Palvelut ovat siirtyneet ja siirtyvät yhä vahvemmin digimaailmaan, mutta moni elää yhä ilman nettiä ja pankkitunnuksia. Erja Saarisen äiti on yksi monista ja vaikeuksissa tämän takia.
Sosten erityisasintuntija Erja Saarinen tutkii työssään ikäihmisten pärjäämistä digipalveluiden parissa. Saarinen itse auttaa lähes päivittäin omaa äitiään erilaisten digipalvelujen ja vaikeaselkoisten ohjeiden kanssa.
Viimeksi äiti soitti Saariselle pyytääkseen apua HUSista saamansa potilasohjeen tulkitsemisessa.
– Hän oli menossa hermoratatutkimukseen. Kutsukirjeessä oli muistaakseni viisi sivua, enkä tiedä, kuinka paljon hän siitä ymmärsi.
Saarinen kertoo, että kutsussa puhuttiin KNF-osastosta, ja potilastietopalvelu Maisasta sekä tietojärjestelmä Apotista.
Näin Saarinen twiittasi asiasta.
Saarisen mukaan HUSista on jo otettu yhteyttä häneen ja luvattu käydä läpi kirjeen viestintää.
"Äiti kokee olevansa huono"
Saarinen kertoo, että äidiltä jäi digiasiat aikoinaan opettelematta, kun 10 vuoden ajan kaikki aika meni puolison omaishoitajana.
– Kun isä sitten kuoli, äitiä ahdisti huomata, että pitäisi siirtyä digimaailmaan ja hankkia esimerkiksi pankkitunnukset. Hän ajatteli olevansa niin vanha, että pärjää ilman.
Nyt 89-vuotias äiti joutuu soittamaan aina tyttärelleen tarvitessaan apua digiasioissa.
– Äidille tulee syyllinen olo siitä, ettei hän osaa, ja hän kokee olevansa huono.
Saarinen miettii heitä, joilla ei ole läheisiä auttamassa digiasioissa.
– Hyväksikäyttöriskit kasvavat, kun pitää pyytää apua naapurilta. Samalla itsemääräämisoikeus poistuu, kun joutuu antamaan henkilökohtaiset tiedot toisen käsiin.
Paperisia, lyhyitä ohjeita
Saarinen painottaa, ettei vastusta digitalisaatiota. Hän näkee sen helpottavan ja nopeuttavan monia asioita.
Kaikille se ei kuitenkaan sovi.
– Esimerkiksi julkisten terveyspalveluiden käyttäjien potilastiedoissa tulisi lukea, että tämä henkilö ei käytä digipalveluita. Heille järjestettäisiin sitten erilainen viestintä.
Tällaisia voisivat olla paperiset, lyhyet ohjeet. Lisäksi pitäisi vielä tavoittaa niin sanotut digittömänä eläjät.
– Mentäisiin palvelukeskuksiin ja seurakuntien tapahtumiin, jotta porukan löytäisi ja voisi antaa tietoa paperilla.
Vastuu palveluntuottajilla
Saarisen mukaan selkeistä paperisista ohjeista, soittomahdollisuudesta ja kasvokkaisesta kohtaamisesta hyötyisivät ikäihmisten lisäksi monet muutkin.
– Esimerkiksi useat maahanmuuttajataustaiset ja suomea vielä opettelevat tarvitsisivat ohjeet selkokielellä, ja ne olisivat eduksi myös ikäihmisille.
Vastuu paperisten palveluiden tarjoamisesta ja sen opettamisesta, miten palvelut toimivat, on Saarisen mukaan luonnollisesti palveluntuottajilla itsellään.
– Jos ihminen ei osaa tulla kauppaan, on kauppiaan etu kertoa, miten sinne tullaan ja miten siellä käyttäydytään. Miksei sama pätisi tässä?
HUS: Ikäihmisten digikäyttö lisääntynyt
HUSin tietohallinnon vastuualuejohtaja Sirpa Arvonen kertoo olevansa yllättynyt siitä, kuinka digipalveluiden käyttö on lisääntynyt myös ikäihmisten keskuudessa. Korona-aikana ilmiö on korostunut.
– Ikäihmiset ovat omaisten tuella käyneet tällaisissa vertaiskursseissa tai muissa...Paljon tulee palautetta siitä, että se on nopeampaa varata aika netistä kuin jonottaa puhelimessa, Arvonen kertoo.
Arvosen mukaan tilastot kertovat, että niin sanottua digitaalista sairaanhoitamista on hyödyntänyt useat kymmenet jopa yli 90-vuotiaat henkilöt.
– Mutta toki aina osa ihmisistä näitä palveluita ei käytä. Entistä enemmän kuitenkin toivotaan ja edellytetään, että se digikanava olisi käytössä.
Katso video: Korona-aika on lisännyt digipalveluiden käyttöä HUSissa – miten ikäihmiset pärjäävät?
1:37
