Entinen poliisiylijohtaja Paatero antaa loppulausuntonsa virkarikoskäräjillä

Käräjöinti koskee Helsingin poliisin tietolähdetoiminnan järjestämistä ja valvontaa. Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion johtama yksikkö tyhjensi lähteet rekisteristä viime vuosikymmenen loppupuolella, eikä laitoksella merkattu lähteitä rekisteriin vuosiin.

Ei tiennyt?

Paatero tuli syyttäjän mukaan tietoiseksi Helsingin poliisissa vallinneista laittomista käytännöistä ainakin vuonna 2009. Oikeudessa viime syksynä Paatero vakuutti, ettei hänen tietoonsa koskaan tullut poliisin tietolähteisiin liittyviä ongelmia. Paateron mukaan hänellä oli syytä luottaa siihen, että organisaatio, jonka rakenteet oli tehty toimiviksi, toimisi.

– Minulle ei kukaan sanonut, että joku rikkoisi lakia. Siihen pitäisi silloin monen puuttua ja minäkin olisin puuttunut, Paatero sanoi.

Paateron mukaan poliisien toiminnan valvontaan oli riittävästi resursseja, mutta kaikkea ei kuitenkaan pysty valvomaan. Ongelmia oli ainakin tietojärjestelmissä. Yhteistä rekisteriä tietolähteistä yritettiin Paateron mukaan tehdä, mutta asia venyi.

Paatero toimi poliisiylijohtajana vuosina 2008–2015 eläkkeelle jäämiseensä asti. Hänen mukaansa asiat tulivat hänen ratkaistavakseen yksiköiden päälliköiden kautta, eikä muita kanavia käytännössä ollut.

Syytteelle kritiikkiä

Loppulausuntonsa antaa tänään myös poliisiylitarkastajana toiminut mies. Hänellä oli syyttäjän mukaan vakavan rikollisuuden vastuualueen esimiehenä vastuu valvoa ja johtaa toimintaa. Miehen puolustus vetosi oikeudessa sääntöviidakkoon ja lisäksi kritisoi sitä, miten syyte on kirjoitettu.

Kahdeksan virkamiestä syytteessä, kaikki kiistävät

Oikeudenkäynnissä on syytteessä pitkä liuta entistä ja nykyistä korkeaa poliisijohtoa. Istunnoissa selvitetään muun muassa, mitä kukakin tiesi tilanteesta Helsingin poliisissa ja pitäisikö jonkun tai joidenkin joutua siitä rikosvastuuseen.

Kaikki syytetyt kiistävät syyllistyneensä virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Tietolähteiden käytön rekisteröimisessä on kyse sekä rikoksesta epäillyn että viranomaisen itsensä oikeusturvasta. Valvomattomaan käyttöön liittyy esimerkiksi riski siitä, että poliisi voisi antaa lähteelleen rikoksia anteeksi.