F1-sarjan mittavaan historiaan mahtuu toinen toistaan tapahtumarikkaampia kilpailuja. Kun mietitään kaikkien aikojen sekopäisintä F1-kilpailua, monet nostavat esiin kauden 1982 kuudentena osakilpailuna ajetun Monacon GP:n.
Kyseinen kilpailu tunnetaan yleisesti "kilpailuna, jota kukaan ei halunnut voittaa".
Usein sanotaan, että totuus on taruakin ihmeellisempää, ja 38 vuoden takainen Monacon GP osoitti tämän sanonnan todeksi kertaheitolla; tuskin kukaan olisi osannut käsikirjoittaa sellaista draaman kaarta, mitä ruhtinaskunnan kaduilla nähtiin tuona toukokuisena iltapäivänä.
Eikä kauden 1982 alku olisi varsinaisesti enää edes kaivannut minkäänlaista lisädraamaa.
Tapahtumasta toiseen
Kausi 1982 alkoi kiistanalaisisa merkeissä Etelä-Afrikassa.
Kuljettajat uhkasivat mennä lakkoon, kun sarjan urheilupuolesta vastannut FIAn alainen FISA ehdotti superlisenssiehtoihin sellaisia muutoksia, joita kuljettajat eivät voineet hyväksyä.
Jonkin aikaa näytti jo siltä, ettei Kyalamin radalla päästäisi ajamaan kilpaa ollenkaan, mutta asiassa päästiin lopulta sopuun.
Seuraava kilpailu ajettiin vasta kaksi kuukautta myöhemmin Brasiliassa, ja voittoon ajoi Brabhamin Nelson Piquet ennen Williamsin Keke Rosbergia. Lopulliset tulokset saatiin kuitenkin pöytään vasta muutamaa viikkoa myöhemmin, kun USA:n GP:kin oli jo ehditty ajaa. Piquet ja Rosberg hylättiin liian kevyiden autojen vuoksi, ja Renault'n Alain Prost nousi voittajaksi.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan Brasilian jälkeen olisi pitänyt kilpailla Argentiinassa, mutta kauden kolmas osakilpailu peruttiin, kun yhteistyökumppanit vetivät tukensa tapahtumalta. Syy tälle oli se, että Etelä-Amerikassa ei riittänyt tammikuussa Etelä-Afrikassa nähdyn sirkuksen jälkeen luottoa siihen, että kisa voitaisiin ajaa.
Eikä alkukauden draama suinkaan tähän jäänyt.
Brasilian-tapahtumat johtivat siihen, että FIA päätti muuttaa kauden neljännen osakilpailun, San Marinon GP:n, alla tapaa, jolla autot punnitaan. Tämä ei sopinut kaikille, joten osa talleista ei kilpaillut Imolassa ollenkaan; lähtöruudukkoon saatiin vain 14 autoa.
Kaksi viikkoa tästä, 8. toukokuuta, Ferrarin Gilles Villeneuve kuoli Belgian GP:n aika-ajoissa Zolderissa.
Ja vasta sitten päästiin Monacoon.
Ruhtinaallinen luistinrata
Näky Gilles Villeneuven kuolemaan johtaneen onnettomuuden tapahtumapaikalla oli karu. KUVA: All Over Press.
Monacon GP:n paalupaikan valtasi Renault-kaksikko René Arnoux–Prost. Arnoux johti kilpailua aina 15. kierrokselle saakka, kunnes hän pyörähti uima-altaalla ja sammutti autonsa.
Prost peri maanmieheltään johtopaikan ja näytti jo matkaavan uransa kuudenteen GP-voittoon – ensimmäiseensä Monacossa.
Kunnes alkoi sataa.
Vesipisarat ja autoista radalle valuneet öljyläikät tekivät ruhtinaskunnan kaduista hetkessä luistinradan.
Prostilla oli kilpailun kolmanneksi viimeisellä kierroksella liikaa intoa. Hän pyörähti kiihdyttäessään tunnelin jälkeisen shikaanin ja Tabac-mutkan väliselle suoralle ja ajautui aitoihin.
Brabhamin Riccardo Patrese nousi kilpailun kärkeen, ja 28-vuotias italialaiskuljettaja oli näin jo todella lähellä uransa ensimmäistä GP-voittoa.
Mutta jo seuraavalla, kilpailun toiseksi viimeisellä kierroksella oli hänen vuoronsa sortua virheeseen.
Patrese pyörähti Loews-mutkassa, ja BT49D:n uumenissa ärjynyt Ford Cosworth -moottori sammui. Syynä pyörähdykseen oli Williams-kuljettaja Derek Dalyn autosta radalle vuotanut öljyläikkä.
