jatkotutkimuksessa.
Lauerman mukaan tällä hetkellä hyvin monen kokemus on, että hoitoa ei ole riittävästi tarjolla.
– Minusta tämä kertoo siitä, että psykiatrinen hoitojärjestelmä on nykyään aliresursoitu.
Avohoitoon ei voi pakottaa
Helsingin yliopistollisen sairaalan tehostetun osastohoidon ja oikeuspsykiatrian ylilääkäri Allan Seppänen on samaa mieltä.
– Nykyään hoitoideologia on hyvin itsemäärämisoikeuspainotteinen. Yhteiskunta on muuttunut yhä haluttomammaksi ottamaan vastuuta siitä, että ihmisiä pakotettaisiin hoitoon.
Psykiatrista hoitoa onkin pyritty ohjaamaan yhä vähemmän pakkohoitoon perustuvaksi. Avohoito ei voi olla tahdosta riippumatonta, vaan siihen täytyy itse sitoutua.
– Avohoitopainotteisuus kuitenkin jättää hoidon piirin ulkopuolelle kaikkein moniongelmaisimmat henkilöt, joiden halu ja kyky sitoutua avohoitoon on olematon.
Myös sairaalapaikkojen vähentäminen on Seppäsen mukaan lisännyt painetta arvioida henkilö avohoitokelpoiseksi.
– Huolena tässä on se, että laitoshoitoon aletaan tulla yhä enemmän oikeuspsykiatrian puolella, kun sitä ei saa kunnalliselta puolelta.
Tämä tapahtuu tosin vasta sen jälkeen, kun mieleltään sairas ihminen on jo tehnyt rikoksen.