Ensimmäinen joulu selvin päin: Noora, 30, viilteli mattoveitsellä reitensä auki ja sammui – nyt hän on ollut puoli vuotta raittiina, eikä aio palata entiseen

Noora muistaa edelleen helpotuksen tunteen viikonlopun koittaessa. Viikon aikana kiristynyttä pinnaa oli voideltu tissuttelulla, mutta viikonloppuisin sai nollata kunnolla. 

Nyt edessä oli 30-vuotissyntymäpäivät ja Noora odotti, että pääsee juomaan kunnolla. Mitään suurempia juhlia hän ei ollut järjestämässä, vaikka juhannuskin oli ovella. Parhaissa juhlissa oli ainoastaan kaksi osallistujaa: Noora ja pullo. 

Juhlapäivänä 20. kesäkuuta Noora alkoi tissutella aamulla kymmenen aikaan. Juominen jatkui läpi päivän ja tahti kiihtyi illan yöttömän yön edetessä.

Seuraavana päivänä ahdistukset ja pelot tulivat vierailulle tuttuun tapaan. Noora makasi sängyssä kaksi vuorokautta, olo oli jälleen kamala. Hän ei pystynyt juuri syömään, eikä juomaan. 

Kun hän viimein nousi syöttämään kissan, polvet pettivät. Ahdistus tulvi ulos huutoitkuna keskellä keittiön lattiaa.

– En tiennyt, mitä tehdä, mutta sen tiesin, että tämä ei voi jatkua näin.

Alkoholieuforia jo 13-vuotiaana

Noora kuvailee lapsuutensa perhettä turvalliseksi. Vanhemmat tekivät kaikkensa, että lapsilla oli hyvä kasvuympäristö. 

Vanhempien ero sai 9-vuotiaan tytön kipuilemaan. Muutto lapsuudenkodista järkytti ja Noora kantoi huolta kotitaloon jääneestä isästään. 

Ensimmäisen kerran vanhemmat hakivat Nooralle apua, kun hän oli 10-vuotias. Teini-iässä syntynyt rakkaus päihteisiin kuitenkin vesitti tukitoimet.

Lue myös: Kun Mika raitistui, Riitta-vaimon maailma mureni – tajusi olevansa itsekin riippuvainen

Nyt raittiina Noora on ymmärtänyt, että perhe yritti auttaa häntä jo nuorena, vaikka hän itse yritti pitkään verhoilla ongelmansa perheensä syyksi.

Noorasta tuli alkoholisti pikkuhiljaa. Addiktio ilmoitti itsestään jo 13-vuotiaana, ensimmäisellä ryyppykerralla. 

Noora ja hänen ystävänsä olivat hankkineet sixpackin lonkeroa jaettavaksi. Alkoholi kolahti syvästi, enemmän kuin hänen ystäviinsä.

– Siitä tuli aivan mielettömän hyvä ja euforinen olo. En muista, että olisin sitä aiemmin saanut mistään elämässäni niin hyvää mielihyvän tunnetta.

Ensimmäisen kokeilun jälkeen Noora alkoi odottaa alkoholin makuisia viikonloppuja. 

Arjesta selviytymisen palkintona viikonloppu

Noora tapasi nykyisen puolisonsa jo peruskoulussa. Puolison armeijan jälkeen pari muutti yhteen. Oman ensimmäisen kodin vapaus alkoi löysätä pullonkorkkia aiempaa enemmän. 

Nuoret pitivät kosteita juhlia, ja viikonloppujen lisäksi Noora alkoi tissutella myös arkisin.

– Selitin juomista sillä, että se on tapani rentoutua. Pystyin juomaan yllättävän suuria määriä. 

Juominen muuttui salakavalasti säännölliseksi. Noora alkoi mennä töihin krapulassa Buranan voimalla. Tavallinen arki oli selviytymistä, josta palkintona oli viikonloppu. 

– Aina kun oli vapaapäivä, nollasin. Suunnittelin asiat niin, että pääsen varmasti vapaalla juomaan. Se meni kaiken muun edelle ja räjähdin, jos joku oli piilamassa suunnitelmani. 

Lue myös: Jere, 4, hukkui mökkirantaan, suru ajoi perheenäidin huume- ja rikollismaailmaan

Alkoholilla läträäminen alkoi vaikuttaa arkeen kroonisesti. Noora kärsi unettomuudesta ja tunteet heittelivät laidasta laitaan. Nuorena säyseästä tytöstä oli tullut arvaamaton ja räjähdysherkkä. Parikymppisenä Noora alkoi kärsiä rajuista ahdistus- ja paniikkikohtauksista.

– Saikkuja oli todella paljon. Olin todella väsynyt ja hermot olivat kireällä. Minulla oli jatkuvasti paha olo, mutta enkä ymmärtänyt, mistä se johtuu.

