Ala-asteikäisenä Riitta Koivula valvoi aamuyöhön tehdäkseen isälleen sillivoileivän alkoholinhuuruisen illan päätteeksi. Myöhemmin hän vannotti itselleen, että ei kelpuuta miehekseen alkoholistia. Toisin kävi.
Riitta muistaa edelleen elävästi, kuinka istui lapsuudenkotinsa yläkertaan vievien portaiden puolessa välissä. Portaat ovat tälläkin hetkellä ainoastaan muutaman sadan metrin päässä, sillä Riitta perheineen muutti viitisentoista vuotta sitten takaisin Kauhajoelle, aivan lapsuudenkodin viereen.
Noilla portailla Riitta vietti useammankin lauantain ja sunnuntain välisen yön odottaen, milloin isä huutaa tytärtään valmistelemaan sillivoileivän. Yleensä pyyntö kaikui noin neljän aikoihin aamuyöllä.
– Leipien valmistamisen jälkeen hain peiton ja peittelin isän lattialle. Vasta sen jälkeen annoin itselleni luvan mennä nukkumaan.
Riitta tiesi, että kun isä oli syönyt ja peitelty, hänen ei enää tarvitsisi jännittää, että jotain ikävää tapahtuu.
Pulloon sullottua kiiltokuvaelämää
Parikymppisenä Riitta tapasi Mikan baarissa Kauhajoella. Suhde eteni nopeasti ja Mika pystyi täyttämään sitä rakkauden nälkää ja hyväksytyksi tulemisen tarvetta, mikä Riitan elämästä oli uupunut jo pitkään.
Pariskunta vietti yhdessä vauhdikasta elämää pääkaupunkiseudulla. Vaikka Mika läträsikin viikonloput alkoholilla, Riitan hälytyskellot eivät soineet. Hän sulki silmänsä juomiselta, sillä Mika ei käyttäytynyt samalla lailla kuin isä, vaikka joikin.
– Isä oli humalassa uhkaava ja arvaamaton, mutta Mika ei ollut sellainen.
Kun Riitta alkoi odottaa pariskunnan esikoista 1990-luvun puolessa välissä, puolison alkoholinkäyttö alkoi huolettaa odottavaa äitiä ensimmäisen kerran.
Katso myös: Kun Indira kertoi olevansa alkoholisti, edes läheiset eivät uskoneet. Nyt tubettaja kertoo, kuinka jäi koukkuun. Juttu jatkuu videon jälkeen.
7:14
Toisen lapsen synnyttyä 26-vuotias Mika heittäytyi yrittäjäksi. Muutoksen tuoma vapaus ja liikkuva työ mahdollisti juopottelun Riitan selän takana. Pian Mika alkoi rentoutua konjakkilasin ääressä myös arkisin.
– Arki soljui ja kaikki varmasti näyttikin hyvältä ulkoisesti. Seinien sisällä elämä sen sijaan oli riitoja ja naputtamista.
Mika muuttui tunnekylmäksi, Riitta pakkomielteiseksi
Kun Mika oli työmatkoilla, Riitta hoiti lapset, kodin ja murehtimisen. Eräänä iltana, kun hän ei saanut miestään puhelimen päähän, odotti Mikaa 53 vastaamatonta puhelua. Kun huoli kasvoi, Riitan oma käyttäytyminen muuttui vahingollisempaan suuntaan.
– Se oli minulta ihan sellaista pakonomaista käyttäytymistä, kontrollointia, jonka taustalla oli jatkuva murehtiminen ja pelko.
Kun Mika palasi työmatkoilta, riitely jatkui siitä, mihin se oli aviomiehen lähtiessä jäänyt. Pitkien työmatkojen ja vastaamattomien puheluiden vuoksi luottamus repeili. Alkoholin ryydyttämästä Mikasta tuli vaimon silmiin tunnekylmä.
– Mika sanoi minulle, että työ on hänelle tärkein asia, mitä maailmassa on. En voinut käsittää, miksi hän oli niin kylmä.
Pariskunnan elämää 90-luvun eri vaiheissa. Hääkuva on vuodelta 1995.
Riitta alkoi hakea syitä parisuhteen kuihtumiseen ja vihaiseen ilmapiiriin itsestään. Hän irtisanoutui työstään, koska uskoi, että se auttaisi tilannetta. Hän haki syitä niin työuupumuksesta kuin yleisestä stressistä.
Missään vaiheessa ei tullut esiin, että osasyy parin ongelmiin voisi olla Mikan alkoholinkäyttö. Työt hoituivat, perheellä oli uusi koti, auto pihassa ja onnelliset lapset. Pyhät, kuten joulunajan, Mika pysyi selvänä.
