Katrin, 38, hirsinen vuokramökki seisoo lumessa kuusien keskellä. Kylmenevästä syksystä huolimatta mökissä on mukavan lämpöistä, uunissa roihuaa tuli.
Tämä on ollut Katrin koti pian kaksi vuotta. Katri kutsuu itseään erakoksi. Kun hän näki tulevan kotinsa ensimmäistä kertaa, hän tiesi kynnyksen ylitettyään, että juuri näin hän tahtoo asua. Yksin, keskellä metsää ja omilla ehdoillaan.
Katria kiehtoo vanhanaikainen elämäntapa ja täällä se on todellakin mahdollista. Mökissä on sähköt. Ei juoksevaa vettä, ei sisävessaa, puulämmitys.
Katri ei kaipaa mukavuuksia. Itseasiassa hänen suurin haaveensa on muista riippumaton, mahdollisimman omavarainen elämä. Haaveen taustalla vaikuttaa lapsuuden idoli, naapurin Alma-mummo.
– Alma eli sellaista autenttista 50-luvun elämää. Kasvatti oman ruokansa, haki kaupasta vaan sen, mitä ei itse pystynyt tuottamaan. Vietettiin lapsena siellä paljon aikaa yhdessä. Siksi kiehtoo hirveästi vanhan ajan yksinkertainen elämäntyyli, missä tuotetaan mahdollisimman paljon itse.
Ruoka
Katrin pihapiiristä tulee jo jonkin verran omaa tuotantoa. Vesi kannetaan kaivosta, kolme munivaa kanaa sekä pieni kasvimaa tuottavat jo jotakin lautaselle. Katrin toive on, ettei kaupasta tarvitsisi tulevaisuudessa hakea juuri muuta kuin sokeria, jauhoja ja suolaa.
Ensi keväänä Katri aikoo kuokkia itselleen suuremman perunamaan ja rakentaa pihapiiriin maakellarin tai maakuopan juuresten säilyttämistä varten. Harkinnassa on hankkia myös metsästyskortti, mutta ensin hän aikoo lähteä metsälle mukaan katsomaan, kykeneekö hän olemaan mukana, kun ammutaan riistaa.
– Lypsäviä kuttuja on tarjottu kaveriksi, niistä saisi noin litran maitoa päivässä. Aion myös hioa kalastustaitojani, jotta saisin enemmän kalaa pöytään eikä tarvitsisi ostaa kaupasta niin paljoa jauhelihaa ynnä muuta särvintä perunan kylkeen.
Katrilla on kolme kanaa.
Sähköttä
Omavaraisuus kiinnostaa Katria osittain siksi, että itsenäisyys tuo hänelle turvallisuuden tunnetta. Mikäli jotakin yllättävää tapahtuisi ja esimerkiksi sähköt katkeaisivat pidemmäksi aikaa, rauhoittavaa tietää pärjäävänsä.
Jos mökistä pitäisi joskus muuttaa muualle, hänen vaatimuksensa uuden kodin suhteen olisi, että kaiken täytyy toimia myös sähköittä. Ulkohuussi, ulkosauna ja puulämmitys ovat ehdottomia vaatimuksia.
– Esimerkiksi sähköverkot on tosi haavoittuvaisia. Ei tarvitse paljon, että menee koko yhteiskunta sekaisin. Jos sähköt menevät koko maasta, oli syy sitten sota tai auringonpurkaus tai mitä tahansa, haluan elää niin, että pärjään siitä huolimatta.
Katri sanoo, ettei aktiivisesti murehdi katastrofeja, mutta varautuminen on silti viisasta. Hän jatkaa, että koronapandemia osoitti, kuinka kätevää omavaraisuus on tiukassa paikassa.
– Jo pandemia osoitti, miten haavoittuvia me olemme. Esimerkiksi pidemmässä karanteenissa omia varastoja on hyvä olla sen verran, ettei tarvitse lähteä kauppaan tartuttamaan itseään. Tai mikäli Suomessa tulisi yhtä kovat rajoitukset kuin muualla Euroopassa, ettei kauppaan edes pääse.