Työterveydessä ei tunnistettu alkoholiongelmaa, vaan lisääntyviin sairauslomatodistuksiin kirjoitettiin syyksi uupumus ja lääkkeeksi rauhoittavia.

– Siinä vaiheessa alkoholista oli tullut jo keskeinen osa elämää ja identiteettiä.

Miten alkoholin liikakäyttö näkyy terveydenhuollossa? Juttu jatkuu videon alla.

Itsemurhalla uhkailuja laskuhumalassa

Itsetuhoisuus alkoi varjostaa yhä useammin ryyppyiltojen viimeisiä tunteja. Laskuhumalassa Noora uhkaili puolisoaan itsemurhalla tai vähintään itsensä satuttamisella. Selvinpäin itsetuhoisia ajatuksia ei ollut.

Erään kerran hän viilteli reitensä verille mattoveitsellä. 

–  Lähetin arvista kuvat siskolle ja puolisolle. Mies oli tullut hädässä kotia, koska en vastannut puhelimeen.

Noora oli sammunut.

Seuravana päivänä Noora ei suostunut puhumaan tapahtuneesta, vaan kuittasi lyhyesti: "Nyt meni vähän yli". Puoliso oli kuullut saman selityksen lukemattomia kertoja aiemminkin.

Puoliso saikin tottua selittelyihin ja pelätä alkoholin turruttamien iltojen tulosta. Fyysisen kivun aiheuttaminen oli Nooralle tapa purkaa patoutuneita tunteita, jotka olisi pitänyt saada ulos puhumalla.

– En ole koskaan ollut kovin hyvä puhumaan. Pidin asioita selvin päin sisällä, alkoholin avulla ne purkautuivat itsetuhoisuutena. 

Nyt selvänä Noora ei osaa edes kuvitella, kuinka raskasta jatkuvassa pelossa eläminen on ollut hänen puolisolleen. 

"En ole alkoholisti" – pakokauhu iski matkalla hoitoon

Puoli vuotta sitten, syntymäpäivien jälkeisenä päivänä Noora liittyi Facebookin Alkoholismin tavalliset kasvot -ryhmään. Hän tiesi, että jotain pitää tehdä ja ryhmään liittyminen oli ensimmäinen askel. 

En tiedä, mitä haen tällä viestillä, mutta luulen, että mulla on ongelmia alkoholin kanssa, Noora kirjoitti ryhmän ylläpitäjälle Christer Schoultzille. 

Vastaus tuli vielä samana päivänä ja he alkoivat pitää tiivistä yhteyttä. Noora kuvailee vertaistukea korvaamattomaksi. 

Christer on itsekin entinen alkoholisti ja menestynyt liikemies, joka pystyi peittämään alkoholisminsa vuosia ennen kuin vaimo antoi kaksi vaihtoehtoa: ovi tai päihdekuntoutus.

Nyt hän puhuu opiskelijoille, päihdealan ammattilaisille ja syrjäytyneille omasta toipumiskokemuksestaan. Facebook-ryhmä on kasvanut reilussa vuodessa yli 6 500 jäsenen kokoiseksi, ja Christer saa sitä kautta runsaasti yhteydenottoja.

Alkoholisteilla on tapana vähätellä sairauttaan krapulapäivistä selvittyään. Kun Noora alkoi vähätellä ongelmaansa, hän kertoi asiasta Christerille, eikä tarttunut pulloon. Christer kannusti Nooraa lähtemään Minnesota-hoitoon. 

Tubettaja kertoo, kuinka jäi koukkuun alkoholiin. Juttu jatkuu videon alla.

Heinäkuun ensimmäinen päivä Noora hyppäsi junaan, jonka pääteasemana olisi hoitoa tarjoava Kantamo. Tuolloin hän oli ollut 10 päivää juomatta. Matkalla hoitoon iski pakokauhu. 

– Junamatkalla laitoin vielä Christerille viestiä, että en tiedä, olenko tarpeeksi sairas, kun käynhän minä töissäkin, enkä edes ota tasureita.

Noora yritti jälleen selitellä pois sairauttaan, mutta viestittelyjen päätteeksi päätti jatkaa matkaa kohti raittiutta. 

Kun Noora astui hoitolaitoksen ovista sisään, hän tunsi olevansa oikeassa paikassa.

– Oli todella helpottunut tunne. Ei tarvinnut enää taistella, vaan sai luovuttaa, eikä silti ole mitään hätää.

"Olen oikeasti jollekin tärkeä"

Noora pitää hoitojakson sisältämää läheistapaamista silmiä avaavana kokemuksena. Päivän aikana puoliso kertoi Nooralle omat ajatuksensa siitä, miten sairaus on häntä satuttanut. 

Noora istui hiljaa ja kuunteli.

