Tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet Suomessa jo 1990-luvun puolivälistä – eriarvoisuus on läsnä myös terveydessä

Kun vielä vuosina 1966–1990 käytettävissä olevat varat kasvoivat pienimmän tulokymmenyksen kohdalla eniten, kääntyi kehitys päinvastaiseksi vuosina 1990–2017. Jälkimmäisen ajanjakson aikana varakkaimman tulodesiilin varat kasvoivat 0,2 prosenttiyksikköä. Pienimmän tulodesiilin kohdalla luku romahti 4,1 prosenttiyksikköä.

Lisäksi taantuman aikana, eli vuosina 2009–2016, nettovarallisuudeltaan varakkaimman yhden prosentin osalta nettovarallisuuden osuus kasvoi.

90-luvun muutoksen jäljet näkyvät edelleen

Tulo- ja varallisuuserojen kasvun taustalla yhtenä avaintekijänä on Tampereen yliopiston taloustieteen professori Matti Tuomalan mukaan verojärjestelmän muutos.

– Yhtenä keskeisenä syynä tälle erojen kasvulle on vuoden 1993 verojärjestelmän muutos. Silloin otettiin käyttöön eritytetty tuloverotus, jossa pääomatuloa verotettiin vain 25 prosentin veroasteella. Vastaavasti samaan aikaan monessa kunnassa oli ylimmän ansiotulon marginaalivero yli 60 prosenttia. Joten niiden välillä oli suuri rako, Tuomala sanoo.

Lue myös: Nuorten työnsaanti vaikeutunut, lapsiperheiden köyhyys uhkaa lisääntyä – Koronakriisi lisännyt eriarvoisuutta

Verojärjestelmän muutos kannusti Tuomalan mukaan pääomatulojen osuuden kasvattamiseen.

– Hyvin pian tämän jälkeen ilmeni sen tyyppinen kehitys, jossa mitä ylemmäksi tulokerroksissa mentiin, sitä suurempi osuus pääomatuloilla oli tuloista. Ylimmässä promillessa keskimäärin 90 prosenttia kaikista tuloista oli pääomatuloja. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikkein varakkaimmat olisivat erinomaisia investoijia, vaan verotuksellisesti oli paljon edullisempaa näyttää verottajalle tulonsa pääomatulona, Tuomala kertoo.

Verojärjestelmää lähdettiin Tuomalan mukaan muuttamaan sen takia, että Suomessa pelättiin liian korkean pääomatuloverotuksen haittaavan EU:ssa toimimista.

Eroista eroon verojärjestelmää muuttamalla

Suuret tulo- ja varallisuuserot haittaavat Tuomalan mukaan talouden edellytyksiä, ja tästä syystä niitä täytyy tutkia myös tulevaisuudessa.

– On olemassa vankkaa tutkimustietoa siitä, että suuret tulo- ja varallisuuserot ovat pahasta talouden kehitykselle. Suomenkin tapaus osoittaa sen, että kun tuloerot kapenivat vuosina 1966–1990, myös keskimääräinen tulojen kasvu oli suurempaa kuin jälkimmäisellä periodilla, jolloin tuloerot kasvoivat. Pelkästään tämä kuva asettanee kyseenalaiseksi sen, että tuloerot olisivat hyväksi talouden kasvulle, Tuomala sanoo.

Tuomala korostaa myös, että erot tuloissa ovat nousseet myös ennen verotusta. Ratkaisuksi hän ehdottaa verojärjestelmän muuttamista vastaamaan yksinkertaista periaatetta: samasta tulosta pitäisi verottaa saman verran.

– Periaate on, että pitäisi palata yksinkertaiseen malliin siitä, että samasta tulosta sama vero. Se ei ole mitään utopiaa, sillä maailmassa on edelleen maita, joissa sovelletaan tätä. Veroja edeltävät tuloerot ovat toisaalta päässeet niin korkeiksi, että tarvitsemme myös muun tyyppisiä toimenpiteitä. Verojärjestelmän uusiminen reilummaksi ja progressiiviseksi vaikuttaa osaltaan myös veroja edeltäviin tuloeroihin, hän kertoo.

Terveyden edistämisen pitäisi alkaa jo nuoresta lähtien

Raportissa tarkasteltiin myös eriarvoisuuden vaikutusta terveyteen. Turun yliopiston erikoistutkija Sanni Kotimäen mukaan tehokkaimmat keinot terveydellisen eriarvoisuuden poistamiseen ovat sekoitusta kohdennetuista ja laajoista toimista.

– Suurimpia huolenaiheita ovat matalimmin koulutetut ja syrjäytyneet ihmiset, sillä he ovat sellainen ryhmä, joka voi huonoiten. Korona voi myös kärjistää olemassa olevia eroja. Politiikan pitäisi olla sellaista, että se pureutuu laajalla rintamalla ongelmiin ja niiden ehkäisemiseen. Yhden osa-alueen muuttaminen ei riitä eriarvoisuuden vähentämiseksi, Kotimäki kertoo.

Samalla Kotimäki peräänkuuluttaa ennaltaehkäisevän toiminnan tärkeyttä ja sen tuomia etuja. Tämän pitäisi hänen mukaansa näkyä jo ihmisten varhaisessa elämänvaiheessa.

– Toimia täytyy kohdentaa ryhmiin, joilla on eniten ongelmia. Universalististen järjestelmien rinnalle täytyy saada kohdennettuja toimia. Lisäksi täytyy keskittyä varhaisessa vaiheessa elämää esiintyviin ongelmiin. Ennaltaehkäisy on aina tehokkaampaa ja taloudellisesti halvempaa kuin ongelmien korjaaminen myöhemmin, hän sanoo.

Kotimäen mukaan muun muassa hintapoliittisilla päätöksillä, kuten tupakkaveron nostamisella, olisi eriarvoisuutta vähentäviä vaikutuksia.

– Suurimmat erot eri ihmisryhmien terveyden välillä johtuvat elintavoista, kuten tupakoinnista ja alkoholista sekä ravitsemuksesta. Tukipolitiikan ohella myös hintapolitiikalla on todettu olevan vaikutusta terveyseroihin, sillä niiden hyödyt näyttävät kohdistuvan pienituloisiin, Kotimäki kertoo.

Kalevi Sorsa -säätiö on SDP:tä lähellä oleva ajatuspaja.