Kommentti: Tapaus Törhönen – elokuvabisneksen vaikenemisen muuri murtuu

Onko elokuvaohjaaja ja entinen elokuvakerronnan professori Lauri Törhönen Suomen Harvey Weinstein?

Hollywoodin vaikutusvaltaisimpiin henkilöihin kuuluneen elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin käytös ja vallankäyttö olivat julkinen salaisuus.

Vasta lokakuussa 2017 The New York Times ja The New Yorker -lehdet kertoivat kymmenien naisten syyttävän elokuvatuottajaa seksuaalisesta häirinnästä, seksuaalisesta väkivallasta ja raiskauksesta.

Mätäpaise puhkesi ja näyttelijä Alyssa Milanon #metoo-kampanja toi seksuaalisen häirinnän laajuuden ja arkipäiväisyyden päivänvaloon myös Suomessa. Moni yllättyi aidosti: tällaistako on naisena eläminen tasa-arvoisena pidetyssä Suomessa?

Valitettavasti kyllä. Keskustelua käytiin aikansa viime vuoden lopulla, muun muassa eduskunnassa ja sitten – korvia särkevä hiljaisuus.

Kuten Weinsteinia, myös Lauri Törhöstä näyttää ympäröineen vaikenemisen muuri eiliseen päivään saakka. Ylen eilen julkaisemassa jutussa parikymmentä naista kertoi kokemuksistaan. Aikajana ylsi 1980-luvulta aina 2000-luvulle asti.

On täysin sietämätöntä, kun yksi haastateltavista sanoo, että ”häirinnästä on tullut sukupolvikokemus”.

Omertà on tiettyä eteläitalialaista käyttäytymissäännöstöä tarkoittava termi, jonka mukaan ihmisen tulee esimerkiksi vaieta poliisikuulusteluissa, vaikka olisi silminnäkijä.

Ei ole kyse yksilöstä, vaan yhteisöstä, joka katsoi pois, salli käytöksen, eikä pystynyt, halunnut tai osannut puuttua tilanteeseen. Oli vain yhteinen likainen salaisuus. Elokuvabisneksen oma omertà*.

Syytösten kohde Lauri Törhönen pyysi tänään käytöstään anteeksi tavalla, joka osoittaa, että hänen mielestään kyse ei ole kummoisestakaan asiasta. "Pyydän anteeksi henkilöiltä, joita olen katsomalla, koskemalla tai puhumalla häirinnyt".

Häirinnyt! Jokainen voi käydä itse lukemassa haastateltujen kertomuksia.

Elokuva-ala joutuu nyt pesemään likapyykkinsä. Onko Törhönen vain yksinäinen saalistaja vai miten yleisestä seksuaalinen vallankäyttö ja ahdistelu alalla oikein on? Tuleeko uusia nimiä julki?

Keskustelu käy kuumana samaan aikaan, kun elokuva-alan Jussi-ehdokkaat julkaistiin. Ala kokoontuu tämän norsunsa kanssa Jussi-gaalaan 23. maaliskuuta. Ja toivottavasti asialle tehdään muutakin kuin että näyttelijät pukeutuvat Golden Globen tavoin mustiin iltapukuihin solidaarisuuden osoituksena.

Törhönen saattaa joutua myös jättämään paikkansa Helsingin kaupungin Kaapelitalo-kiinteistöyhtiön hallituksen puheenjohtajana. Kiinteistöyhtiö hallinnoi Kaapelitehtaan ja Suvilahden kulttuurikeskuksia.

Mutta kuten näyttelijä Minka Kuustonen sanoi aamun Huomenta Suomessa, kyse ei ole vain elokuva-alan, vaan koko yhteiskunnan ongelmasta. Asiasta ei voi enää vaieta kollektiivisesti.

Se ei tarkoita, tehdään se nyt selväksi, kaikkien miesten syyllistämistä. Se ei tarkoita, että flirtti kielletään, eikä toiselle sukupuolella muka kohta uskalla sanoa mitään, ettei vain tule syytetyksi ahdistelijaksi. Ja kyllä, myös naiset syyllistyvät seksuaaliseen häirintään.

Seksuaalisen häirinnän raja ylittyy, kun huomionosoitukset ovat yksipuolisia. Häirintä loukkaa toista ihmistä, eikä siihen ole toisen osapuolen suostumusta. Ahdistelu on aina vallankäyttöä, tekoja ja sanoja, jossa toinen on usein valta-asemassa suhteessa kohteeseen. Henkistä tai seksuaalista väkivaltaa.

Katseilta piilossa tapahtuvan seksuaalisen vallankäytön ohella yhä useammin ahdistelua tapahtuu päivän valossa, julkisilla foorumeilla. Väkivallalla ja raiskauksilla uhkailut ovat monien yhteiskunnallisten keskustelijoiden ja toimijoiden arkipäivää nykyään, muun muassa presidentinvaalien aikaan monen naistoimittajan sähköpostilaatikot ja sometilit täyttyivät taas mitä karseimmista viesteistä.

Huorat vaan nyrkin ja hellan väliin. Yksittäiset tapaukset nousevat esiin hetkeksi, mutta keinoja uhkailujen kitkemiseen tuntuu olevan olemattoman vähän.

Jotta asia voidaan käsitellä, se vaatii luottamusta ja uskallusta. Luottamusta että tulee kuulluksi ja otetuksi vakavasti. Se tarkoittaa rakenteisiin puuttumista ja asenteisiin muuttamista. Ei enää taivastelua, ettei asiasta tiedetty.

Kun Suomessa niin usein korostetaan yhtenäisyyttä, se ehkäisee kipeiden asioiden, kuten seksuaalisten väärinkäytösten käsittelyä. Emme uskalla keikuttaa venettä, koska jollekin voi tulla paha mieli.

Konsensushakuisuutemme saa meidät vaikenemaan. Vuosiksi. On päästettävä irti ajatuksesta, että jokainen nuolkoon haavansa itsekseen. Ollaan aluksi ihmisiä. Se riittää jo pitkälle.

Ja #metoo.

---

Katso alla Minka Kuustosen haastattelu Huomenta Suomessa sekä Heidi Lindénin haastattelu EVS-ohjelmassa Me Too -aiheeseen liittyen.


Lue myös:

    Uusimmat