Sari Simoska alkoi karsia turhia tavaroita elämästään kymmenen vuotta sitten tullessaan äidiksi. Nyt hän on ääriminimalisti, jonka kerrostaloasuntoon ei tule sähköjä.
Modernin kerrostaloyksiön lattialla lojuu retkipatja ja muutamat siististi päällekkäin pinotut laatikot. Koti ilman mattoja tuntuu varpaiden alla alastomalta ja ääni kimpoilee verhottoman asunnon seinistä.
Keittiön tasolla ei kiiltele monelle tuttuja kromisia sähkövempaimia. Sen sijaan keittiön nurkassa on retkikeitin ja hanan vieressä nököttää kanisteri.
Simoska kiinnostui minimalismista tullessaan äidiksi kymmenen vuotta sitten. Tuore vanhempi halusi olla mahdollisimman pitkään kotona ja alkoi kiinnittää huomiota menoihinsa. Kulujen karsimisen myötä töitä tarvitsi tehdä vähemmän ja aikaa jäi enemmän.
Kun Simoska muutti 160 neliön omakotitalosta 40 neliön kerrostaloon, rojut harvenivat kuin itsestään. Nyt 20 neliön yksiön ainoat huonekalut ovat pieni ruokapöytä ja kaksi tuolia.
– Ihmiset ovat sitä mieltä, että tässä ei ole mitään järkeä ja kysyvät, miksi en voi elää kuin normaalit ihmiset.
Simoskalle minimalismissa on hyvinkin paljon järkeä.
Sängyn sijaan alkoviin on kerättynä lähes kaikki Simoskan vähät tavarat.
Simoskan tarina on osa Tositarinoita elämästä -dokumenttisarjaa. Katso kaikki Tositarinoita elämästä -minidokumentit MTV Katsomosta!
Jääkaappi kuivakaappina
Kymmenen vuoden aikana Simoska on karsinut kasan sellaisia tavaroita, jotka ovat muille itsestään selvyyksiä. Hänellä ei ole mikroa, vedenkeitintä, imuria, tv:tä – ei mitään peruselektroniikkaa.
Jääkaapissa ei loista edes valo. Kun Simoska huomasi, että pitää jääkaappiaan päällä ainoastaan kahvimaidon viilentämistä varten, hän tempaisi töpselin seinästä. Kylmät tuotteet ovat nyt kylmälaukussa parvekkeella ja jääkaappi toimii kuivakaappina.
Lue myös: Testasimme supernopean tavan siivota – tarvitset vain kolme minuuttia: "Huomattava ero"
Kaupasta Simoska valitsee ruokaa sen mukaan, ettei valmistus vaadi sähköä.
– Kun kylmäsäilytystilat ovat rajalliset, niin juustopaketin tai voipaketin hankkiminen on välillä vähän haastavaa. Kun ei ole pakastinta, niin tietenkin kaikki pakasteet jäävät ostamatta.
Moni ihmettelee, kuinka Simoska pystyy karsimaan myös lämpimästä ruoasta.
Nykyään Simoska tekee lämmintä ruokaa lähinnä, kun kylässä on hänen 10-vuotias lapsensa. Silloinkin ruoka kypsyy retkikeittimen avulla.
– Lämmin ruoka ja kuuma kahvi ovat sellaisia asioita, mistä moni ei ole valmis luopumaan. Ihmiset ovatkin hirveästi kommentoineet juuri mun kahvinjuontia.
Simoska juo siis kahvinsa kylmänä. Keitinvettä hän säilyttää retkipullossa parvekkeella, jotta se varmasti on tarpeeksi kylmää.
Enintään 10 litraa päivässä
Simoska laskee kanisterista vettä pieneen kattilaan. Juomavesi niin kuin keittovesikin tulee kanisterista. Veden hän saa tuttaviensa kaivosta.
Simoskan tavoitteena on käyttää mahdollisimman vähän vettä. Juoksevaa vettä hän kuluttaa ainoastaan vessan huuhteluun.
Perusarjessa vettä kuluu noin 5 litraa, pyykinpesupäivänä tarve nousee 10 litraan. Määrä on sama, mikä Simoskalla menee retkeillessä per päivä. Hän haluaa asettaa arkisen tarpeensa niin, että pärjäisi samalla vesimäärällä luonnossa.
Simoskalle on tärkeää, että hän pärjää luonnossa ja luonnon antimilla. Hän metsästää, sienestää ja marjastaa. Kaapista löytyy nytkin kuivattuja sieniä, jotka on myös helppo ottaa retkelle mukaan.
Kesäisin Simoska kasvattaa vihanneksia, kuten tomaatteja, herneitä, perunoita. Hän on päässyt nauttimaan myös oman sadon mansikoista.
