Sosiaalisen median palveluihin on viimeisen vuoden aikana ilmestynyt "normaalia pohjoiskorealaista arkea" esitteleviä käyttäjätilejä, jotka ovat esimerkkejä maan uusimmasta propagandan keinosta.
Nuori, videon julkaisuaikaan 11-vuotias tyttö puhuu kameralle iloisesti, mutta harkiten leluilla täytetyssä huoneessa.
– Oletko koskaan käynyt Pjonjangissa? Taatusti yllättyisit, tyttö kysyy katsojalta.
Ensimmäinen video Youtube-kanavalla on julkaistu yhdeksän kuukautta sitten. Song A:ksi esittäytyvä tyttö esittelee itsensä ja lupaa kertoa katsojille elämästään Pohjois-Korean pääkaupungissa Pjongjangissa.
Toiseksi varhaisimmalla videolla Song A kertoo sairastuneensa. Samaan aikaan kahdeksan kuukautta sitten maailmalla uutisoitiin, miten koronavirus leviää Pohjois-Koreassa hallitsemattomasti.
Song A kuvailee videolla, kuinka "armeijan lääkärit" tulivat heidän kotiinsa ja antoivat lääkettä, jolla hänen perheensä parantui. Tyttö kannustaa katsojia ja vakuuttaa Pohjois-Korean taklaavan pandemian.
0:51
Näin Pohjois-Korean propagandavideolla kuvailtiin "armeijan koronalääkäreiden" kotikäyntiä
On selvää, että kyse on propagandasta.
Erittäin suljetussa diktatuurissa tavallisen kansalaisen mahdollisuus käyttää älypuhelinta, internetiä saati sosiaalista mediaa, on käytännössä olematon.
Song A:n kanava ei ole ainoa laatuaan. Myös parikymppinen Yumi esittelee kanavallaan kaupunkinsa palveluita ja kyselee ihmisiltä esimerkiksi Qatarin järjestämistä jalkapallon MM-kisoista.
Song A näyttää seuraavan videoillaan harkittua käsikirjoitusta – olisi vaikea kuvitella alakouluikäisen tytön kertovan omasta tahdostaan valtion rakennusprojekteista ja muistavan mainostaa samalla, kuinka "kaikki saavat ilmaisen asunnon lahjaksi hallinnolta".
Ulkomaiset mediat ovat tunnistaneet Song A:n valokuvien avulla. Hänen perheellään vaikuttaisi olevan läheiset suhteet Pohjois-Korean hallintoon ja maan johtajaan Kim Jong-uniin. Se selittää, miten tytöllä on pääsy pohjoiskorealaisittain luksukseksi luokiteltaviin asioihin ja miksi hän puhuu videoilla sujuvaa englantia.
Vain eliitillä pääsy videoiden paikkoihin
Yhdysvaltalaismedia CNN:n haastattelemat asiantuntijat arvioivat, että videoiden tapahtumat voivat olla osin totta, mutta tilanteet ovat lavastettuja ja harhaanjohtavia.
– Videoilla nähdyt paikat ovat olemassa -- mutta niihin ei ole pääsyä suurimmalla osalla ihmisistä, sanoo Pohjois-Korean ihmisoikeuksia tutkiva Park Seong-cheol CNN:lle.
Sen lisäksi maalla ei ole esimerkiksi tarpeeksi sähköä pitää auki jatkuvasti huvipuistoja tai muita vapaa-ajan paikkoja. Ne luultavasti pidetään auki vain viikonloppuisin kaupungin pientä eliittiä tai erikoistapauksia, kuten esimerkiksi videoiden kuvauksia, varten.
Propaganda levisi Tiktokiin
Alkuvuonna myös videopalvelu Tiktokiin on ilmestynyt pohjoiskorealaisten elämää myönteiseen sävyyn esitteleviä videoita – niissä kuvataan usein äkkiseltään normaalilta vaikuttavaa katukuvaa, mutta huomio kiinnittyy nopeasti yksityiskohtiin.
Kadut näyttävät useissa videoissa hyvin tyhjiltä. Pohjois-Koreassa harvalla on varaa autoon, vaikka Tiktok-kanavalla muuta väitetäänkin.
Sen sijaan videoilla ohiajavat bussit ovat täynnä ihmisiä, ja kaduila soi kansallismielisen kuuloisia propagandalauluja. Videoiden tunnelma on kummallinen, lähes aavemainen. Voit katsoa lisää esimerkkejä videolta artikkelin alusta.
Suljettu maa kiehtoo
Näillä videoilla Youtubessa ja Tiktokissa vaikuttaa olevan yhteistä se, että molemmissa painotetaan, kuinka hyvää elämä Pohjois-Koreassa on. Mutta ketä niillä yritetään vakuuttaa?
Propaganda vaikuttaisi olevan suunnattua ulkomaalaisille, sillä kielenä käytetään englantia – eikä Tiktokin tai Youtuben kaltaisten sosiaalisten medioiden käyttö ole tavallisille pohjoiskorealaisille sallittua. Pääsanomana on se, kuinka "tavallista ja hyvää" elämä maassa on.
CNN:n mukaan Pohjois-Korea on yrittänyt vastaavaa aiemmin, mutta tuolloin tilit poistettiin Youtubesta. Se jakoi asiantuntijoidenkin mielipiteet: vaikka kyse on propagandasta, olisiko silti parempi pitää auki jonkinlainen ikkuna maan sisälle?
Köykäisesti tehty propaganda ei toivottavasti mene kovin monelle katsojalle läpi, mutta miljoonat katselukerrat osoittavat, että diktatuurin suljettu elämä kiinnostaa ihmisiä kaikesta huolimatta.