Peter Prevc vei mäkihypyn lauantaina uudelle askelmalle. Hän täräytti ensimmäisenä miehenä lajin historiassa suksensa 250 metriin.
Edellinen "pyöreä luku" rikkoutui maaliskuussa 1994, kun Toni Nieminen ylitti ensimmäisenä hyppääjänä 200 metriä. Hänen on helppo samaistua Prevcin tunteisiin.
– Hän tietää, että nimi piirretään semmoiseen historiikkiin, josta se ei koskaan pyyhkiydy pois. Hän on ollut osa lajin kehitystarinaa, ja nyt on syntynyt sellainen merkkipaalu, että lajissa on siirrytty uusi askelma, Nieminen tunnelmoi.
Prevc oli puolitoista vuotias ja hänen jalkansa tutisivat pelkästä kävelystä, kun Nieminen ponkaisi ME-hyppynsä slovenialaisen kotimaassa. Tuolloin 250 metrin ylittäminen oli molemmille yhtä utopistista.
– En olisi silloin tähän uskonut, mutta tuollaiset hypyt vetävät nöyräksi, Nieminen kehuu.
21 vuotta sitten "viittä vaille hanskassa"
Niemisen mielestä hänen ennätyksensä ajoista lähtien laji on muuttunut entistä enemmän liitelyksi. Maailmanennätys on kehittynyt hiljalleen mäkien kasvaessa.
– Tosiasiassa minun aikojen välineillä ja sillä paineella, joka vartalon ja suksien alla oli, tuli tunne, että on viittä vaille pysyykö touhu hallittavissa. Silloin tuntui, että paketti leviää jo sen takia, että putoamisen ja vauhdin kiihtymisen luoma ilmanvastus on niin valtava, ettei hyppyä enää hallinnut, Nieminen sanoo.
– Se oli itse asiassa helpotus, että alamäki tuli vastaan, hän nauraa.
Nieminen on myöntänyt, että hän pelkäsi "vellit housussa" ennen ME-hyppyään. Kisan olosuhteet olivat arvaamattomat ja paine oli välineiden ja miehen äärirajoilla.
– Näin se vaan tuntuu olevan, että kun lajia ja varusteita kehitetään ja kun miehetkin kehittyvät ja taitotaso kasvaa, taitaa olla parempi pitää suunsa kiinni ja katsoa mihin asti mennään, Nieminen hymähtää.
– Kun kärjistäen sanoo, että monttua kaivetaan syvemmälle ja syvemmälle, niin pudotaan pidemmälle ja liidellään enemmän, siinä tulee kysymys missä raja tulee vastaan. En tiedä, juuri nyt miettii, että tuleeko se koskaan.
"Pidemmälle mennään"
Niemisen mielestä moni nykyhyppääjä on nykyisten nopeuksien ja niiden luomien ilmanpaineiden kanssa vaikeuksissa. Riskirajoilla mennään ja vuosien aikana rajoja on ylitetty moneen kertaan. Välillä mennään liian pitkälle, mutta juuri nyt Prevc on oletettavasti sanoinkuvailemattomassa mielentilassa.
– Jos haetaan omia rajoja ja voitetaan omia pelkoja, niin sellaisia uskomattomia fiiliksiä nämä hypyt tarjoavat. Jokainen meistä, joka on kohdannut ja ylittänyt omia pelkojaan tietää, miten euforinen tila se on. Sitähän on maailman kovin jätkä.
– Se, missä kipukynnys kenelläkin on, vaihtelee. Mutta nämä ovat niin kovia jätkiä, että se on nyt 250 metrissä. Kyllä tästä vielä pidemmälle mennään, Nieminen lupaa.
Mahdollisuus siihen on jo huomenna Vikersundin toisessa kisassa. Niemisen ennätyksen vei 21 vuotta sitten Espen Bredesen päivää myöhemmin.
Nähtäväksi jää, millaisiin metreihin hurjapäät lentävät, kun Planican uudesta, vielä Vikersundia isommasta, mäestä hypätään ensimmäisen kerran.