– Riccardo ei tiennyt yli 30 vuoteen, että se oli minun öljyni, joka aiheutti hänen pyörähdyksensä. Olemme nauraneet tälle monta kertaa sen jälkeen, Daly muisteli torstaina Twitter-tilillään jakamansa kuvan yhteydessä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Ferrarin Didier Pironi pääsi lähelle Monacon GP:n voittoa vuonna 1982. KUVA: Getty Images.
Patresen pyörähdyksen jälkeen kisan kärkeen nousi Didier Pironi, joka oli Monacossa mukana ainoana Ferrari-kuljettajana. Italialaistalli ei ollut nimennyt ketään edesmenneen Villeneuven tilalle.
Myös Pironin johto kesti vain reilun kierroksen. Hänen autostaan loppui bensa viimeisellä kierroksella, ja Ferrari hyytyi tunneliin.
Kaikki odottivat, että Alfa Romeon Andrea de Cesaris tulisi Pironin ohi ja nappaisi uransa avausvoiton – kunnes hänen autonsa poimittiin tv-kuviin vain hetkeä myöhemmin. Se oli hyytynyt hieman ennen Mirabeau Haute -mutkaa, niin ikään bensan loppumisen takia.
Dalystakaan ei ollut ottamaan kilpailun voittoa, sillä hän oli kolhinut autoaan ja rikkonut vaihdelaatikkonsa. Irlantilaiskuljettajan kilpailu keskeytyi hieman ennen kuin hän ehti aloittaa viimeistä kierrosta.
– Tässä on käsillä suorastaan naurettava tilanne. Istumme kaikki lähtö- ja maalilinjalla odottamassa, että voittaja ajaisi ohitsemme, mutta emme taida saada voittajaa! kilpailua Murray Walkerin rinnalla BBC:lle selostanut vuoden 1976 maailmanmestari James Hunt lausui.
Yllättynyt GP-voittaja
Vaan saatiinpa voittaja kuitenkin.
Toiseksi viimeisellä kierroksella Loewsissa pyörähtänyt Patrese oli saanut käännettyä autonsa oikeaan suuntaan ja käynnistettyä moottorin valuttamalla autoa alamäkeen.
– Joku väitti, että ratavirkailija oli työntänyt autoni (sääntöjen vastaisesti) käyntiin, mutta en tuntenut kenenkään työntävän. He saattoivat vetää minua hieman taaksepäin, koska olin vaarallisessa paikassa. Sitten he päästivät irti, Patrese on muistellut pyörähdystään, jonka hän luuli vieneen kilpailun voiton.
– Kun vapautin jalan jarrulta, auto alkoi ryömiä alamäkeen. Laskin mäen alas, annoin auton kerätä vauhtia, löin kakkosvaihteen sisään – ja se käynnistyi. Cosworthin moottori oli aina helppo saada käyntiin.
Patrese pääsi jatkamaan matkaa, hän nousi takaisin kilpailun kärkeen ja ajoi ruutulipulle voittajana. Voitto oli hänen F1-uransa ensimmäinen, mutta hän ei tiennyt voittaneensa ajaessaan ruutulipulle.
– Luulin tulleeni toiseksi. Ruutulipun jälkeisellä kierroksella kaikki heiluttelivat lippuja, ja minä luulin heittäneeni voiton hukkaan. Muistan ajatelleeni, että ehkä yleisö oli tyytyväinen kakkossijaani ja siihen, miten ajoin. Mutta olin todella pettynyt.
– Minulla ei ollut mikään kiire palkintokorokkeelle, koska kilpailua edeltäneessä tiedonannossa oli sanottu, että vain voittajan pitäisi pysäköidä palkintokorokkeen eteen. Koska en tiennyt olevani voittaja, päätin antaa kyydin Didierille (tunneliin pysähtyneelle Pironille). Sitten laskin hänet kyydistä, ja sen sijaan, että minut olisi päästetty varikolle, minut ohjattiin palkintokorokkeelle. En ymmärtänyt sitä. Ajattelin ensin, että ohjeistusta oli muutettu ja palkintokorokkeelle haluttaisiinkin kolme parasta. Mutta sitten siellä ei ollutkaan ketään muita!
Koska muut olivat jääneet kärjelle yli kierroksen, päätöskierroksella tunneliin keskeyttänyt Pironi sijoittui lopulta toiseksi ja kasinon jälkeiselle suoranpätkälle keskeyttänyt de Cesaris kolmanneksi.
Sijoituksia arvuuteltiin palkintokorokkeen tuntumassa pienen tovin verran, kunnes totuus valkeni Patreselle ja kumppaneille.
– Joku tuli luokseni ja alkoi huutaa: "Olet voittanut! Olet voittanut!" Vasta sitten ymmärsin.
F1 esitti vuoden 1982 Monacon GP:n keskiviikkona Youtube-kanavallaan, ja se on katsottavissa tästä linkistä. Kilpailun kohokohdat on katsottavissa samaiselta kanavalta tästä linkistä.