– Kun tajusin, mitä kaikkea olen tehnyt, oloni oli kamala. Juovaan aikaan en ymmärtänyt, että voisin olla oikeasti jollekin niin tärkeä ihminen kuin olen. 

Nooran hoitojakso kesti 31 päivää. Keskusteluyhteys puolisoon on säilynyt hyvänä hoitojen jälkeenkin. Myöhemmin puoliso on kertonut Nooralle, kuinka helpottavaa on, ettei töissä tarvitse pelätä, löytääkö kotiin tullessaan menehtyneen puolison.

Kolme viikkoa hoidon loppumisen jälkeen ahdistavat ajatukset alkoivat jälleen hallita arkea, ja Noora palasi vielä viikoksi hoitoon käsittelemään tunteitaan.

"Hukkasin itseni jo nuorena"

Hoidon aikana Noora havahtui siihen, että hänen käytöksensä ei muutu ainoastaan juomisen aikana, vaan juominen on vaikuttanut häneen myös selvinä päivinä. Alkoholi oli myllännyt koko Nooran persoonan.  

Pohjimmiltaan Noora on rauhallinen, mutta alkoholikierteessä hänestä tuli ärtyisä ja räjähdysherkkä. Kaiken piti tapahtua nopeasti tai hän hermostui.

– Tuntuu, että minulla ei ole vielä tietoa, millainen todella olen ja mistä oikeasti pidän elämässä. Olen 30-vuotias ja pääsen tutustumaan itseeni kokonaan uudelleen.

Kaisa varttui alkoholistiperheessä. Juttu jatkuu videon alla.

Päihdekierteessä Noora oli myös välinpitämätön läheisiään kohtaan. Perhejuhlina, kuten jouluna, oli kiire pullon luokse. Nyt hän häpeää käytöstään, eikä halua palata vanhaan

– Päihderiippuvaisena hukkaa elämänsä täysin. Alkoholi alkaa pyörittää mieltä ja arkea. Minä hukkasin itseni jo nuorena. 

Kaikkea ei saa korjattua

Suotakoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Minnesota-hoidon aikana Noora toisti lauseet aamuin illoin niin kuin muutkin asiakkaat. Alun perin tyyneysrukouksena tunnettua elämänohjetta on käytetty päihdekuntoutujien keskuudessa 1930-luvulta lähtien ja Nooralle se on erityisen tärkeä. 

Meni tovi ennen kuin Noora pystyi sisäistämään rukouksen ajatukset ja siirtämään ne omaan elämään. 

– Nyt ymmärrän, että mulla on vakava sairaus, jonka hoitamisessa kestää. Pitää antaa itselleen ja omille läheisille aikaa, sillä näissä asioissa ei voi hoppuilla. 

Noora on hyväksynyt sen, että hän ei voi muuttaa kaikkea. Menneisyydestä on jäänyt arpia myös muille. 

– On sellaisia asioita, mitä humalapäissäni olen sanonut tai tehnyt. Sen myötä olen satuttanut ihmisiä niin pahasti, etteivät he halua olla minun kanssani tekemisessä. Ymmärrän ja hyväksyn sen asian.

Noora toivoo, että alkoholismista puhuttaisiin rohkeammin ja suoraan, jotta edelleen pinnalla olevaa tabua saataisiin murrettua.

– Ihmisten pitäisi puhua rohkeammin tästä sairaudesta ja ihan oikeilla nimillä, ei kiertoilmaisuin. 

Edessä ensimmäinen raitis joulu 

Joitakin asioita voi kuitenkin vielä yrittää korjata. Tulossa on ensimmäinen raitis joulu, ja Noora aikoo viettää sen perheen kanssa. 

Aiemmin joulut olivat menneet samalla kaavalla. Perheen joulupöydässä Noora aloitti punaviinillä ja jatkoi terästettyyn glögiin. Muutaman tunnin perhejoulun kärvisteltyään hän siirtyi kotiin juomaan.

– Pystyin hyvin esittämään sen kolmisen tuntia ja olla ihmisiksi. Koko ajan oli kova hinku päästä kotiin juomaan. 

Tänä vuonna Noora ei nauti tippaakaan alkoholia, sillä takana on yli puoli vuotta raittiutta. Hän on todella kiitollinen siitä, että perhe on jaksanut sietää niin pitkään alkoholismin kärjistämää luonnetta.

– Tänä vuonna pystyn ensimmäistä kertaa moniin vuosiin olemaan läsnä, eikä ole kiireen tunnetta. Haluan näyttää, että en ole sellainen ihminen, mitä olin 17 vuotta.

Lue myös: Kannattaako firman bileissä tarjota ilmaista viinaa? Lääkärit kertovat, kuinka työelämä voi altistaa päihdeongelmalle – "Vahva riskitekijä"

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!
Artikkelia muokattu 25.12. kello 9.29. muutettu Facebook-ryhmän kirjoitusasu oikein.