Ferrarin pitkän ja menestyksekkään historian yksi taianomaisimmista voitoista tapahtui kaudella, jolloin millään muulla tallilla kuin McLarenilla ei pitänyt olla asiaa ylimmälle korokkeelle. Punaiset kuitenkin ajoivat kaksoisvoittoon brändin perustajan Enzo Ferrarin poismenoa seuranneessa kotikisassa Monzassa.
McLarenin kausi 1988 on jäänyt historiaan kaikkien aikojen tyrmäävimpänä suorituksena: 16 osakilpailusta 15 voittoa, joista kymmenen Ayrton Sennan ja Alain Prostin kaksoisvoittoina. Voittoprosentti 93,8 on lukema, johon edes nyky-Mercedes tai 2000-luvun alun Ferrari eivät ole yltäneet.
Ainoat tilastopoikkeamat tapahtuivat tuona vuonna sateisessa Silverstonessa, jossa eturiviin tunkeutuneet Gerhard Berger ja Michele Alboreto rikkoivat Ferrarilla McLarenin muuten täydellisen paalupaikkatilaston sekä Monzassa, jonka varman voiton McLaren pudotti käsistään yllättävien vaiheiden jälkeen.
Ennen vuoden 1988 Italian GP:tä Ferrarin mahdollisuutta voittaa kotikisaansa pidettiin erittäin epätodennäköisenä. Olihan McLaren vienyt nimiinsä kaikki 11 edellistä kisaa hirvittävillä marginaaleilla. Silverstonen paalupaikankin jälkeen Berger oli pysynyt Sennan kyydissä vain 20 kierrosta.
McLarenit karkumatkalla Meksikossa 1988.
Prost kuumotti Sennaa moottorista välittämättä
Italialaisbrändin perustajan Enzo Ferrarin kuolema 14. päivänä elokuuta, siis alle kuukausi ennen Monzan kisaa, loi kuitenkin lähtökohtia suurempia menestyspaineita. Aika-ajoissa Berger hävisi McLareneille 0,6 sekuntia ja Alboreto tasan sekunnin. Sääennuste lupasi kisapäivästä aurinkoista, joten paljoa ei ollut tehtävissä McLarenin pysäyttämiseksi.
Ferrarin toiveet lepäsivät lähinnä Monzan radan ahtaassa shikaanissa, jossa McLarenit saattaisivat kamppailla toisensa ulos. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, mutta paalupaikkansa startissa menettänyt Senna pääsi tässä kohtaa Prostin edelle ranskalaisen moottorin aloitettua oikuttelun.
Prost jäi Ferrarien tulpaksi, kunnes alkoi taas kuroa Sennan johtoa vähitellen kiinni. Vahvistamattomien huhujen mukaan Prost tiesi, ettei hänen moottorinsa kestäisi maaliin asti ja yritti tästä syystä painostaa Sennaa repimään autostaan kaiken irti. Näin tämän rajallinen polttoainemäärä ei välttämättä riittäisi voimaradalla ruutulipulle.
Kierroksella 29 Prostin ongelmat alkoivat pahentua eikä aiemmin Satoru Nakajiman Lotuksessa tapahtunut vastaavan Honda-moottorin laukeaminen hillinnyt yhtään professorin hyökkäystä. Lopulta yksi Prostin moottorin männistä petti kierroksella 35 ja kisa päättyi siihen paikkaan. Vian syyksi paljastui rikkoutunut sytytystulppa.
Voi Schlesser, minkä teit!
Prostin keskeytyksen jälkeen McLaren varoitti Sennaa Hondan moottoreiden haavoittuvuudesta ja pyysivät tätä muuttamaan öljyseostaan ohjauspyörän säätimestä. Brasilialainen alkoi ajaa konetta säästelleen, jotta pääsisi maaliin asti. Tässä vaiheessa Berger alkoi tavoittaa häntä Ferrarilla, vaikkakin ero oli ehtinyt kasvaa jo 26 sekuntiin.
Alboreto oli sen sijaan jättäytynyt taaemmas, 37 sekunnin päähän, vaihteiston ongelmien takia. Öljyn jäähdyttely auttoi ja italialaisen ongelmat helpottivat.
Takaa-ajo ei kuitenkaan vielä toiseksi viimeisellä kierroksella näyttänyt riittävän Sennan ohittamiseen, sillä tämä piti edelleen viiden sekunnin etumatkaa. Tässä vaiheessa peliin puuttui ensimmäistä F1-kisaansa ajanut Jean-Louis Schlesser, joka oli nostettu Williamsin rattiin vesirokkoon sairastuneen Nigel Mansellin tilalle.
Jean-Louise Schlesser pääsi Williamsin rattiin yhden kisan ajaksi.
Senna lähti viimeistä edellisellä kierroksella ohittamaan Schlesseriä jo kahdella kierroksella, kun ranskalaiskuljettaja lukitsi jarrunsa ja näytti ajavan shikaanin suoraksi soran puolelle. Sisäpuolelta ohitusta tehneen McLaren-kuskin epäonneksi Schlesser sai autonsa hetkellisesti hallintaan ja syöksyi shikaanin ulostulossa suoraan hänen päälleen katkaisten oikean takapyörän ripustukset.
Sennan auto jäi pohjastaan keikkumaan kanttarin päälle ja ratavirkailijat yrittävät tuloksetta työntää sitä liikkeelle. Hetkessä koko Monzan lannistunut 80 000 -päinen yleisö syttyi kilpailuun, kun Berger ja Alboreto ohittivat radan varteen jääneen McLarenin. Ihme oli tapahtunut.
Väki ei pysynyt aloillaan, vaan tulti radalle jo jäähdyttelykierroksen aikana. Voitto kotikentällä oli Ferrarin ensimmäinen sitten San Marinon GP:n 1983. Monzan edellisestä voitosta oli ehtinyt kulua jo yhdeksän vuotta. Bergerille voitto oli tunteikas vanhan herran kuoleman takia.
– Herra Ferrari on nyt poissa ja minä ikävöin häntä. Hänelle ajaminen oli erilaista kuin ajaa Ferrarille, Fiat-yhtiön osalle. Hän oli iso persoona, mahtava mies ja olen onnellinen, että olen saanut ajaa hänelle. Olisin kuitenkin rakastanut sitä, että olisin saanut mennä Maranelloon Monzan voiton jälkeen ja nähdä hänen kasvonsa, Berger totesi myöhemmin.
Gerhard Berger nostaa Italian GP:n voittopokaalia Michele Alboreto vierellään.
Entä mitä tapahtui Jean-Louise Schlesserille? Hän ei ajanut tapauksen jälkeen F1-autoa enää kertaakaan. Syksyllä ura tyssäsi myös DTM-sarjassa. Myöhemmin hän kuitenkin voitti Ari Vatasen mestaruusvuoden jälkeen FIA:n aavikkorallien MM-sarjan viidesti peräkkäin vuosina 1998–2002.
Lähteet: Auto Racing, Forix.com, Firstpost