Koska perheen elämä ei näyttänyt ulospäin perinteisen alkoholistiperheen arjelta, Mikan ongelma oli helppo sivuuttaa.
Katso myös: Suomalaisten alkoholin kulutus kasvaa lomilla. MTV Uutiset kysyi viime kesänä, mistä tunnistaa sen, että tissuttelu on lähtenyt käsistä. Juttu jatkuu videon jälkeen..
6:01
Yksi alkoholin kyllästämä työreissu muutti kaiken
Vuonna 2009 kaikki kuitenkin muuttui.
Kauhajokelaisen omakotitalon olohuoneen ovella seisoi työreissulla rähjääntynyt mies. Kädessä oli tavan mukaan tuliaiset, hajuvesipullo ja koru, vaimon lepyttämistä varten.
Kotona vastassa ei ollutkaan tuttuun tapaan kiukkuista huutoa, vaan uudenlainen, välinpitämätön Riitta. Mika muistaa, kuinka se sattui.
Vaikka Mika käytti työreissuillaan paljon alkoholia, työt hoituivat aina. Sairauslomapäivätkin olivat laskettavissa yhden käden sormissa. Nyt takana oli matka, joka hävetti ja pelotti uudella tavalla.
– Sillä työmatkalla minulla meni luotto itseeni ja ensimmäisen kerran tuli kunnolla pelko siitä, kuinka minun käy tässä elämässä, Mika kertoo.
Reissun jälkeen Mika hakeutui hoitoon, vaikka osa läheisistä piti alkoholiongelmaa liioitteluna. Olihan hän pärjäävä yrittäjä, eikä edes näyttänyt alkoholistilta.
Lue myös: Merjan lapsuus alkoholistiperheessä oli painajaista – känninen isä pakotti ajamaan autoa, saunan lauteilla pulputti kiljusammio: "Koulussa olin zombi"
Riitta vei Mikan päihdehoitoon. Kotimatkalla kyyneleet alkoivat vieriä holtittomasti pitkin vaimon poskia. Määrittelemätön suru nousi pintaan.
– Minun olisi pitänyt itkeä onnesta, mutta itkinkin pelosta. Mietin, että mitä jos Mika tajuaa, että minä olen se hullu ja haluaa ottaa eron.
Riitta sanookin, että ei voi ottaa kunniaa Mikan hoitoon hakeutumisesta.
– Hänessä itsessään syntyi se tarve lähteä hoitoon ja tarve olla rehellinen. Olen sanonut, että jos Mika ei olisi tajunnut niin en minäkään välttämättä olisi.
Perheessä olikin kaksi rikkinäistä
Raitistuttuaan Mika alkoi viettää enemmän aikaa lapsien kanssa ja hoitaa arjen asioita. Kun hänestä vihdoin tuli ensimmäistä kertaa samanveroinen aikuinen, Riitta alkoi oireilemaan.
Riitan tunteet vaihtelivat laidasta laitaan. Oli vihaa, surua, katkeruutta ja mustasukkaisuutta siitä, että Mika viettikin enemmän aikaa lasten kanssa.
Tunteiden sekamelskan keskellä Riitta tajusi, että Mika ei ollut ainoa, jonka tulisi hakea apua. Myös läheinen tarvitsee hoitoa.
Yhden sijaan perheessä olikin nyt kaksi rikkinäistä, eikä Mikan uusi alkoholiton elämä muuttanutkaan kaikkea kauniimmaksi.
Lue myös: 14-vuotiaana alkoholiin rakastunut perheenäiti varjeli kulissejaan yli 20 vuotta – "Häpesin ja inhosin itseäni"
Vaikeuksista huolimatta kummatkin halusivat korjata itsensä lisäksi myös perheen. Halu oli kova, mutta oli monta hetkeä, kun pari mietti, että pitääkö heidän sittenkin erota.
– Ei me oltaisi tässä Mikan kanssa, jos olisin jäänyt sellaiseksi kiukuttelijaksi, ja purkanut jatkuvasti sitä katkeruuden, vihan, kaunan ja pelon sisäistä mössöä.
Nyt yli yksitoista vuotta myöhemmin Riitta haluaa kiittää miestään pitkämielisyydestä ja kärsivällisyydestä. Mika antoi vaimolleen tilaa kipuilla, vaikka oli itsekin vasta hakeutunut hoitoon. Mika kuitenkin koki olevansa sen Riitalle velkaa.
– Olin vasta ymmärtänyt sen, kuinka olin omalla toiminnallani satuttanut perhettäni. Monesti nykypäivänä sanonkin, että läheinen on niin hullu, millaiseksi olemme hänet juoneet, Mika toteaa.
