Hyvinvointivaltio on rakennettu kestämään vaikeita aikoja. Mutta se edellyttää tunnetta siitä, että olemme kaikki samassa veneessä. Kun puhutaan valtiontalouden sopeuttamisesta, täytyy miettiä, mikä on vastuullista ja samaan aikaan järkevää. Ennusteet tämän ja ensi vuoden talouskasvusta ovat vaisuja. Emme voi tehdä liian kovia toimia vaarantamatta hyvinvointivaltiota ja sen taustalla olevaa ajatusta kaikkien yhteisestä edusta.
Maailman talousfoorumin kokouksessa Davosissa yhdeksi pääteemaksi on nostettu eriarvoistuminen. Ja aivan oikein. Kansalaisjärjestö Oxfam julkaisi hiljattain tiedon, että maailman 85 rikkaimman omaisuus on yhtä suuri kuin maailman köyhimmän puolikkaan. Siis metrovaunullinen ihmisiä omistaa saman verran kuin 3,5 miljardia ihmistä. Luvut pysäyttävät.
Vaikka mittaluokka on täysin eri, myös Suomessa eriarvoisuus on viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana ollut kasvussa. Vaikka eroja on pystytty joillain osin myös kaventamaan, näkyy eriarvoisuus kasvavana erona terveydessä, koulutuksessa ja tuloissa.
Terveyserot näkyvät ihmisten elinajanodotteessa. 35-vuotiaiden miesten kohdalla köyhimpien ja rikkaimpien välinen ero elinajanodotteessa on jo 12,5 vuotta.
Erot ovat lisääntyneet myös koulussa. Suomalainen peruskoulu on menestynyt erilaisissa tutkimuksissa, koska oppilaiden tulokset ovat olleet taustasta riippumatta hyvin tasaisia. Huonotkin oppilaat ovat olleet aika hyviä. Nyt tilanne on muuttumassa ja ero oppilaiden tuloksissa kasvaa. Tilanne ei hyödytä edes parhaimpia oppilaita, koska heidänkin oppimistuloksensa ovat laskeneet.
Tuloerot ovat Suomessa pysyneet viime vuosina kohtuullisina. Tähän ovat vaikuttaneet muun muassa päätökset perusturvan parantamisesta ja perusvähennyksen kasvattamisesta. Silti myös Suomessa näyttäisi johdon ja palkansaajien palkkaero revenneen liian suureksi.
Näiden asioiden takia on tärkeää, että hallitusohjelmassa painotetaan terveyserojen, eriarvoisuuden ja tuloerojen kaventamista. Se on hallitusohjelman ensimmäinen priorieetti.
Hallituksen politiikka on kaventanut tuloeroja ja samaa tätä linjaa on syytä jatkaa. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut tuloerojen sekä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseen. Myös sukupolvelta toiselle köyhyyden periytyminen ja syrjäytyminen on katkaistava. Näistä tavoitteista on syytä pitää kiinni myös taloudellisesti vaikeina aikoina.
Juuri nykyoloissa moni ihminen tarvitsee hyvinvointivaltiota. Vaikka kehysriihessä joudumme sopeuttamaan valtiontaloutta, on tärkeää, että se tehdään oikeudenmukaisesti, suuntana eriarvoisuuden vähentäminen. Sopeuttamisen mittaluokka on auki, eikä mitään lukuja ole lyöty lukkoon. Tärkeää on, etteivät mahdolliset sopeutustoimet heikennä kasvua ja työllisyyttä. Velkasuhteen taittamistavoitettakin on tarkasteltava tästä näkökulmasta.