Kun 30. ikävuosi lähestyy, ei tavallisesti mene viikkoakaan ilman jonkinlaisia vauvauutisia. Lapsettomuus ei välttämättä ole suuri tai kipeä asia – se voi olla myös tietoinen valinta.
– En ole koskaan halunnut lapsia, en leikkinyt pienenä nukeillakaan. En ole myöskään kokenut tätä ongelmaksi omalla kohdallani, mutta se on tuntunut aina olevan ongelma kaikille muille – paitsi vanhemmilleni, jotka ovat antaneet minun leikkiä niillä leluilla ja niissä leikeissä, joissa olen itse halunnut.
Näin itseään kuvaa Mari*, 29.
– En vain koe, että haluaisin lapsia nyt tai myöhemminkään. Lapset ovat toki ihania ja innostavia, mutta en ole koskaan kuvitellut olevani äiti.
Lapsettomuus
Tahattomasti lapseton on henkilö, joka ei toiveistaan huolimatta ole saanut lasta.
Tahallisesti lapseton on omasta halustaan lapseton.
Lapsellinen lapseton on kärsinyt lapsettomuudesta, mutta saanut sitten lapsia. Lapsettomuus on yhä hänen elämässään tavalla tai toisella läsnä.
Sekundaarisesti lapseton on voinut saada ensimmäisen lapsen helposti, mutta lisää lapsia ei yrittämisestä huolimatta ole kuulunut.
Lapsettomien lauantaita vietetään vuosittain lauantaina ennen äitienpäivää.
Lähde: Simpukka.info
Tunnistan Marin sanoista itseni, olenhan myös 29-vuotias, lisääntyvien ihmisten ympäröimä nainen. Ei mene viikkoa ilman vauvauutista. Kuten minulla, Marillakaan ei ole sen suurempaa perustelua sille, miksei hän halua lapsia.
– Tarvitseeko sille olla? Monesti olen näistä asioista puhuessani miettinyt, miksi omia valintojaan tarvitsee perustella kenellekään, Mari pohtii.
– Päätöstä joutuu järjestäen aina selittämään muille. Niissä tilanteissa olen ihmetellyt, miksi minulta kysytään sellaista, kun en minäkään kysy keneltäkään miksi hän on juuri päättänyt tulla äidiksi. En siis ymmärrä, miksi minun pitäisi perustella päätöksiäni kenellekään tai miksi minun päätökseni harmittaisivat ketään.
"Suomalaiset aina luulevat tietävänsä asiat paremmin"
Kun olin teini-ikäinen, pidin lapsia ällöttävinä räkänokkina, jotka eivät tajua mistään mitään. En osannut, enkä myöskään halunnut olla heidän kanssaan – ehkä voisin joskus adoptoida tusinan vähäosaisia kiinalaisia tyttöjä, mutta synnyttämään en rupea ja piste.
Itselleni lapsettomuus ei ole suuri tai kipeä asia. Koska olen toitottanut vakaumustani jo vuosia, sukulaiset tietävät kantani. Tuntemattomat kyselevät joskus, onko minulla lapsia. Keskustelu yleensä tyrehtyy, kun heitä ei olekaan.
– Harmittaa, että suomalaiset aina luulevat tietävänsä asiat paremmin kuin se itse kyseessä oleva ihminen, Mari toteaa.
Hän kertoo odottavansa sitä ihmistä, joka tahallisesta lapsettomuudesta kuullessaan toteaisi vain "oma päätöksesi on oikea".
– Olen tavannut vain yhden ihmisen, joka tajuaa tämän. Kaikki alkavat aina väittää vastaan. Kukaan ei koskaan sano "toi on ihan ok", Mari pohtii.
Eivät kaikki naiset halua lapsia
Joskus tahallinen lapsettomuus mietityttää. Entä, jos alankin nelikymppisenä katua, kuten kaikki pelottelevat? Entä, jos olenkin vanhana yksin, ilman hoitajaa – kuten kaikki myös pelottelevat?
Mutta kuka hankkii lapsen vain siksi, ettei vanhana tarvitsisi olla yksin?
Yritän ajatella itseäni äitinä. Voisin kuvitella olevani raskaana – tavallaan haluaisin kokea tämän ”"ihmeen", koska se on ainutlaatuinen kokemus, asia, jota ei voi ymmärtää kokematta. Pidän myös pienistä vauvoista, joita en toisaalta ole koskaan joutunut hoivaamaan, syöttämään keskellä yötä tai pesemään. Kun sain ensimmäistä kertaa syliini vastasyntyneen, olin kauhuissani: tämähän on kamalan pieni! Onneksi minun ei tarvitse viedä tätä kotiin!
Haluan siis osa-aikalapsen. Sellaisen, jonka kanssa saisin viettää aikaa, mutta josta en olisi vastuussa. Tällaisia lapsia minulla tosin jo on: heitä kutsutaan kummilapsiksi.
– On hienoa, että Suomessa on mennyt läpi tasa-arvoinen avioliittolaki. Olisi siis hienoa, jos jossain vaiheessa menisi läpi myös sellainen ajatus, etteivät kaikki naiset halua lapsia ja se olisi muillekin ihan ok, Mari sanoo.
Mielestäni lapsia ei pitäisi hankkia siksi, että naisten "kuuluu tehdä" niin. Millaista olisi kuulla omalta äidiltään, ettei hän oikeastaan halunnut yhtään kakaraa, mutta pakko oli tehdä viisi?
Samalla sitä pohtii, miksi yksi tulee vahingossa raskaaksi samalla, kun jotkut eivät saa vuosien yrittämisellä edes yhtä lasta?
Elämä on epäreilua.
Tahallisesti lapsettomat, nuo itsekkäät törkimykset
Tahallisesti lapsettomat – nuo rahaa tuhlaavat, itsekkäät törkimykset, jotka vain liehuvat ympäri maailmaa itsestään välittäen! Vai?
– Päätös lapsettomuudesta on vaikuttanut elämääni siten, että voin keskittyä työntekoon, itseeni ja ystäviini. En tarkoita, etteikö niihin voisi keskittyä äitinä tai isänä ollessa, mutta kun minulla ei ole lapsia, voin keskittyä niihin enemmän kuin moni muu, Mari sanoo.
Kukaan ei ole koskaan pitänyt lapsettomuusvalintaani itsekkäänä, tai ainakaan kertonut ajatuksistaan minulle suoraan. Mari ei halua tuomita, eikä hän halua itseään tuomittavan.
– Ihmiselle, joka ei ymmärrä periaatteitani, sanoisin: minä en koskaan haluaisi yrittääkään määrittää sinun onneasi, Mari sanoo.
Hyvin sanottu.
*Marin nimi on muutettu.