Omasta riippuvuudesta muiden auttajaksi
Siitä on nyt noin neljä vuotta, kun Riitta tajusi, että myös isälle tehdyt sillivoileivät olivat osa hänen omaa kipuaan. Läheisriippuvuuden juuret juonsivat lapsuuteen asti.
Riippuvuus näkyi Riitassa pelkoina ja pakonomaisena tarpeena tulla hyväksytyksi. Toipumisen myötä hän on löytänyt elämäänsä uudenlaista tarmoa.
Mika ei usko, että pari olisi yhdessä, jos Riitta ei olisi myös alkanut hoitamaan omaa läheisriippuvuuttaan.
Aika ja puhuminen ovat auttaneet Riittaa ymmärtämään omia heikkouksiaan. Kahdeksan vuotta sitten hän perusti Kauhajoelle Oikeahetki-päihdeklinikan, jossa hän työskentelee perheterapeuttina. Hän on ymmärtänyt, että toipumisessa on tärkeintä vastuunotto omasta itsestä.
– Vaikka me läheisriippuvaiset koemme usein olevamme auttajia, minulle suurin järkytys oli tajuta, miten itsekeskeistä se on. Kaikki pyöri omien ajatusten ja tarpeiden ympärillä.
Lue myös: Elämä päihderiippuvaisen kanssa imi täysin Virvan, 25, elämänilon – sitten hän haki itselleen apua: "Minäkin olin sairas"
Läheisten hoidon kehittäminen onkin ollut Riitalle tärkeää, ja viimeiset kolme vuotta Oikeahetki on panostanut myös läheisryhmiin. Hänen mukaansa läheisten ja perheen huomiointi jää usein liian vähälle, vaikka heillekin pitäisi tarjota apua aivan yhtä lailla.
– Läheisiä on paljon enemmän kuin riippuvaisia, heidän toipumisensa on paras tapa auttaa alkoholistia ja tehdä ennaltaehkäisevää työtä. Moni läheinen ei tiedä, että heilläkin on oikeus saada hoitoa ja usein läheiset ovat hakemassa apua vain perheen addiktille tai alkoholistille.
Riitta muistuttaa niin oman kokemuksensa että työnsä kautta, että toipuminen on koko perheen prosessi, ei ainoastaan päihderiippuvaisen. Tunteiden tunnistaminen sekä tunne-elämän tasapainottaminen ovat keskeisiä asioita myös läheisriippuvuuden hoidossa.
– Toipumattomuuden tunnistaa toisen muuttamisyrityksistä, syyllistämisestä, kontrolloinnista, itsesäälistä, itsensä rankaisemisesta, vihasta, kaunasta, peloista, katkeruudesta, ahdistuksesta.
Tunteista ei kuitenkaan pääse eroon heti, vaan toipuminen on pitkällinen prosessi. Joskus matkalla on myös pomppuja ja takapakkeja.
– Ensimmäisen vuoden aikana pidetään peili itseen ja tutkitaan omaa elämää. Kun tuntee itseään paremmin, on keskustelu tuloksekkaampaa toisen kanssa.
Alkoholi ja läheisriippuvuus tukahduttivat rakkauden
Mika ei ole juonut tippaakaan viimeiseen yhteentoista vuoteen. Ystävänpäivä on Koivuloille erityinen päivä, sillä 14. helmikuuta vuonna 2009 oli Mikan ensimmäinen juomaton päivä.
Alkoholin jättämisen jälkeen elämän arvojärjestys muuttui, ja tunnekylmä ja empatiakyvytön mies on nyt poissa.
– Ennen en kyennyt ollenkaan liikuttumaan, ja tietysti rakkaus on myös yksi, jonka olen löytänyt uudestaan, Mika kertoo.
Pariskunta vietti tänä vuonna 25-vuotishääpäiväänsä.
Riitta ei olisi ikinä osannut kuvitella, että perhe pystyy elämään yhtä seesteitä ja normaalia elämää kuin nyt. Hän ei enää pelkää tulevaisuutta tai sitä, että Mika lähtee juomaan.
Pariskunta on nähnyt muutoksen myös heidän neljässä lapsessaan.
– Paras palaute oli se, että yksi lapsistamme sanoi, että ei osaa edes ajatella enää sitä, että isä lähtisi juomaan. Meillä on hyvä perhe, Riitta kertoo.
Lähes parinkymmenen alkoholinhuuruisen vuoden jälkeen Riitta löysi itsensä, ja rinnalleen sen miehen, johon parikymppisenä rakastui.
– Kyllä minä näin ihan oikein, sillä siellä takana oli aina se kiltti ja hyvä mies. Pitkään meidän välissä oli vaan se alkoholi.