Katuhäirintä on valitettavan tuttua etenkin naisille ja etenkin kesäisin vaatekerrosten vähentyessä. Uutisaamussa keskusteltiin siitä, miltä tuntuu joutua häirinnän kohteeksi julkisella paikalla ja miten asiaan oikein pitäisi puuttua.
Perään huutelua ja viheltelyä, tien tukkimista, koskettelua, rivoja ehdotuksia, kotiin seuraamista. Katuhäirinnän monet kasvot koskettavat suurta osaa maailman naisista.
– Yli 80 prosenttia naisista ilmoittaa tutkimusten mukaan, että he ovat kohdanneet katuhäirintää. Suomessa luku on yli 40 prosenttia ja sehän on aivan valtava luku, UN Women Suomen toiminnanjohtaja Jaana Hirsikangas sanoo.
Yksi uhreista on yrittäjä ja sosiaalisen median vaikuttaja Roosa Rahkonen. Tätä nykyä 25-vuotias Rahkonen on kokenut kaikenlaista katuhäirintää teini-ikäisestä asti. Kenties nuorten tyttöjen haavoittuvuus houkuttelee puoleensa ahdistelijoita, sillä iän myötä julkisilla paikoilla tapahtuva häirintä on vähentynyt.
– Sanoisin, että kaikista eniten sitä sai, kun oli vielä alaikäinen. Se on mun mielestä ehkä se kaikista huolestuttavin ilmiö, Rahkonen sanoo.
Katuhäirinnän uhriksi joutuminen ei vain pilaa päivää vaan sillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia.
– Se on vaikuttanut tositosi paljon mun turvallisuuden tunteeseen, Rahkonen sanoo.
– Jokainen pienikin huutelu luo sen olon, että tämä voi johtaa siihen, että mua seurataan taas kotiovelle.
Voiko katuhäirintään puuttua lainsäädännöllä? Entä miksi perään viheltely ei ole kehu? Katso koko keskustelu videolta.
Katuhäirintä on seksuaalista väkivaltaa
Huomenta Suomi nähdään MTV3-kanavalla joka arkiaamu kello 6.25-9.30 välisenä aikana.
Viikonloppuisin Huomenta Suomi nähdään kello 9-12.
Ohjelma on katsottavissa myös MTV Katsomossa ja MTV Uutiset Livessä.
Katuhäirintä ei ole kehumista eikä paljastava pukeutuminen oikeuta törkeään lähestymistapaan. Katuhäirintä on seksuaalisen häirinnän muoto, jota ei tule yhteiskunnassa sivuuttaa.
Usein kaduilla tapahtuva häirintä kohdistuu naisiin tai marginalisoituihin ryhmiin, kuten maahanmuuttajataustaisiin henkilöihin tai sukupuolivähemmistöjen edustajiin. Hirsikangas näkee, että pohjimmiltaan kyse on tasa-arvon puutteesta. Esimerkiksi naisten kokema katuhäirintä kuvastaa sitä, millaisia naiset ja heidän paikkansa nähdään.
Lue myös: Planin tutkimus: Tyttöjen ja naisten kokema katuhäirintä päätyy harvoin viranomaisten tietoon – kartalle kertyi 14 500 "pahaa paikkaa"
Vaikka katuhäirintä on yleistä, tulee tosielämässä tilanne usein eteen yllättäen. Kymmenen vuoden aikana kertyneistä valitettavista kokemuksistaan huolimatta Rahkonen menee edelleen helposti lukkoon ahdistelijan lähestyessä.
Hirsikangas muistuttaa, ettei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa reagoida katuhäirintään. Tärkeintä on, että uhri kokisi olonsa turvalliseksi. Tämä voi tapahtua esimerkiksi pyytämällä apua tai hakeutumalla kaupan kaltaiseen turvalliseen tilaan, josta löytyy omia puolia pitäviä ihmisiä.
Hirsikangas korostaa sivustakatsojien roolissa. Katuhäirintää todistavan tulisi kysyä kohteeksi joutuneelta henkilöltä, tarvitseeko hän apua. Ahdistelijan käytös pitää lisäksi tuomita. Missään tapauksessa ei vain pidä katsoa tilanteesta poispäin.
Myös yhteiskunnissa voidaan tehdä toimia katuhäirinnän kitkemiseksi. Keinovalikoimaan kuuluvat valoisat kadut, julkisen liikenteen henkilökunnan ja vartijoiden koulutus sekä ennen kaikkea asennekasvatus.
– Meidän pitää kasvattaa meidän lapset niin, että tytöt tietävät arvonsa, uskaltavat sanoa ei ja tuntevat rajansa, ja pojat käyttäytyvät sen mukaisesti, Hirsikangas sanoo.
Lue myös: Raportti: Sukupuolten tasa-arvon toteutuminen vie vielä 132 vuotta
Jokainen vetää itse omat rajansa
Jokaisen pitäisi saada pukeutua haluamallaan tavalla ilman pelkoa ahdistelluksi tulemisesta. Kuvituskuva.
Sekä Rahkonen että Hirsikangas pitävät tärkeänä, että katuhäirinnästä puhutaan avoimesti. Mitä enemmän ihmisillä on ymmärrystä ilmiöstä, sitä paremmin he tuntevat oikeutensa ja osaavat pyytää apua oikeista paikoista.
Mutta millaisesta katuhäirinnästä sitten saa raportoida eteenpäin? Pitääkö kyse olla fyysisestä koskemisesta vai riittääkö ahdistava perään huutelu?
– Jokainen vetää sen rajan itse, Hirsikangas linjaa.
Ensi vuonna Suomen lainsäädäntöä ollaankin mahdollisesti muuttamassa siten, että seksuaaliseen ahdisteluun voisi syyllistyä muullakin tavalla kuin koskettelemalla.
Lue myös: Vantaalainen Sonya, 17, kuvasi häntä ahdistelleita aikuisia miehiä videolle – satoja tuhansia katselukertoja: "Tämä on se todellisuus"
Lue myös: Naisviha ja sovinismi puhuttavat, mutta miten miehen tulisi reagoida keskusteluun? – "Tarve on isolle asennemuutokselle"
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!
Alla olevalla videolla kerrotaan, millaista vähättelyä naiset joutuvat läpi elämänsä kohtaamaan.
2:41
KATSO VIDEO: Naisten elämään kuuluu paljon vähättelevää kulttuuria, sanoo Jenni Janakka, joka vetää röyhkeyskoulua naisille.