– Saan arvoa siitä, että teen töitä itselleni. Kun syön niitä itse kasvatettuja tomaatteja, teen töitä itselleni.
45 vaatetta
Makuualkovissa ei ole jenkkisänkyä. Sinne mahtuu kaikki Simoskan tavarat ja tilaa jää vielä ylikin. Hän on viikannut kasseihin ja laatikoihin vaatteet ja kaikki muut tarvikkeet, mitä minimalisti elääkseen tarvitsee.
– Mulla on äärimmäisen vähän vaatteita ja parit vaatekerrat tulee noista vaatteista.
Vaatteet olivat ensimmäinen asia, joista Simoska alkoi aikoinaan karsimaan. Farkkuja tai kauluspaitoja ei vaatteiden joukosta enää löydy. Tilalla on villakerrastoja, villapaitoja, vaellushousut, uimapukuja ja viidet sukat. Vaatteita on yhteensä 45 kappaletta, joka sisältää myös kengät.
– Haluan, että materiaalit ovat luonnonmukaisia eli ei keinokuituja. Haluan myös välttää puuvillaa sen epäeettisyyden takia.
Lue myös: Miten päästä eroon kodin turhasta rojusta? Kaaoksen kesyttäjät kertovat, mistä eivät itse pystyisi luopumaan
Viimeksi hän karsi vanhoja polyesterivaatteita sitä mukaan, kun ne ovat rikkoutuneet. Talvitakkia hän ei omista ollenkaan, vaan suosii kerrospukeutumista.
– Olen jo vuosia kerrospukeutunut käyttäen paksuja villapaitoja. Sitten mulla on ohut tuulipuvun takki, jonka laitan villapaidan alle. Sillä olen pärjännyt 20 asteeseen.
Vaikka Simoska tekee vaatehankintoja äärimmäisen harvoin, pohtii hän talvitakin ostoa. Suunnitelmissa on talviretki Lapin erämaahan, josta ei välttämättä kerrospukeutumisella selviä.
Kerrostaloyksiö ilman sähköä
Viimeisin karsinnan kohde on sähkösopimus, jonka hän irtisanoi pari viikkoa sitten. Simoska kulutti sähköä noin kolmella eurolla kuukaudessa. Kun perusmaksu oli lähes neljä euroa ja sähkönsiirtoon kului 20 euroa, ei yhtälö näyttänyt enää järkevältä.
– Ei se ole hankalaa olla sähköttä. En juuri käytä sähkövempeleitä, paitsi läppäriä, puhelinta ja otsalamppuja.
Simoska työskentelee usein kirjastossa, jossa samalla lataa tietokonettaan ja puhelintaan. Häntä on myös kritisoitu tästä niin kuin hänen valitsemastaan elämäntyylistä ylipäätään.
– Mua kritisoidaan siitä, että elän toisten kustannuksella. Esimerkiksi tämä kirjastossa työskentely, että miten kehtaan kuluttaa siellä muiden veronmaksajien sähköä. Käytännössä hyvin harvoin hyödynnän toista ihmistä ilman minkään sortin vastapalvelusta.
Sari Simoska toimii yrittäjänä, jonka tärkeitä työvälineitä ovat tietokone ja puhelin.
Simoska tekee pihatöitä ja hoitaa puutarhaa, mistä vastapalveluksena saa talon omistajan kaivosta vettä. Sen lisäksi hän leikkaa hiuksia, neuloo ja toimii koiravahtina.
– Mun valuutta ei ole pelkkää rahaa, vaan uskon ihmisten yhteisöllisyyteen ja hyvyyteen.
Kattolamppuja ei viedä metsään
Keittiöntasolla, kanisterin vieressä, on otsalamppu, joka on yleensä kovassa käytössä myös kotona. Nyt on hankittava uusi, sillä vanha meni juuri rikki.
Simoska ei käytä kattolamppuja. Hän ei käyttänyt niitä edes silloin, kun sähköt vielä kulkivat asuntoon.
– Ihmiset kysyvät, että miksi en käytä vaan kattolamppuja. Sehän on niin paljon ekologisempaa ja halvempaa. Kattolampussa on kuitenkin se ongelma, että en voi viedä sitä metsään. Mun arjessa otsalamppu on käytännöllisempi, koska se toimii sisällä ja ulkona.
Moni kritisoija ihmettelee, miten minimalismin ja äitiyden voi sovittaa yhteen. Simoskan lapsi on nyt 10-vuotias.
On väitetty, että Simoska olisi minimoinut myös lapsen elämästään pois.
– Näen, että nykypäivänä on ihan mahdollista olla etä-äiti. Haluan rikkoa sitä tabua, mikä isyyden ja äitiyden välillä on. Jos olisin mies, kukaan ei kyseenalaistaisi mun vanhemmuutta.
