Formula ykkösiä on viime vuosina arvosteltu niin polttoaineen kuin renkaiden säästämisestä, mutta on asia ollut pinnalla jo paljon aikaisemminkin. Vuoden 1985 San Marinon GP jäi lajin historiaan yhtenä oudoimmista, kun useat kuskit keskeyttivät viimeisillä kierroksilla tiukan polttoainekurin takia.
1980-luvun alussa tallit joutuivat aerodynamiikan karsimisen takia luottamaan enenevissä määrin moottoritehoihin, jotka vuosikymmenen puoliväliin tultaessa nousivat kaikkien aikojen hurjimpiin lukemiin. Turbomoottorit saavuttivat tähän aikaan ensimmäisinä 1 000 hevosvoiman haamurajan, aika-ajoissa jopa reilusti tätä ylemmäs.
Moottoreiden luotettavuudesta ei tosin ollut vielä mitään määräyksiä, joten tallit pystyivät repimään koneistaan kaiken irti yhdellä aika-ajokierroksella, minkä jälkeen ne olivat jo täysin käyttökelvottomia.
Kansainvälinen autourheiluliitto FISA puuttui peliin rajoittamalla bensankulutusta edellisen vuoden 250 litrasta 220 litraan per kisa. Kauden kahdessa ensimmäisessä kisassa Brasiliassa ja Portugalissa uusi rajoitus ei vielä aiheuttanut ongelmia – Estorilissa myös viileä ja sateinen sää vaikutti kisan kestoon – vaikka polttoaine oli toki laskettava kisataktiikkaa suunniteltaessa tarkasti.
Sennan keskeytys sytytti yleisön
Ongelmat ponnahtivat pintaan kauden kolmannessa kisassa Imolassa. Täpärästi Williamsilla ajaneen Keke Rosbergin nenän edestä paalupaikan vienyt Lotus-kuski Ayrton Senna ajoi ylhäisessä yksinäisyydessään kohti kisan voittoa, joka olisi ollut hänelle toinen putkeen Portugalin sateessa tulleen mestarillisen avausvoiton jälkeen.
Ayrton Senna Lotuksella vuonna 1985.
Neljä kierrosta ennen maalia Sennan auto kuitenkin alkoi oikkuilla, ja vasta toista kisaansa Ferrarilla ajanut ruotsalaiskuski Stefan Johansson kiisi kotiyleisön suureksi riemuksi kärkeen. Italialaisten juhlaa kesti kuitenkin vain seuraavalle kierrokselle, kunnes samat oireet iskivät Johanssonin autoon.
Tällä kertaa kärkeen porhalsivat McLarenin Alain Prost sekä Sennan tallikaveri Elio de Angelis. Viimeisten kierrosten aikana vielä Brabham-kuski Nelson Piquet, Tyrrelin Martin Brundle ja Renault’n Derek Warwick jäivät tien päälle bensan loputtua.
Draama vasta tulossa loppunäytökseensä
Prost ajoi ruutulipulle ensimmäisenä, mikä pelasti palkintopallipaikassa olleen Arrowsin belgialaiskuskin Thierry Boutsenin, jonka bensa ei riittänyt enää maaliviivan ylittämiseen. Boutsen sai kuitenkin itse työnnettyä takarenkaansa viivan yli kolmossijalla. Samaan aikaan Prost jäi radan varteen jäähdyttelykierroksellaan.
Dramatiikka ei kuitenkaan päättynyt vielä tässäkään kohtaa. Prostille bensan loppuminen tarkoitti lopulta sitä, että hänen autonsa todettiin FISA:n tarkastuksessa kaksi kiloa alipainoiseksi, mikä johti McLaren-kuskit hylkäämiseen.
Alain Prost (kesk.) juhli voittoa palkintopallilla, mutta kuuli pian hylkäyksestään. Elio de Angelis (oik.) nousi voittoon ja maaliviivan yli autonsa työntänyt Thierry Boutsen toiseksi.
Voitto ojennettiin juhlallisuuksien jälkeen hölmistyneelle Elio de Angelisille, joka oli ollut vain muutama kierros ennen maalia ulkona palkintopallilta. MM-sarjan kärkeen tässä vaiheessa noussut de Angelis oli itsekin lähellä keskeyttää kisan.
– Moottori päätti itse kadottaa tehot, mikä varmaankin auttoi minua pääsemään maaliin. Myöhemmin nostin jälleen tehoja ja se toimi hyvin, mutta lopulta jarruni syttyivät tuleen eikä minulla ollut jarruja lainkaan kolmen viimeisen kierroksen aikana, de Angelis kommentoi.
San Marinon voitto jäi lopulta italialaisen Elio de Angelisin uran viimeiseksi. Yllättävä MM-johto alkoi lipua käsistä jo kesäkuun Kanadan GP:stä alkaen. Seuraavana vuonna de Angelis kuoli 28-vuotiaana traagisessa testionnettomuudessa Paul Ricardin radalla Ranskassa, mikä oli osaltaan vauhdittamassa vaarallisen tehokkaiksi kehittyneiden turbomoottorien kieltämistä.