Simoska tekee myös poikkeuksia minimalismiinsa, kun lapsi on kylässä hänen luonaan. Silloin retkikeittimessä valmistuu useammin lämmintä ruokaa. Myös kaupan palvelutiskit ovat ahkerammassa käytössä.
– Totta kai käymme lapsen kanssa ihan normaalisti huvipuistoissa ja joskus syömässä kaupungilla. Lisäksi silloin kun sähköt vielä olivat, lapsi sai käyttää kattovaloja.
Lue myös: Noorasta tuli etä-äiti vastoin tahtoaan: "Elämäni pahin trauma"
Uusi koti metsässä
Helmikuun loppuun asti Simoska nukkuu makuupussissa täytettävällä retkipatjalla. Tulossa on kuitenkin jälleen uusi elämänmuutos. Asunto on irtisanottu ja seuraavaksi Simoska muuttaa tavaroineen metsään.
Simoska pienentää kulujaan, jotta saisi vapautta. Yksi osoitus tästä on asunnon irtisanominen.
– On ihanaa, että mulla on vapaus mennä ja tehdä, enkä ole sidottu tiettyyn aikaan ja paikkaan.
Suurin osa Simoskan tavaroista on sellaisia, jotka soveltuvat myös retkeilyyn.
Simoska on harjoitellut metsään muuttoa ja nukkunut aina silloin tällöin parvekkeella. Luontoon muutto jännittää vähän, sillä Simoska on jo kahdesti sitä yrittänyt ja palannut takaisin asuntoon.
– Ne ovat itse asiassa kaatuneet siihen, että mulla ei varusteet ole olleet kunnossa. Nyt sitten olen panostanut niihin tarvikkeisiin, että pystyn olemaan 20 asteen pakkasessakin tuolla pihalla.
Lue myös: Mikkeliläinen Antti on nukkunut 249 yötä metsässä riippumatossa: "Tämä on raakaa touhua, vaikka veri ei roisku"
Koti ei tarkoitakaan Simoskalle omakotitaloa hienouksineen. Asunto on hänelle seinät ja katto, joka sitoo yhteen lokaatioon ja on ennemminkin rajoittava tekijä. Hän on onnellinen, kun saa vihdoin pakata tavarat autoon ja lähteä tien päälle.
– Nyt saan liikkua sillä rahalla, mitä ennen maksoin kämpästä. Se tuntuu paljon paremmalta ratkaisulta.
Luksusta kuuma kahvi ja lämmin suihku
Simoska nauttii elämästään minimalistina, eikä haikaile ylimääräisen "luksuksen" perään. Hän tykkää kuitenkin siitä ajatuksesta, että hänellä olisi mahdollisuus kuumaan kahviin tai suihkuun niin halutessaan.
– Ne ovat mulle luksustuotteita ja nautin niistä huomattavasti paljon enemmän, mitä olen silloin nauttinut, kun ne ovat olleet päivittäisiä asioita.
– Suomalaiset elävät todella hyvää elämää. Meidän pitäisi oppia arvostamaan paljon enemmän sitä, mitä meillä tällä hetkellä on.
Sarin kaikki vähät tavarat on siirretty jo laatikoihin metsään muuttoa varten.
Minimalistinen elämäntapa tarjoaa Simoskalle myös jännitystä. Hän tykkää haastaa itseään ja tehdä asioita, joita "tavalliset ihmiset" eivät tekisi. Hän ei pelkää epäonnistua.
– Haluan kokeilla ja katsoa, mihin musta on ja miten pärjään. Se voi olla, että tämä tuleva metsään muuttokin on vain vaihe. Se houkuttelee, joten annetaan palaa.
Salainen unelma minimalistien yhteisöstä
Jos metsään muuttoa ei lakseta, Simoskalla ei ole enää uusia suunnitelmia pienentää elämäänsä.
– Mähän oon aika äärimmäinen jo. Tästä on melkoisen hankala kärsiä enää ja minimalismi ei ole mitään semmoista kilpailua.
Yksi salainen unelma Simoskalla vielä on. Se on kuitenkin vasta idea-asteella.
Hän unelmoi hankkivansa vielä joskus metsäpalstan, jonne ihmiset voisivat tulla asumaan minitaloineen ja telttoineen. Ruoka tulisi luonnosta kalastamalla, marjastamalla ja metsästämällä.
– Olisi kiva voida edistää vapautta kaipaavien ihmisten pääsyä tällaiseen elämäntapaan. He voisivat elää velattomasti tai hyvin pienellä velalla. Tehdä niitä normaaleja asioita siinä minikodissa ja nauttia luonnonrauhasta.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran helmikuussa.